Transformersit ovat robotteja jotka pystyvät muuntautumaan kukin miksikin vempeleeksi. On robotteja jotka muuntuvat autoiksi, lentokoneiksi, kasettisoittimiksi, kaseteiksi, mutta eivät ilmeisesti pesukoneeksi.
Transformersit tulevat mekaaniselta Cybertron-planeetalta, jossa kahden robottiyhteisön välinen sota on kestänyt niin kauan että se saa satavuotisen sodan tuntumaan kaksivuotiselta sodalta.
On siis hyvät robotit, Autobotit joita johtaa rekaksi muuntuva Optimus Prime.
On siis pahat robotit, Decepticonit joita johtaa pistooliksi muuntuva Megatron.
Jokainen liveaction-elokuvan nähnyt tietää että siinä versiossa Megatron muuntuu ihan muuksi kuin pistooliksi, mutta se on vain väärin,,, niin kovin väärin.
Eikös sana Decepticon kuulostakin coolilta, vaikka hieman epäkäytännölliseltä. Ajattele nyt jos joku Decepticon tulee Herätkää!-lehtiensä kanssa soittamaan ovikelloasi. ”Hyvää päivää. Olen Decepticon-robootti nimeltä Starscream ja olen soittelemassa ovikelloja.” Niin sehän vasta olisikin epäilyttävää. Tosin, jos Decepticonit olisivatkin jotain Puppyconeja niin eivät ne kuulostaisi yhtä uhkaavilta.
Eli kaksi robottiryhmittymää tappelee keskenään, siinä se.
Koko Transformers-historian aikana on kaksi hahmoa ollut selkeästi muita tärkeämpiä ja kyseessä ovat nimenomaan Optimus Prime ja Megatron. Eivät vain siksi että he ovat johtajia, vaan koska heidän välillä on selkeästi henkilökohtaista vihaa joka vaikuttaa heidän johtajakykyihinsä. Joten heidän ympärillään tarinat pitkälti kulkevat.
Muistakaa siis että tärkeimmät hahmot ovat Optimus Prime ja Megatron.
Op-ti-mus Pri-me ja Me-ga-tron.
Transformers The Movie alkaa Optimus Primen ja Megatronin kuolemalla.
No mutta sehän on kiva.
Ajatelkaa nyt jos Rocky Balboa olisi kuollut ensimmäisen Rocky-elokuvan alussa ja loput kuusi elokuvaa olisi tehty hänen muistolleen.
Hyvä on, ei päähenkilöiden kuolema ole ihan ensimmäinen asia mitä elokuvassa tapahtuu, mutta kohtaus sijoittuu kuitenkin alkupuolelle.
Transformers The Movie alkaa kun outo sykkivä planeetta nimeltä Unicron lähestyy jotain mekanomaailmaa (ei Cybertronia) jota asuttavat Tom Skerrittin näköiset robotit. Unicron ”syö” tämän maailman ja jatkaa matkaansa eteenpäin avaruudessa.
Tuon mystisen intron jälkeen alkaa aivan sairaan kova tukkaheviversio Transfromers-tunnarista. Tunnuskappaleen päälle kerrotaan lyhyesti Transformersien tarina, mutta vähät kertojasta, sillä minähän kerroin jo kaiken tietämisen arvoisen.
Siirrytään maa-planeetalle jossa Decepticonit jälleen kerran hyökkäävät Autobotien kimppuun ja täällä aluksi pohjustetaan elokuvan kannalta tärkeimpiä seurattavia Autobothahmoja.
-Hot Rod joka on sellainen tyypillinen kuumakalle joka toimii ensin ja ajattelee sitten. Hot Rodin äänenä muuten on Judd Nelson joka oli tuon ajan kuumia nuoria tähtiä.
-Ultra Magnus joka on Primen tapaa rekaksi muuntuva robotti ja olemukseltaan selkeää johtaja-ainesta.
-Kup joka on se veteraani, joka toimii Hot Rodin peilikuvana asenteessa. Kupin tehtävä tarinan suhteen on siis toimia esimerkkinä Hot Rodille. Kup näyttää ja kuulostaa Bones McCoylta.
Taistelu päättyy kun Optimus Prime ottaa yhteen Megatronin kanssa ja onlinereita kuten ”i'll rip out your optics” lennätetään ilmoille. Kahden johtajan taistelu päättyy molempien osalta kuolettaviin vammoihin ja molemmat taistelevat ryhmittymät vetäytyvät nuolemaan haavojaan.
Ennen kuolemaansa Prime luovuttaa johtajuuden ja sisällään olevan Matrixin, ikivanhan voimanlähteen Ultra Magnukselle. Samanaikaisesti jopa Decepticonien mittapuulla petollinen Starscream ottaa pahisten johtajuuden itselleen ja heittää kuolemaisillaan olevan Megatronin ja muut haavoittuneet pahisrobotit avaruuden kylmyyteen.
Megatronin ja muiden pahisten ruumiit ajautuvat Unicronin pinnalla ja katso! Unicron puhuu Orson Wellesin äänellä. Orson,,, siis Unicron haluaa Matrixin itselleen ja tästä syystä pelastaa jälleenrakentamalla Megatronin ja muut loukkaantuneet. Megatronista tulee uudelleensyntyneenä tykiksi muuntuva Galvatron ja ensitöikseen hän käy tappamassa Starscreamin ja palauttamassa vallan omiin käsiinsä. Galvatron puhuu muuten Leonard Nimoyn äänellä ja kuulostaa loistavalta.
Galvatronin tehtävä olisi siis toimia Unicronin apulaisena ja hankkia Matrix Unicronille. Mutta galvatron on edelleen sama vanha Megatron sisimmiltään ja käskyjen ottaminen ei sovellu hänen asenteelleen. Siispä vastentahtoisesti Galvatron on tottelevinaan Unicronia, mutta luonnollisesti hän haluaa olla universumin yksivaltias. Mikä on ihan loogista, sillä kukapa meistä ei haluaisi olla universumin yksinvaltias?
Kup ja Hot Rod ajautuvat jossain vaiheessa Quintessonien planeetalle. Quintessonit ovat yksi avaruuden lukuisista robottiroduista. Siellä sitten taistellaan robottimustekalan kanssa ja ajaudutaan Quintessonien johtaman oikeudenkäynnin eteen. Jos ei muuta, niin ainakin Quintessonien oikeudenkäynnit ovat epäreiluja mutta nopeita. Ei puolustusta ja oli tuomio sitten syytön tai syyllinen, niin tuomio on kuolema. Ihan sama, kun kerran Kup ja Hot Rod selviävät hengissä.
On sanottu että Matrix tulee avuksi kun hätä on kaikkein suurin, tieto joka ei hirvesti Ultra Magnusta lohduta kun hänet revitään kappaleiksi.
Galvatron ottaa Matrixin, palaa Unicronille ja koettaa tuhota Unicronin Matrixin avulla. Eihän siitä mitään tule ja Unicron näyttää toisen muotonsa, eli ihan sairaan ison Lee Van Cleefin näköisen robouttiitunsa. (Robouttiitunsa?)
Selvittyään Quintessonien planeetalta Hot Rod kumppaneineen päättävät pistää jalalla koreaksi. Ihan oikeasti, elokuvassa on kohtaus jossa robotit tanssivat jotain latotansseja.
Ultra Magnus palautetaan henkiin, mikä on hieno suoritus ottaen huomioon että juuri äsken hänet revittiin kappaleiksi. Mutta eihän siinä tarvita kuin jotain liimaa kokoamaan robotti.
Unicron nielaisee Galvatronin ja rupeaa tuhoamaan Cybertronia. Unicronin sisuksiin ajautuu myös Hot Rod kumppaneineen ja kohta Unicronin mahassa käydään hillitöntä kamppailua.
Juuri kun Galvatron on lahtaamassa Hot Rodia päättää Matrix avautua ja luovuttaa voimansa Hot Rodille. Hot Rod muuntuu Rodimus Primeksi, tuhoaa Galvatronin ja Matrixin energia sekoittaa Unicronin niin, että tämä repii itsensä palasiksi.
”You got the touch, you got the power, yeah!” Siis tuollaista tukkahevishittiä soi kun Matrix avautuu.
Rodimus Prime (joka muuten on taas yksi rekaksi muotoutuva johtajabotti) tulee ja sanoo sekä Autoboteille että Decepticoneille, että se on slut nyt ja sota loppuu siihen paikkaan.
Jotta asia ei jäisi epäselväksi, kertojaääni vielä toteaa että sota on loppunut.
Tajusitko? Loppu, niin kuin ei enää.
Tästä alkoikin sitten Transformers-saagan toinen osa tv:ssä ja lelumarkkinoilla.
Transformers The Movien animaatio eroaa tv-versiosta pääosin siten, että tämä näyttää rosoisemmalta ja siltä kuin se olisi väritetty vesiväreillä. Idea oli hyvä, sillä se tekee elokuvan ilmapiiristä elävän oloisen, mutta samalla väritys tekee joistakin kohtauksista aika epäselvän näköisiä. Sellaisia likaisen oloisia, kuin olisi möyritty mudassa.
Ääninäyttely on pääosin onnistunutta ja etenkin Unicron sekä Galvatron kuulostavat todella hyviltä. Mutta tyypillisesti kaikille animaatioille ne kaikki Saukki ja Pikkuorava-äänet aiheuttavat lievää häpeän punoitusta kasvoille.
Elokuvan ainoa oikea paha miinus on sen musiikki. Poislukien se tukkaheviksi harvinaisen onnistunut Transformers-tunnari, niin kaikki muu vinguttelu on äärimmäisen nolon kuuloista ja yksikään niistä ei sovi mihinkään elokuvan kohtaukseen. Se jatkuva kitarasooloilu osoittaa jälleen miksi kitarasoolot ovat vain amisviiksisten Def Leppard-fanien kauraa ja niitä tulisi kuunnella vain puuliiterin takana traktorin ohjaimissa.
Eritoten Transformers The Movien musiikin sopimattomuuden huomaa kohtauksessa jossa Optimus Prime kuolee. Tässä nimenomaisessa kohtauksessa soi hieman Vangelikselta kuulostaa syntikointia ja se kuulostaa aivan loistavasti tilanteeseen ja elokuvaan sopivalta, mutta hetikohta alkaa taas jokin ”you got the power”-vonkuna joka rikkoo tunnelman. Etenkin kun kyseessä on roboteista kertova elokuva, niin olisi suotavaa että musiikki tukisi tätä teknologista ilmentymää olemalla itsekin koneellisemman kuuloista. Tv-sarjassahan soikin pääosin syntikkamusiikki ja se istuu paremmin Transformersien todellisuuteen.
Uskoisin että Transformers The Movie on vaikeasti sisäistettävä elokuva jos ei ole Transformers-fani, tai ylipäätään tunne ilmiötä entuudestaan. Toisin kuin tässä tuoreemmassa liveaction versiossa, ei tässä animaatioelokuvassa keskitytä niin paljoa ihmishahmoihin että niiden kautta pääsisi sinuiksi tarinan kanssa. Transformers The movie selkeästi luottaa siihen, että katsoja tietää mistä on kyse jo aloittaessaan elokuvan katselun, eikä vasta sen jälkeen. Vaikka tietenkin ääneltään karismaton Judd Nelson on taatusti palkattu elokuvaan houkutellakseen katsojia, sen sijaan että elokuvaan olisi istutettu joku ns. oikea ääninäyttelijä.
Transformers The Movie on ihan hauska, näyttävä ja musiikiltaan surkea animaatioelokuva.
Joskin epäilen, että se tarjoaa vain faneille oikeasti mielenkiintoisen katselukokemuksen. Muille elokuva esittäytynee vain geneerisenä toimintana.
Tähdet: ***
Transformers The Movie
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti