Sen elokuvan kohdalla riitti että vauhtia oli riittämiin ja että itse Transformersit olivat hyvin totetutettu.
Valitettavasti Kaatuneiden Koston kohdalla se ei enää riitä. Sinänsä tämä on edelleen visuaalisesti onnistunut ja sitä vauhtiakin riittää, mutta jos ensimmäinen elokuva sisälsi nolostuttavaa dialogia ja typeriä alapäävitsejä niin tämä elokuva ei juuri muuta sisälläkään. Jo elokuvan ensiminuutit saavat raapimaan päätä ja tuumimaan että voi Luoja sentään, ei kai se eka leffa ollut tälläistä roskaa josta kunnioitus alkuperäismateriaalia kohtaan puuttuu täysin.
Ensin vilkaisu 17 000 vuotta ajanlaskun edelle ja siinä näemme kuinka jotkut alkuperäiskansalaiset ilmeisesti Afrikassa tappelevat ilkeän näköistä robottia vastaan. Sitten siirrymme nykyaikaan ja kuulemme kuinka Optimus Prime (Peter Cullen) kertoo Autobotien ja ihmisten muodostaneen yhteistyönä oman salaisen maailmanpoliisin joka jahtaa ja teurastaa Maassa piileskeleviä Decepticoneja. Siispä heti alkajaisiksi näemme kuinka Optimus Prime tappaa kylmäverisesti erään ilkimysrobotin. Hyvä on, Decepticonit ovat siis niitä pahoja robotteja ja tekevät täten tuhmuuksia, mutta yksi Transformersien ja erityisesti Optimus Primen päätemoja oli rauhan hakeminen rauhallisin keinoin ja väkivallan välttäminen (mitä harvoin tapahtui). Siksi oikein sydämestä ottaa että tämän elokuvan alussa Optimus menee ja tappaa lajitoverinsa, antamatta mahdollisuutta antautua.
Tämän lisäksi tämä Autobotien ja ihmisten, eli siis Amerikkalaissotilaiden yhteenliittymä on jokseekin hupsu. Sotilaat menevät ensiksi Decepticonin luokse ja tulevat tapetuksi, sitten Autobotit tulevat ja tappelevat pahojen robottien kanssa. Mitä pirun hyötyä näistä ihmisistä oikein on tässä tilanteessa?
No kuitenkin, Optimuksen tappama Decepticon mainitsi viime sanoikseen että The Fallen/Kaatunut nousee vielä, mikä on aika tyypillistä kaatumisen jälkeen. Siinä meillä on sitten juonikuvio valmiina.
Seuraavaksi siirrymme Samin (Shia LaBeouf) luokse ja saamme tietää että hän on muuttamassa pois vanhempiensa luota lähteäkseen yliopistoon opiskelemaan. Sam huomaa että hänen taskussaan on edelleen pieni sirpale edellisessä osassa nähtyä energiakuutio Allsparkia ja tämä sirpale välkehtii muuntaen ja herättäen kodinkoneista Gremlinsejä muistuttavia robotteja. Siis jos Gremlinsit olivat peniksellään ammuskelevia läähättäjiä. Eikö tuo riitä alkeelliseksi huumoriksi? No lohduttaako se että olemme tässä vaiheessa jo kahdesti nähneet kahden miespuolisen koiran nylkyttämässä toisiaan.
Edellisen osan ylevän sankarillinen Bumblebee on muuttunut luonteeltaan Wayne's Worldin Garthiksi ja hän on masentunut koska Sam ei aio ottaa häntä mukaansa opiskelupaikkaansa.
Ghostbustersin Walter Peckia muistuttava presidentin neuvonantaja Galloway (John Hickey) saapuu Autobotien ja sotilaiden yhteiseen tukikohtaan antamaan käskyn Optimukselle ja kumppaneille häipyä Maasta, sillä hänen mielestään heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Samalla Galloway kertaa edellisen osan tapahtumia ja tätä kautta avaruudessa salakuunteleva Decepticon Soundwave saa tietää että armeijalla on pieni pala Allsparkia piilossa (he eivät siis tiedä tästä Samin toisesta palasta) ja missä Megatronin ruumis sijaitsee.
Sam saapuu yliopistolle huomatakseen kämppiksensä Leon (Ramon Rodriguez) johtavan jonkinlaista X-Filesin Loge Gunmenien jälkeläisjoukkoa. Vihdoinkin, huumausainekomediaa kun Samin äiti syö marikakkusia.
Yllättäen sen Allspark-sirun koskettaminen aiheuttaa Samissa Kolmannen Asteen Yhteys-oireita kuin Sam leikkii ruualla muodostaen kermalla kuvioita. Niin ja samalla kun Mikaela (Megan Fox) odottaa muualla tietokoneen ääressä Samin saapuvan nettitreffeille, niin Sam on bileissa jossa Mikaela koettaa pokata häntä. Ei kun hetkinen, eihän se olekaan Mikaela vaan joku ihan samannäköinen tyttö. Mistä kloonikaupasta nämä näyttelijät on haalittu mukaan.
No, toisaalla Decepticonit varastavat sen armeijan hallussa olleen Allsparkin palasen ja hakevat Megatronin eloisan ruumiin meren syvyyksistä.
Megatron lentää Cybertonille joka muistuttaa enemmän kuin hieman Matrixin konetodellisuutta. Täällä muodostetaan uutta suunnitelmaa saada tuhottua tämä ja tuo maailma, ja hankittua energiaa, Energonia ylläpitääkseen robottien elämää.
Sam näkee symboleja ja pikkurobotti kiroilee astuessaan hiirenloukkuun.
Mikaela saapuu yliopistolle ja huomaa kopionsa nuoleskelevan Samia, mutta ei huolta sillä tämä kopio onkin todellisuudessa robotti jonka takapuolesta tulee kaapeli. Sam, Leo ja Mikaela pakenevat vain päätyäkseen Megatronin vangiksi. Sitten robotti kaivaa Samin nenää.
Autobotit saapuvat pelastamaan ihmiskolmikkomme, mutta Decepticonit olivat jo saaneet haluamansa, eli kaivettua Samin päästä hänen näkemänsä symbolitiedot jotka ovat kartta Energonlähteelle.
Sam juoksee metsässä kun Optimus Prime tappelee Megatronin ja Starscreamin kanssa.
Optimus kuolee ja se aiheuttaa Decepticonien joukkoliikehdinnän. Edelleen pahikset haluavat Samin, vaikka en oikein ymmärräkään miksi sillä he haluavat Samin saadakseen hänen symbolitietonsa jotka pahikset juuri äsken minuutti sitten saivat. Ilmeisesti kukaan heistä ei kirjoittanut tietoja ylös.
Maahan saapuu myös The Fallen, joka on siis se robotti jota näytettiin ihan alussa ja hän on myöskin Decepticonien todellinen johtaja. Seuraa Armageddonin alkua muistuttavaa talojen tuhoamista ja muuta kivaa.
Fallen ilmoittaa televisiossa haluavansa Samin tai koko planeetta tuhotaan.
Okei, tässä vaiheessa Decepticonit tuhoavat siis kaiken edessään olevan, joten tottakai juuri tässä vaiheessa Galloway lakkauttaa lopullisesti armeijan ja Autobotien liiton, ja klassiseen monsterielokuvien tiedemiesten tapaan sanoo diplomatian olevan ainoa keino armottomien hirviöiden pysäyttämiseksi. Paitsi ettei Galloway päädy hirviöiden ruokapöytään.
John Turturro saapuu esittämään Koomista Kevennystä, joka on suht' turhaa sillä tähän asti lähes kaikki tässä elokuvassa on pyrkinyt olemaan koomisia kevennyksiä.
Sam ja kumppanit lähtevät etsimään historian vanhimpia Transformereita ja päätyvät Allsparkin sirulla herättämään lentokoneeksi muuntuvan Decepticonin, Jetfiren, joka onkin aikoinaan Autobotien puolelle siirtynyt mukava heppu. Parrakas, seniili, piereskelevä, kävelykepin kanssa kulkeva Jetfire tuo jostain syystä mieleen Billy Connollyn.
Pikkuinen kauko-ohjattavaksi autoksi muuntuva robotti hässii Mikaelan jalkaa. Leo saa iskun kasseille.
Siirrymme Egyptiin, aavikolle ja Jetfire kertoo kuinka täällä jossain on piilossa laite jolla voidaan planeettoja tuhoamalla koostaa energiaa josta muodostuu Energonia. Alunperin robottien sääntönä oli ettei asutettua planeettaa saa tuhota oman rodun säilymisen vuoksi, mutta sitten tämä ilkeä Fallen päätti toimia toisin ja se johti tähän Decepticonien ja Autobotien väliseen sisällissotaan.
Nyt Sam kumppaneineen lähtee etsimään tätä energialaitetta ja Johtajuuden Matrixia, avainta jolla sen voi käynnistää. Ajatuksena on herättää sen voimalla Optimus Prime henkiin, sillä luonnollisestikin vain Primen sukuun kuuluva voi pysäyttää Fallenin.
Sam löytää Johtajuuden Matrixin, edellisosasta tutut kivat sotilaat tuovat paikalle Optimus Primen ruumiin ja eikös vaan heti kohta Decepticonit hyökkäävät. Constructiconeista muodostuva jättirobotti Devastator on tällä kertaa oikeammassa muodossa kuin edellisosassa. No, tällä kertaa se tosin muistuttaa hiukan Spawn-elokuvan paholaista, mutta on sentään perusajatukseltaan lähempänä oikeaa ja se riittää minulle.
Ihmissotilaat ovat edelleen mukana vain lentääkseen yläilmoihin räjähdysten tahtiin ja Devastator rikkoo pyramidia kivekset (ihan oikeasti) heiluen sillä pyramidin sisällä on se energiankeruulaite.
Sam loukkaantuu kuolettavasti räjähdyksessä, mutta ihan sillai pinnallisesti vain, jotta pääsee näkemään näyn Optimuksen esi-isistä jotka kertovat ettei Johtajuuden Matrixia voi löytää vaan se tulee ansaita. Sitten Sam voikin herätä ja palauttaa Optimuksen henkiin.
Fallen käynnistää tuomiopäivälaitteen ja Jetfire uhraa itsensä luovuttaen elinvoimansa Optimus Primelle. Optimuksesta tulee jonkinlainen lentokonerekka ja hän lentää tappelemaan Fallenin ja Megatronin kanssa.
Optimus Prime hakkaa Fallenin hengiltä, Megatron pakenee ja ei-niin-yllättäen Starscream pakenee myöskin.
Sankarit ovat voittaneet hidastetusti. Auringolaskuvalaistusta.
No niin, aloitetaan plussista joita tästäkin elokuvasta löytyy.
Toiminta on vauhdikasta ja efektit hienoja, jotka ovat tälläiselle elokuvalle tärkeitä sillä juonellisesti Transformersin edustaman genren elokuvat harvemmin vakuuttavat ja jos niin tekevät, niin se on vain mukava yllätys, mutta ei sitä ei uskalla ennakkoon odottaa.
Ääninäyttelykin on pääosin toimivaa ja etenkin Soundwave kuulostaa ihan sopivan karmivalta kiitos alkuperäisen Megatronin, Frank Welkerin ja jotenkin tuntuu että Welker olisi saattanut olla ensimmäisessä Transformersissa Megatronina jos hän olisi käyttänyt Soundwave-ääntään.
Valitettavasti ne plussat taitavatkin jäädä tuohon lyhyeen listaukseen.
Sinänsä Kaatuneiden Kosto on samanlainen kuin ensimmäinenkin elokuva, että tämä on vain efektitoimintaa jossa on ontto tarina ja huomaamattomat ihmishahmot, mutta siinä missä ensimmäinen osa oli hauskaa toimintaa, niin tämä ei ole vaikka nimenomaan huumoriin Kaatuneiden Kosto pyrkiikin toistuvasti. Mutta juuri tämä Kaatuneiden Koston pyrkimys määrällisesti liiallisen komedialliseen tyyliin on sen nolostuttavampia piirteitä. Toki ensimmäinenkin elokuva sisälsi huonoja vitsejä, mutta tämä elokuva tunkee lähes joka kohtaukseen sellaisia Stifler-vitsejä, että jos eivät tekijätiedot muuta väittäisi niin voisi vannoa Kaatuneiden Koston käsikirjoittajien olleen 10 vuotiaita räkänokkia, mutta ilmeisesti he ovatkin vanhempia räkänokkia. Harvahampaisia hörökorvaisia hillbillyrobotteja, robottikiveksiä, homokoiria pökkimässä, Turkkilaiselta merimieheltä kuulostava kiimabotti ja seniili robotti joka syyttää ongelmistaan äitiään. Ihan oikeasti, yksikään tuollainen vitsi ei ole hauska tässä yhteydessä ja elokuvan lähes kahden ja puolen tunnin pituudesta kaksi tuntia on pelkästään tuollaista Beavis ja Buttheadismia. Se että joku on rakentanut ylipainoisia, tai tarkoituksella rampoja robotteja sopii Futuraman maailmaan, mutta ei Transformerseihin vaikka Michael Bay on näemmä toista mieltä.
Pierevä robotti?
Ei naurata.
Näyttelijät ovat parhaimmillaankin vain ok-tasoa, mutta toki myönnettäköön etteivät he tälläkään kertaa saa mitään järkevää tekemistä. Ihmisten pääasiallinen tehtävä tässä elokuvassa koostuu pakoon juoksemisesta ja jos kyseessä on nuori nainen, niin hän saa lisäksi venytellä norjaa vartaloaan ja jos kyseessä on aikuinen (eli yli 30 v) ihminen, niin hän saa jopa toimia kompuroivana vitsin kohteena.
Sinänsä näyttelijät ovat siis kukin elokuvan sisältöön nähden ihan kelpoja, mutta jälleen kerran ihmetyttää että mihin näin montaa roolinimettyä hahmoa tarvitaan, kun esimerkiksi Josh Duhamel on lopulta edelleenkin vain Kasvoton/Nimetön Sotilas # 1.
Lisäksi on jotenkin hölmöä että John Turturro esittää edellisestäkin osasta tuttua koomista kevennystä, mutta nyt mukaan tuodaan Ramon Rodriguezin Leo, joka on periaatteessa täsmälleen sama hahmo, nuorempi vain.
Hahmoista puheenollen, The Fallen ei ole laisinkaan yhtä toimiva pahishahmo kuin Megatron ja koska Megatron on Fallenin alainen, niin hänenkin hahmonsa muuntuu tähän elokuvaan pelottavasta johtajasta pokkuroivaksi nyhveröksi.
Kun tähän elokuvaan on kerran tuotu mukaan edellistä osaa suurempi määrä robotteja puolin ja toisin, niin kukaan heistä ei oikein kunnolla pääse esille ja jo osittain sen vuoksi Fallen ei vakuuta hahmona. Hän ei vain pääse esille osoittamaan kykyjään.
Robotit jäävät tällä kertaa yhtä persoonattomiksi kuin ihmiset ja valitettavasti parhaiten jäävät mieleen ne robotit joita ei haluaisi muistaa, kuten ne punaniskarobotit.
Lisäksi en ymmärrä että miksi Bumblebee ei osaa enää puhua. Edellisessä osassa todettiin, että hän kommunikoi radion kautta koska hänen äänitoimintonsa on rikki, mutta elokuvan lopussahan se oli taas kunnossa ja hän pystyi puhumaan. Mitä siis tapahtui?
Ensimmäisen elokuvan score on mielestäni yksi 2000-luvun hienoimpia ja militaristisen marssimusiikin lisäksi se osasi olla erittäin herkkää tunnelmointia, mutta tähän osaan Steve Jablonsky oli päättänyt hylätä onnistumisen elkeet ja toi tilalle särmätöntä meteliä jossa on hyvin vähän muistumia siitä mistä edellisessä osassa musiikissa piti.
Transformersin ensimmäinen ja tämä toinen osa ovat hyviä esimerkkejä siitä kuinka pelkästä efektitoiminnasta koostuvat elokuvat voivat olla samankaltaisesta sisällöstään huolimatta ja vuoksi sekä viihdyttäviä, että nolostuttavan huonoja. Ensimmäisen osan oltua Marsupilamin sanoin huba-hubaa, kun taas Kaatuneiden Kosto on muutamasta tyylikkäästä toimintaosuudestaan huolimatta puuduttavan tylsä.
Kaupallisesta menestyksestään huolimatta ei ole vaikea ymmärtää miksi Kaatuneiden Kosto oli viime vuoden haukutuimpia elokuvia, vaikka mielestäni G.I.Joe: Rise Of The Cobra vie siltikin voiton surkeudessa.
Ai niin, se millaisena Starscreamin ja Megatronin välejä kuvattiin oli veikeä muistutus lähdemateriaalista.
Tähdet: *
Transformers: Kaatuneiden Kosto
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti