Mutta kuitenkin, Ice Ice Baby ja sen sisältävä levy, To The Extreme olivat suuria myyntimenestyksiä ja kohta Vanilla Ice oli joka puolella ns. ensimmäisenä valkoisena räppärinä kauan ennen Eminemiä. Vaikka eihän se pitänyt laisinkaan paikkaansa ettäkö Vanilla Ice olisi ollut ensimmäinen valkoinen räppäri, mutta hän taisi olla ensimmäinen todella iso nimi valkoisessa räpissä, johon emme nyt laske mukaan oikeasti hyviä Beastie Boysia tai House Of Painia koska ajattelemme nyt sooloartisteja emmekä yhtyeitä. Oikeastaan kun asiaa ajattelee nyt, niin eipä sitä suuremmin tule vieläkään pahemmin mieleen valkoihoisia hittiräppäreitä, jos rajaamme ajattelun amerikkaan. Sillä eihän esimerkiksi Suomessa juuri muita olekaan kuin maidonvalkeita räppäreitä, joista heistäkin ainoastaan Jufo 3 on ainoa siedettävä sillä hän ja Raptori sentään ovat rehellisesti huvittavia.
Nyt kuitenkin eksymme aiheesta ja palatkaamme Vanilla Iceen.
Siispä Ice Ice Baby toi tietoisuumme Vanilla Icen ja kohta saimme lukea kuinka hän on Madonnan uusi seksuaalinen valloitus (joka aiheuttaa aitoa kateutta), näimme kuinka hän kävi nolaamassa itsensä Turtles kakkosessa, huomasimme ettei edes Arsenio Hall osannut peitellä häpeäänsä Vanilla Icen esittäessä niin gangstaa että Cop Killeritkin jäävät toiseksi. Sitten Vanilla Ice katosi kuten yhden hitin ihmeen kuuluukin.
Ilmeisesti herra on edelleen jonkinasteinen muusikko, mutta enemmän kallellaan jo aikansa eläneeseen nu metalliin ja taisipa herra käväistä jossain reality-ohjelmassa kiroamassa vanhaa nolostuttavaa mainettaan. On kyllä myönnettävä että Vanilla Icen post Ice Ice Baby-urasta vain vierailu Bloodhound Gangin levyllä on ainoa joka jäi edes jotenkin kunnolla mieleeni, vaikka ei sekään mikään historiallinen hetki ole.
Ai niin, tekihän Vanilla Ice uransa huipulla myös oman elokuvansa, Cool As Icen jonka kohdalla muistini alkaakin lyömään hieman tyhjää. Elokuva toki ilmaantui maailmaan Vanilla Icen ollessa iso tähti, mutta en muista kenenkään nähneen elokuvaa tuolloin.
Kun näkee itse elokuvan niin ymmärtää että moni on varmaan tietoisesti unohtanut nähneensä sen.
Klassista. Taustalla on iso tuuletin joka siivilöi sumuista valoa.
Johnny (Vanilla Ice) vetää keikkaa jossain hämärässä varastossa jossa yleisöllä on runsaasti tilaa breikata tanssilattialla ja mikäs siinä sillä vaaraa toisiinsa törmäilystä ei ole kun yleisöä näyttää olevan sellainen kymmenkunta henkilöä. Ei taida keikkailu lyödä leiville tällä tavalla.
Johnnyn hiukset ovat leikattu ihmeelliseksi palapelikuvioksi, mutta onneksi hänellä on lippis jossa on aikansa muotiin kuuluva naurettava metallilevy edessä. Johnny on kapinallinen joka ajaa moottoripyörällä ja kaikki nahkatakkiset tytöt ovat kuin House Of Wax hänen edessään, eli silkkaa sulaa vahaa.
Johnny ajelee moottoripyörällä maaseudulla ja vieressä ratsastaa hidastetusti Kathy (Kristin Minter), he tulevat olemaan tämän elokuvan pari ja hetkinen, eikös tämä kohtaus ollut Top Gunissa? No, Johnny hyppää moottoripyörällä ja säikäyttää Kathyn joka sitten lyö Johnnya. Tosirakkautta.
Johnny saapuu bändeineen small town juu-es-eihin jossa partiopojat ja muut ovat ihan huuli pyöreinä kun värikkäästi pukeutuneet Wild Onit saapuvat Brandoa imitoiden paikalle. Yksi moottoripyöristä on rikki, joten siinä elokuvan motiivi jättää tämä Hurja Joukko (good grief näitä popkulttuurivertauksia) ns. maaseudulle. Emme välitä Johnnyn yhtyejäsenistä sillä he he ovat mukana vain ollakseen taustalla ja ilman rasismin häivääkään mainitsen että he ovat mukana myös tuodakseen Johnnylle/Vanilla Icelle uskottavuutta räp-piireissä sillä he ovat kukin tummaihoisia.
Toisaalla Kathy kinastelee poikaystävänsä Nickin (John Newton) kanssa, sillä näemmä Kathy olisi lähdössä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle joka erottaisi tämän pariskunnan joilla ei näytä oleman minkäänlaista kipinää välillään. Johnny tanssii.
Kathylla on päällisin puolin täydellinen perhe ja syystä josta emme välitä Kathy on tv-haastattelussa ja taustalla näkyy myös hänen isänsä Gordon (Michael Gross). Ohjelman näkee myös luihu gangsteri joka tunnistaa Gordonin ja tässä vaiheessa päättelemme hänellä olevan salainen menneisyys History Of Violence-tapaan. Tämä luihu gangsteri, Clarke (Jack McGee) lähtee kollegansa luihun gangsteri nro. kakkosen Morriseyn (S.A. Griffin) kanssa tapaamaan Gordonia, jonka he tuntevat nimellä Jimmy ja vaativat tätä maksamaan velkansa 500 000 dollaria heille tai tapahtuu tuhmuuksia.
Muualla Johnny käy paikallisella klubilla seuraamassa kun jokin autotallibändi raiskaa Sly Stonen biisiä. Johnny keskeyttää autotallibändin toimet ja raiskaa itse samaisen biisin ja yleisö on shokissa.
Saamme lisää todisteita siitä ettei Kathy rakasta Nickia kun Nick käyttäytyy omistavasti ja haluaa dokata ja ajaa autoa. Ai jaa, jossain vaiheessa Johnny oli löytänyt Kathyn muistikirjan jonka neiti haluaa takaisin. En tiedä missä vaiheessa tämä muistikirjan löytyminen tapahtui, mutta eipä se juuri saa minua kelaamaan elokuvaa takaisin.
Kathy lähtee kävelemään kotiinsa, pimeässä, keskellä tietä. Hei, se ei ole turvallista! Clarke ja Morrisey seuraavat Kathya, mutta onneksi Johnny saapuu paikalle moottoripyörällään ja vie Kathyn turvaan. Johnny ylikäyttää sanaa jou.
Gordon ei arvosta Kathyn ystävyyttä Johnnyyn, sillä Johnny on rebel ja on täten siis selkeästi haitaksi nuoren kiltin tytön idyllille.
Nick punaniskakavereineen rikkoo Johnnyn bändikumppanien moottoripyöriä, joten Johnny mätkii Nickin ystävineen horisontaaliseen asentoon.
Kathy ja Johnny käyvät hidastelemassa viljapelloilla, suihkuttelemassa toisiaan, esittelemässä tanssiliikkeitä ja oletamme katsovamme musiikkivideota jollaisia elokuva tuntuu olevan täynnä. Gordon kiukuttelee Johnnylle koska olettaa hänen olevan Clarken ja Morriseyn apuri.
Gordon kertoo historiastaan Kathylle. Kuinka hänen oikea nimensä on Jimmy ja kuinka hän muinoin oli rehellinen kyttä joka ei kollegojensa tavoin suostunut ottamaan lahjuksia, vaan ryhtyi Serpicoksi ja sen saurauksena joutui aloittamaan uuden elämän muualla uuden henkilöllisyyden turvin. Clarke ei usko Gordonin olleen rehellinen kyttä, vaan pimittäneen 500 000 dollaria ja ne hän haluaa jostain syystä itselleen. Eihän Gordonilla sellaisia rahoja ole, sillä enkös minä juuri äsken sanonut hänen olleen rehellinen kyttä. No, Gordon saa kuitenkin Kathyn uskomaan ettei Johnnyn kanssa kannata viettää aikaa, kun Johnny saattaa olla Clarken apulainen.
Johnny lähtee kiukuissaan ajelemaan moottoripyörällään lähikuvissa, kaukokuvissa ja jälleen tilanne vaikuttaa musiikkivideolta.
Mitä hittoa? Seuraavaksi Johnnya kuvataan erinäisissä asennoissa murjottamassa sohvalla ja tilanne vaikuttaa toiselta musiikkivideolta.
Mitä hittoa numero 2. Johnnyn bändikumppanit tanssivat kaduilla ja tilanne vaikuttaa taas uudelta musiikkivideolta. Ei tämä ole elokuva, tämä on videokokoelma.
Jostain syystä Johnnylla on vaikeuksia avata portteja, sillä joka ainoa kerta hän hyppii aidan ylitse sen sijaan että kääntäisi kahvaa.
Clarke ja Morrisey kaappaavat Kathyn pikkuveljen.
Kathya kuvataan surullisena. Suruissaan on myös Johnny joka on aikeissa lähteä pois kaupungista.
Johnny käy kuitenkin ennen lähtöään tapaamassa Kathya, mutta Gordon on tiellä murjottamassa. Johnny antaa Gordonille kirjekuoren jonka sillä on kasetti jossa Kathyn pikkuveli tiedottaa olevansa vankina, joten nyt Gordon on vakuuttunut Johnny olevan pahis. Hetkinen? Me katsojat tiedämme Johnnyn olevan syytön ja ettei hänellä ollut tietoa kuoren sisältävän lunnasvaatimuksen, mutta mistä Johnny sai sen kuoren? Ei ihmekään että Gordon ajattelee Johnnyn olevan ilkimys.
Jostain kumman syystä Kathy ei usko Johnnyn oleman tuhmuri ja vie kasetin hänelle. Öö, okei. Ja get this, Johnny kuuntelee kasetin ja kuulee siellä taustalla rakennustyömaan ääniä joiden avulla tietää missä Kathyn pikkuveljeä pidetään vankina. Öö, okei.
Johnny käy kurmoottamassa Clarkea ja Morriseyta ja Kathyn pikkuveli on pelastettu. Nyt Gordonkin ymmärtää pipopäisen Johnnyn olevan ihan okei ja kättelee häntä. Ota tyttäreni.
Kathy päättää lähteä Johnnyn mukaan, mutta sitä ennen Nick käy sanomassa että hänellä on auto.
Johnny hyppää moottoripyörällä.
Loppuun vielä uusinta elokuvan alun varastokeikasta, mutta hieman suuremmalla yleisöllä.
Ja jos siinä ei ollut vielä tarpeeksi, niin lopputekstien jälkeen tulee pikainen välähdys siitä kuinka Johnny näyttää rauhanmerkkiä.
Voi Luoja että oli huono elokuva.
Vanilla Icen kunniaksi on kyllä todettava ettei elokuva ollut huono ainoastaan hänen vuokseen. Juonessa on uskomattomia aukkoja ja välillä tuntuu kuin tarinankuljetuksen sijaan tärkeämpää olisi ollut saada aikaiseksi näitä mainitsemiani musiikkivideo-osuuksia jotka eivät anna tarinalle muuta sisältöä kuin osoittavat painokkaasti millaista tunnetilaa kuvassa oleva henkilö kokee juuri silloin. Ongelmana on vain se, että jokainen biisi kuulostaa samalta, joten vaikka kuvassa ollaan iloisia tai suruisia, niin katsoja on vain hämmentynyt. Nämä musiikkivideot aiheuttavat myös sen, että vaikuttaa kuin niiden vuoksi olisi elokuvasta leikattu pois kohtauksia jotka selittävät mistä esimerkiksi Johnny sai sen kirjekuoren, tms. (Tai sitten en vain jaksanut seurata elokuvaa kyllin tarmokkaasti.)
Perustarina ei ole monimutkainen: Pikkukaupunkiin saapuu ns. erikoinen tyyppi joka iskee silmänsä viattomaan tyttöön. Isä vastustaa, mutta lopussa ymmärtää olleensa väärässä. Mausteeksi pari rikollista ja mustasukkainen ex-poikaystävä.
Mutta tässä on aivan liikaa hyödynnetty sitä vanhaa tuttua Elvis-ilmiötä jossa koko ajan viitataan päähenkilön imagoon, eikä itse elokuvahahmoon. Siispä koko Cool As Ice on vain noin 90 minuuttinen Vanilla Ice-promo.
Näyttelijät ovat umpisurkeita, mutta kukaan ei tosin tunnu yrittävänkään mitään sen enempää kuin selviytyä elävänä lopputeksteihin saakka. Yleensä niin veikeä Michael Grosskaan ei nosta elokuvan tasoa, ollessaan muiden tavoin hyvin väsyneen oloinen.
Vanilla Icen kohdalla on ymmärrettävää ettei hän ole hyvä näyttelijä ja parhaimmillaan hän onkin elokuvan musiikkivideo-osuuksissa esittelemässä tanssiliikkeitään, sillä MC Hammerin tavoin kyseessä on aika notkea kaveri.
En väitä olevani mikään räpin (tai rapin, kummin päin haluattekaan) asiantuntija, mutta minäkin tiedän että tämän elokuvan tekijät ovat selkeästikin hiphop-kulttuurin ulkopuolisia ihmisiä. Minkä huomaa siitä että elokuvan dialogi, puvustus ja kaikki muu ovat ylikorostuneen kliseisiä ja tätä elokuvaa katsoessa on todella vaikeaa pitää pokka. Jos 80-lukua pidetään muodin suhteen historian katastrofaalisimpana, niin ei tarvitse kuin katsoa tämä elokuva ja todeta että kyllä ne pianokravatit ja käärityt takin hihat ovat vaatetuksen Kummisetiä verrattuna Cool As Icen Mitäs Me Spartalaisiin.
Ja jos paatuneinkaan pintahiphoppari ei repeä kahtia kuunnellessaan tämän elokuvan dialogia, niin sitten on jotain pahasti vialla.
"Yeah, whackhead tried to play baseball with my homeboy's bike!"
"Drop that zero and get with the hero!"
"Hey-yo, wassup ma'am?"
"Chillin' wit Kat. You know, that chick who drives the horse."
Niin ja rakastan tätä elokuvan puffitekstiä, joka etenkin englanniksi on mainion ristiriitaisen hupsu:
"When a girl has a heart of stone, there's only one way to melt it. Just add Ice."
Cool As Ice sisältää uskomattoman huonoa dialogia, uskomattoman huonoa näyttelemistä, uskomattoman huonoa musiikkia, uskomattoman huonosti kuljetettua tarinointia.
Mutta...
Se on ihan helvetin hauska juuri edellä mainituista syistä.
Tähdet: ~
Cool As Ice
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti