”Let my people go!”
Olen jo katsonut tämän kauhistuksen aikaisemminkin, mutta tahdoin katsoa sen uudestaan vain päästäkseni kommentoimaan kannen puffitekstiä:
”Vuonna 1532 vihainen hirviö haudattiin ikuisiksi ajoiksi... nyt se palaa.”
Vihainen hirviö? Hahaha. Tuo on yksi parhaimmista puffeista ikinä. Kun kerran kyseessä on olevinaan kauhuelokuva, niin eikö se ole aika oletettavaa että jos kyseessä on hirviö niin se ei kenties kaikkien iloisin tapaus ole.
Minä rakastan tuota kannen tekstiä.
Elokuvan suomennos on myös mielestäni erinomainen.
Okei, miten sitä nyt itsekään suomentaisi nimen Gargoyle's Revenge?
Ehkä Hirviön Kosto?
Mutta että Kammottava Kostaja. Loistavaa.
Elokuva alkaa jostain vuosisatojen takaa kun joku beibi ratsastaa nopeutetussa kuvassa pakoon äärimmäisen huonosti animoitua Gargoylea. Tottakai taustalla vonkuu jokin tabernaakkelikuoro.
Pappi ampuu varsijousellaan nuolen Gargoyleen, joka putoaa maan läpi. Reikä joka putouksesta muodostuu näyttää ihan samanlaiselta kuin jossain Väiski Vemmelsääressä.
Kyläläiset vierittävät suuren kiven aukon tukkeeksi. Hienoa muuten on kuinka tämä jättiläiskivi näyttää styroksilta ja liikkeestään päätelleen painaakin yhtä paljon.
Siispä nyt ollaan siinä tilanteessa että hirviö on haudattu ikuisiksi ajoiksi.
Siirrytään nykyaikaan.
Romania, 2004.
Michael Paré on Ty Griffin, CIA-agentti joka on selvittämässä Amerikan suurlähettilään pojan kaappausta. Lunnaiden luovutus jossain hylätyllä... tehtaalla? Rautatieasemalla? En minä tiedä... No, se menee kuitenkin perseelleen, kun maanjäristys puuttuu peliin. Tässä tapauksessa maanjäristys on tietenkin se perinteinen halpiskeino, eli kamera tärisee ja näyttelijät ovat heiluvinaan. Pahat jätkät pakenevat ja ajetaan kapeita käytäviä pitkin jonnekin teurastamoon. Jostain syystä siinä matkalla ohitettavat autot rupeavat räjähtelemään itsekseen. Pahus vie Fiatin valmistajia!
Pääpahis juoksee katolle jossa hänen kimppuunsa käy se ikuisiksi ajoiksi haudattu, huonosti animoitu Gargoyle. Jäljelle jäävät vain veri ja lunnasrahat.
Ty rupeaa kummeksumaan asiaa ja kummallisemmaksi asia muuttuu kun tämän kadonneen pääpahiksen ruumis löytyy Orlockin linnasta. Huisia, vampyyriviittaus.
Samanaikaisesti eräästä Brazovin luostarin kellarista löytyy se kivi jonka telkesi Gargoylen allensa. Kivi on paikoillaan, joten miten se Gargoyle oli päässyt tappamaan sen kidnappaajan? Takaovi kenties? Toinen maanjäristys pudottaa kiven alla olevaan luolaan, jonka uumenissa hengailee Gargoyle lukuisten Gargoylemunien kera.
Ty kutsutaan selvittämään erään kirkon palveluksessa olevan entisöijän katoamista ja tätä kautta Ty tutustuu toiseen entisöijään, Christina Durantiin (Kate Orsini) johon hän iskee tietysti silmänsä. Christina epäilee kollegansa katoamisella olevan jotain tekemistä Tyn tutkiman kidnappaajan kuoleman kanssa, mutta Ty ei näe yhteyttä. Tosin miksi Christina epäilee tapahtumien välillä olevan yhteys, ei selviä kyllä katsojallekaan.
Siellä välissä Gargoyle käy lahtaamassa jonkun miehen huvipuistossa.
Ty epäilee kaiken takana olevan jokin ihme vampyyrifanittajakultti, joka tuntuu aina välillä hengailevan siellä Orlockin linnassa. Vampyyrifanikultin johtajana on Lex (Tim Abell) ja hän lienee se ykkösepäilty. No, ainakin seuraavaan kohtaukseen saakka kun Gargoyle käy lahtaamassa kaikki Lexin kumppanit.
Paljastuu että paikallisen kirkon pappi, Soren (Fintan McKeown) tietänee jotain Gargoylesta, mutta mitä? No, Soren näköjään on kirkollislupauksensa lisäksi vannonut fanittavansa pahaa ja tämä paha nyt sattuu olemaan Gargoyle. Kirkko haluaa päästä eroon Sorenista, koska kirkon kanta demoneihin sun muuhun hippelishoppelis-juttuihin on, ettei niitä ole. Loogista, etenkin kun ajattelee kuinka maanläheistä kirkon opit ovat ylipäänsä.
Vihdoin Ty kohtaa Gargoylen, kun Gargoyle käy lahtamaassa papin Tyn edessä. Tämä onkin suosikkikohtaukseni koko elokuvassa. Sillä tämä kohtaushan on tehty siten että Paré esiintyy jonkin bluescreenin edessä ampumassa ja loppukuvaan on lisätty Gargoyle. Mutta Parén ampumiskulma on eri kuin se missä Gargoyle on. Joten Paré ampuu koko ajan väärään suuntaan. Tietenkään tämä ei ole Parén vika, vaan efektimaakareiden ja ohjaajan. Kulma jossa Paré ampuu on sellainen, että jos Gargoyle olisi animoitu siihen normaalikoossaan, olisi tämän pää leikkautunut kuvasta pois. Ratkaisu? Siirretään Gargoyle kuvassa alemmas, jolloin annetaan mielikuva siitä että joko Ty-hahmolla on taittovika silmissään, tai hän on vain tyhmä. Nerokasta!
Soren kolkkaa Christinan ja vie tämän sinne Gargoyleluolaan Gargoylemunien luokse. Munat alkavat kuoritumaan ja kohta lukuisia miniatyyrigargoyleja lentelee ympäriinsä.
Ja muistatteko kun epäilin että olisiko sinne gargoyleluolaan takaovi? On.
Ei se mitään, sillä Ty swat-tiimeineen tulee ja pistää paikat säpäleiksi. Ty joukkoineen on luolassa normaaliajassa mitattuna ehkä kymmenisen minuuttia, mutta sinä aikana on näköjään aurinko laskenut. Sillä heidän mennessään luolaan oli ulkona kirkas aurinkoinen päivä, mutta kymmenen minuuttia myöhemmin on sumuinen keskiyön pimeys laskeutunut maahan.
Gargoyle tulee, Ty ampuu siihen nuolen, end of story.
Mutta tämä on puhdasta neroutta:
Puhelin soi.
”Mitä? Olemme siellä parissa tunnissa. Menemme Vladivostokiin. Hercules C-130 on hävinnyt Siperian yläpuolella. Lentäjä raportoi ufosta, ennen kuin kone hävisi tutkasta.”
Siis häh? Ty lähtee siis seuraavaksi tutkimaan jotain ufo-juttua. Tuo Gargoyle-tapaus oli ymmärtääkseni ensimmäinen ns. yliluonnollinen juttu jota Ty oli tutkinut ja nyt sitten heti perään tulee joku ufo. Koska tämä muuttui Salaisiksi Kansioiksi?
Ja onneksi loppukuvassa vielä Gargoyle lentää kameraa kohti.
Minä otin tämän aikoinaan katsottavaksi sen kannen ”vihainen hirviö”-tekstin vuoksi. Mikä on sinun syysi. Sillä en voi uskoa kenenkään valitsevan tätä elokuvaa katsottavaksi ajatuksella että ”toi näyttää hyvältä.”
Gargoyle's Revenge on ihan äärimmäisen huono.
Jokainen näyttelijä esiintyy elokuvassa kuin Madame Tussaud olisi ollut casting director. Ainoastaan Michael Paré osoittaa välillä jonkinlaista elvyyttä toimimalla itseironisesti. Tai ainakin luulen niin. Michael Parén jokainen ilme kun on aivan samanlainen, niin on vaikea sanoa osoittaako hän muita tunteita kuin kolarinukke, mutta ainakin luulen niin.
Gargoylen animointi on niin kehnoa, että ensimmäinen Anaconda alkaa näyttämään onnistuneelta... JA SITÄ SE EI OLE!
Gargoylen valaistus ei istu kertaakaan muuhun kuvassa olevaan ja muutenkin olento näyttää siltä kuin se olisi liimattu kuvan päälle, eikä siltä että se olisi itse kuvassa interaktiivisuudessa muiden kanssa.
Jos elokuva ei olisi umpisurkea joka osa-alueeltaan, niin silloin Gargoylen huono animointi olisi vain huonoa. Nyt kun kaikki on suolesta, niin huonosti animoitu Gargoyle oikeastaan sopii yleistunnelmaan.
Ja hauskaa on vielä se että elokuvan ohjaajana on Jim Wynorski, jonka meriiteistä löytyy sellaisiakin roskatimantteja kuten The Return Of Swamp Thing, niin hän ei kehdannut esiintyä omalla nimellään krediiteissä. Tyyppi joka on ohjannut elokuvia kuten Dinosaur Island ja Vampirella ei kehtaa käyttää omaa nimeään Gargoyle's Revengessa? Kuinka huono voi olla elokuva jos Vampirellan ohjaaja ei uskalla paljastaa sen olevan hänen tekosiaan. Vampirellahan oli paskempi kuin tämä,,, eikä edes hyvällä tavalla.
Eli Gargoyle's Revenge on uskomatonta kuraa, mutta jos sitä ei tajua jo kantta katsomalla, niin sitten saa syyttää vain itseään.
Jos odottaa pelottavaa elokuvaa, niin pettyy.
Jos odottaa hyvää elokuvaa, niin pettyy.
Jos odottaa tahattoman hauskaa roskaelokuvaa, niin sitä melkein saa mitä odottaa.
Gargoyle's Revengesta puuttuu kuitenkin se elokuvan tekemisen ilo, joka tulee esille esimerkiksi jostain Robot Monsterista, joten siitä syystä en mene suosittelemaan tätä edes roskan ystäville,,, mutta aina ennemmin tämä kuin I Am Legend.
Tähdet: ~
Gargoyle's Revenge -Kammottava Kostaja
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti