Nine Inch Nails: Beside You In Time. Live (2007)

The Fragilen jälkeinen NIN ei ole tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin olisin toivonut. With Teeth joka toki keräsi hyvin paljon kehuja oli mielestäni aivan liian kiillotettu ja särmätön vaikka kuinka Reznor huutaisi fuckiaan. Kyllähän With Teeth sisältää muutaman loistobiisin ja esimerkiksi The Hand That Feeds on parasta tanssirokkia koskaan, niin kokonaisuutena With Teeth oli liian Without kuin With. Toki Reznor on tunnettu pikkutarkkuudestaan, mutta joskus liiallinen hinkkaus aiheuttaa sen että hukataan se mikä kyseisessä asiassa on toimivaa ja jos ette usko, niin kysykää sitä vaikka George Lucasilta.
Myöhemmin ulostautunut Year Zero aiheutti saman tunteen kuin With Teeth. Liian kiiltävä tarkoitettuun sisältöönsä nähden. Vaikka Year Zero sisältääkin Survivalismin joka puolestaan on minun kirjoissani toppikamaa, oli sitten kyseessä vaate tai listasijoitus.
The Slipin kohdalla tilanne jatkui samanlaisena ja joudun jopa ikäväkseni toteamaan että ajoittain unohdan koko levyn olemassaolon.
No, instrumentaalitupla Ghosts I-IV sentään sai minut pauloihinsa, mutta yleisesti ottaen musiikki jota englanninopettajani kutsui meteliksi olisi varmaan nykyään hänenkin mielestään Bryan Ferrya ja vaikka minä Bryan Ferrysta pidänkin suuresti, niin jotenkin sellainen ei istu kuvaamaan Nine Inch Nailsin kaltaista yhtyettä.
Eikä tämä nyt kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö minäkin olisi niin sanottuna kärppänä ostamassa kulloinkin tuoretta NIN-tuotosta, mutta jos ajattelen ja kuvittelen olevani esipuberdeettinen teini parhaimmassa angstailuiässä, niin innostuisinko samalla tavalla Nine Inch Nailsista jos ensikosketukseni kyseiseen yhtyeeseen olisi With Teeth?
Vastaukseni on: Tuskin.

Beside You In Time on livetuotos joka rakentuu silloin tuoreimman levyn, eli juuri With Teethin ympärille, mutta kuten And All That Could Have Beenin kohdalla emme tälläkään kertaa jää ilman ns. klassikoita.

Ensimmäinen kappale esitetään läpikuultavan verhon takaa, mutta jo seuraavan kappaleen aikana verho nousee pois ja tuttu tunne valtaa katsojan. On pimeää, savukone puksuttaa ja valokeilat leikkaavat ilmaa. Livekokoonpanon jäsenistö on vaihtunut And Allista mutta hyvältä kuulostaa edelleenkin. Esiintyminen on kyllä agressiivista, mutta selkeää muutosta on tapahtunut ja Downwardista muistuttava väkivaltainen kanssamuusikoiden murjonta, soittimien hakkaaminen ja likaiset rääsyt ovat tiessään ja tilalla on tätä ajatellen oikeastaan jopa lähes tylsän tavallisen oloinen Interpol-imagoinen rockyhtye kokomustissaan ja Reznorin lyhythiuksinen bodattu look on paremman sanan puutteessa militaristinen (vrt. Rammstein.)
Beside Youn rakenne on samanlainen kuin And Allissa, eli fokuksessa on esiintyvä yhtye yleisön toimittaessa heiluvien käsien ja mylvinnän virkaa. Leikkaustahdin nopeus määriytyy esitettävän kappaleen vauhdin mukaan ja lavarekvisiitta noudattelee pelkistyneisyyttä. Aiempi The Fragilen luoma harmoninen luontokuvaus vesineen on poissa ja tilalle on tullut nyky-NINin eräälaista läppärimodernisointia noudatteleva pikselöinti ja sähköisyyden visualisointi, mutta silti pysytään siinä vähän on enemmän-luonteessa.
Luontomaisemiin palataan kuitenkin hetkiseksi kun kangas laskeutuu yhtyeen eteen ja siihen projisoidaan muurahaisia sun muuta eläimistöä, pari räjähdystä ja rakettia.
Nimibiisin esitys on varsin hieno kun yhtye pysyy kankaan takana piilossa soittamassa ja kappaleen kasvaessa kliimaksiinsa kankaalla oleva kuva hajoaa lasin tavoin ja samalla kangas nousee ylös paljastaen jälleen kerran yhtyeen kaikessa komeudessaan.
Jatkamme lihasvoimin eteenpäin kunnes on aika hiljentyä Hurtin pariin, joka ei kuitenkaan sopivuudestaan huolimatta ole päätös kun perään diskopallot voivatkin vallata tanssilattian The Hand That Feedsin tahtiin.
Kun on valutettu tarpeeksi hikeä, voidaankin sitten rikkoa hieman laitteistoa ja päättää konsertti siihen.

Mielenkiintoisena erona And Allin lopputeksteihin jotka käytiin läpi rikkumattomassa hiljaisuudessa, on Beside Youn lopputekstit ryyditetty kärsivällä feedbackilla.

Myönnän että And All That Could Have Been on ruudulta katseltuna huomattavasti toimivampi livekokemus, mutta puhtaasti henkilökohtaiselta kannalta ajateltuna Beside You In Time tuntuu tavallaan henkilökohtaisemmalta. Toki And Allin miehistö oli kokoonpanona itselle mielenkiintoisempi ollessaan jotenkin oikeampi Nine Inch Nails ja And Allilla esittävät kappaleet sijoittuivat ajallisesti enemmän sille alueelle joka koukutti itseä, mutta Beside Youn NIN muistuttaa kokonaisvaltaisesti siitä Nine Inch Nailsista joka vieraili Suomessa ja jonka itse koki.
Siispä molemmilla NIN-ajanjaksoilla on oma suuri merkityksensä, mutta jos unohdan, tai ainakin välttelen Suomen keikan muistelua ja katson Beside Youta pelkkänä omana itsenään niin keikkana se on hyvä mutta ei loistava, bändi on hyvä mutta ei loistava, jopa dvd-pakkaus on hyvä mutta ei loistava.
Siispä minulle tuotti suuria ongelmia päättää neljän ja kolmen tähden välillä, ja lopulta päädyin, kuten näette jälkimmäiseen. Todettakoon toki että olemme todellisuudessa lähempänä neljää kuin kolmea, mutta jotenkin tunsin vain tekeväni vääryyttä itselleni jos näkisin ruudulla neljä tähteä kolmen sijaan. Kyseessä kuitenkin on hyvä rocktaltiointi, mutta siitä puuttuu Pronssista Pokaalia siteeraten se ”rakkaus ja raivo” jota se tarvitsisi.

Beside Youn bonukset eivät ole And Allin tapaan piilotettuina ja sieltä löytyy pari musiikkivideota, valokuvia, mainontaa ja muuta pientä.


Tähdet: ***
Nine Inch Nails: Beside You In Time. Live
...NOIR