sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Tarzan ja Amatsonit (1945) / Tarzan ja Leopardinainen (1946)

Siispä Tarzanoidaan hieman lisää ja tälläkin kertaa Tarzan iskee tajuntaani kahden elokuvan voimin.

TARZAN JA AMATSONIT (Tarzan and the Amazons, 1945)

Heti alkuunsa tämä elokuva osoittaa että pelissä on mukana myös Tarzanin poika, ja kuten tiedämme, lapsihahmon lisääminen tarinaan hyvin,,, hyvin,,, hyvin harvoin parantaa tilannetta. Eikä tälläkään kertaa lapsi tuota mitään muuta kuin surua maailmaan. Ihan oikeasti, miksi elokuvantekijät toistuvasti uskovat että elokuvasarja hyötyy lapsihahmon mukaan tuonnista, kun tosiasiassa lapsi useinmiten tuottaa haittaa elokuvalle. Lapsen vuoksi elokuva ei voi olla yhtä rohkea kuin aiemmin, vaan kaikki on pumpuliin käärittyä nyhveröintiä. Onhan siellä poikkeuksiakin joukossa, mutta kun esimerkiksi Tarzanillakin on jo apina, niin miksi pitää olla lapsikin.

Tarzan (Johnny Weissmuller) ja poikansa Poika (Johnny Sheffield) hengailevat viidakossa, kun kuulevat... HETKINEN! POIKA NIMELTÄ POIKA! Hahaha! Ehkä olin väärässä, lapsihahmo voi ollakin hyvä idea.
Tarzan ja Poika hengailevat viidakossa, kun kuulevat hätähuudon ja Tarzan pelastaa vahvasti meikatun beibin isolta kissalta. Tarzan tajuaa naisen olevan vuorten takaisesta amatsonien mystisestä kaupungista ja kantaa tämän takaisin sinne. Tässä vaiheessa näytetään joitakin aivan pirun hienoja jylhiä vuoristotaustamaalauksia. Eiväthän ne kuvaan istu, mutta ovat maalauksiksi hienoja.
Tarzan ja poikansa Poika menevät vastaanottamaan viidakkoon palaavaa Janea ja Tarzan käy puukottamassa krokotiilin hengiltä.
Miksi Tarzanin poika puhuu kuin olisi elänyt koko ikänsä Teksasissa jos isä on Robocopmaisesti puhuva apinamies ja äiti britti? No, toisaalta tämän elokuvan Jane on vaihtunut Maureen O'Sullivanista Brenda Joyceksi ja ilmeisesti kansallisuus on vaihtunut samalla.
Valkoisten miesten metsästäjä/tiedemiesryhmä tahtoo löytää amatsonien mystisen kaupungin ja Tarzania pyydetään johtamaan ryhmä sinne. Koska Tarzan tietää ettei heistä olisi kuin harmia niin hän kieltäytyy kunniasta, mutta suurennuslasista ja mikroskoopista huumaantunut Tarzanin poika lähtee ilman Tarzanin lupaa auttamaan metsästäjä/tiedemiesryhmää löytämään amatsonien kaupungin.
Selittämättömästi myrsky iskeytyy Tarzanin viidakkoon. Selittämättömästi siksi, että myrsky näyttää vaikuttavan vain Tarzanin pihalla, ei muualla. Tässä tapahtuu hieno kohtaus kun myrsky kaataa puun Janen päälle. Hieno siksi, että meidän tulisi uskoa nimenomaan myrskyn kaatavan puun, mutta kuvassa näkyy ihan selvät kirveen jäljet jolla puuta on ohennettu.
Tarzanin poika ja hänen johtama ryhmänsä saapuvat amatsonien kaupunkiin, Palmyriaan ja tottakai amatsonit vangitsevat heidät ja aikovat tappaa siihen paikkaan,,, mutta tyytyvät pistämään heidät orjatöihin. On muuten hassua miten kaikki amatsonit ovat samannäköisiä. Tietenkin amatsonit ovat vanginneet joitakin miehiä siitoskoneiksi, mutta kuvasta päätellen kaikki amatsonit ovat saman miehen aikaansaannoksia. Kyllä siinä sitten on siemennestettä täynnä oleva mies.
Pahat miehet pääsevät pakoon, keikkaavat amatsonien kullan mukaansa, tappavat muutaman amatsonin ja jättävät Tarzanin pojan amatsonien vangiksi. No, vastaavasti amatsonit saavat lahdattua kahta lukuunottamatta muut pahikset.
Tarzan tulee kotiin, huomaa Janen makaavan puun alla, nostaa puun pois ja saa katsojan ihmettelemään miksi koko puukohtaus oli elokuvassa mukana, kun se ei liity tarinaan millään tavoin. Tarzan huomaa pojan kadonneen ja lähtee etsimään tätä.
Tarzan törmää näihin kahteen amatsonien kaupungista paenneeseen metsästäjään ja säikäyttää nämä suohon. Tulihan se viimeinkin että joku uppoaa suohon/lentohiekkaan.
Tarzan tajuaa pojan olevan amatsonien vankina ja sitten tuleekin elokuvan epäloogisin kohtaus.
Saapuessaan amatsonien luokse Tarzanin poikaa ollaan uhraamassa auringon jumalalle. Amatsonit uskovat olevansa kirouksen alaisina kaiken siellä tapahtuneen hässäkän vuoksi ja poika olisi uhrattava, mutta Tarzan tulee paikalle, huutaa ”Poika!” Poika kääntyy ja huutaa iloisesti ”Tarzan!” Ja seuraavassa kohtauksessa Tarzan ja Poika ovat tulossa kotiin ja tervehtivät iloisesti Janea.
Siis häh? Miksi? Poikahan aiheutti sen että amatsonien mystiseen kaupunkiin tuli ahneita pahiksia jotka tappoivat amatsoneja ja sitten nämä vain antavat pojan takaisin Tarzanille tyyliin että ”ei tässä mitään.” Eikä Tarzan edes toru poikaa siitä että tämä tapatti laumoittain ihmisiä ja Tarzan vielä aiemmin elokuvassa kehtasi sanoa olevansa hyvä isä.
Lopussa Cheeta meinaa vielä räjäyttää talon dynamiitilla.
LOPPU!

TARZAN JA LEOPARDINAINEN (Tarzan and the Leopard Woman, 1946)

Tarzan, Jane ja Poika (samat näyttelijät kuin edellisessäkin elokuvassa) ovat saapuneet Sambesiin jossa Tarzan huvittelee painimalla paikallisten kanssa.
Kaupunkiin tulee villiintynyt elefantti, selässään pahasti loukkantunut mies. Mies hourailee jotain leopardeista ja paikalliset poliisit lähtevät Tarzanin kanssa selvittämään asiaa. Tietenkin Jane ja Poika lähtevät mukaan, sillä mikä olisikaan fiksumpaa kuin viedä perhe mahdollisten ihmissyöjäleopardien luokse.
Joukko leopardeja hyökkää, Tarzan puukottaa niistä kolme ja poliisit ampuvat loput.
Äskeisestä huolimatta Tarzan ei usko leopardien olevan syypää leopardihyökkäyksiin. Ja hitto vie, Tarzan on oikeassa.
Leopardihyökkäysten takana on jokin leopardikultti jota johtaa ylipapitar Lea (jostain syystä taiteilijanimeä Acquanetta käyttänyt nainen.) Lean tärkeimpinä apulaisina ovat jostain syystä sivistystä vastustava lääkäri Ameer Lazar (Edgar Barrier) ja Lean pikkuveli/lapsisoturi Kimba (Tommy Cook.) Anteeksi, mutta jotenkin sivistystä vastustava lääkäri ei vain kuulosta järkevältä.
Kimba ehdottaa Lealle että hän voisi mennä tarkkailemaan Tarzania, mutta tosiasiassa hän on ihastunut Janeen ja lyöttäytyy siksi Tarzanin perheen luokse. Ihastustaan Kimba osoittaa siten että aikoo leopardiksi pukeutuneena repiä Janen kurkun auki. Aah! Sitä nuorta lempeä.
Leopardikultti hyökkää jonkin tyttölauman kimppuun ja Tarzan menee väliin häiriköimään, ja kohta leopardimiehet hyökkävät myös Tarzaninkin kimppuun.
Kimba pukeutuu taas leopardiksi ja hyökkää Pojan ja Janen kimppuun. Poika vetää Kimbaa turpaan.
Nyt siis Kimba on Janen ja Pojan vankina, kun taas Tarzan on leopardikultin vankina. Leopardimiehet hyökkävät vapauttamaan Kimban ja kohta Tarzanin seuraksi saapuvat vangitut Jane ja Poika. Mutta onneksi Cheeta vapauttaa Tarzanin ja Tarzan kaataa pari tukkia haudaten kaikki leopardikultin jäsenet vuoren alle. Tai ei aivan kaikkia, sillä Lazar ja Kimba selviävät aina seuraavaan kohtaukseen saakka, kunnes nämä tappavat toisensa. Onko sillä väliä? Sillä eikö tässä nyt unohdeta se tärkein asia? Tarzan kippasi juuri vuoren nurin kaatamalla pari tukkia.
LOPPU!

Näistä kahdesta Tarzanista Leopardinainen oli parempi, mutta ei sekään juuri muuta tuonut katsojalleen kuin nostalgisen lämpöaallon. Tosin Leopardinaisessa ei kukaan uponnut suohon/juoksuhiekkaan, mikä oli suuri pettymys.
Kummassakaan Tarzanissa ei Tarzan tee juuri mitään, kunhan pari kertaa puukottaa jonkun ja kaataa tukin. Ei ollut juuri laisinkaan liaaneissa heilumista ja suuria uimahyppyjä, eikä Tarzan tainnut kummassakaan elokuvassa edes imitoida Ulvovaa Mylläriä.
Leopardinainen kuitenkin sisälsi joitakin niin pähkähulluja ideoita, että se ansaitsee hieman enemmän glooriaa kuin Amatsonit.
Amatsonit kun oli juuri sellaista nyhveröintiä jota uskaltaa odottaa kun mukaan tulee lapsihahmo. Hassua kyllä myös elokuvaa pilannut lapsi oli Amatsonien parasta antia, juuri sen vuoksi ettei kyseinen hahmo sopinut elokuvaan laisinkaan. Kyseessä oli kuin jos Reservoir Dogsissa olisi ollut Ace Ventura mukana.
Leopardinaisessa puolestaan oli sekä pöhkö leopardikultti, että Ace Ventura,,, ja kaiken kruununa se tajunnanräjäyttävä lopetus.

Joten vaikka molemmat olivat aika kehnoja elokuvina, niin Leopardinainen alkoi mennä jo hyvän roskan puolelle siinä määrin että se oli jo jokseekin hauskaa.
Molemmat Tarzanit ovat kyllä ihan miellyttäviä elokuvia omassa sarjassaan, mikä ei tosin tee niistä kovin hyviä. Molemmista saa kyllä sen mitä Tarzaneilta odottaakin, mutta sarja toistaa itseään niin pahasti että parhaimmillaan nämä elokuvat ovat kun niitä ei katso lähellä toisiaan. Näyttäisi siltä että yksi Tarzan vuodessa on se mikä pitää lääkärin loitolla.



Ai niin, katsokaapa tuosta kannesta kuinka Leopardinainen-osassa Weissmuller näyttää ihan Karloff-ajan Frankensteinin hirviöltä.

Ja tupla-ainiin. Amatsonit olivat kyllä ihan nättejä tyttöjä, mutta he olivat nimenomaan tyttöjä. Kun minä fantasioin amatsoneista niin he ovat minua vahvempia dominaattoreita, mutta nämä Tarzanin amatsonit olivat sellaisia höyhensarjan keijuja, että aivastus lennättäisi heidät kaikki kuuhun. Lihaa siellä olla pitää.


Tähdet:
Tarzan ja Amatsonit **
Tarzan ja Leopardinainen ***
...NOIR

Ei kommentteja: