Halpa hinta ei kuitenkaan ollut ainoa syy ajatella, että kyllä tämänkin varmaan jaksaa katsoa läpi. Onhan tässä sentään houkuttimena Babylon 5:n ihanainen Ivanova, eli Claudia Christian.
Tosin myönnettäköön ettei Claudia Christian ole koskaan juuri näyttelijälahjoillaan minua ihastuttanut, vaikkakaan ei ole myöskään päinvastaista tunnetilaa aikaansaanut, kunhan on vain ookkei.
Niin ja näyttääpä Ei Koskaan Tiistaissa olevan myöskin Peter Berg, joka kuten kaikki tietävät on se tähti joka esiintyi yhdessä 21 Jump Streetin jaksossa.
Matt (Andrew Lauer) ja Eddie (Peter Berg) ovat kaksi nuorukaista joiden elämään kuuluu olennaisena osana toistensa kampausten sekoittaminen (ihan oikeasti) ja tyttöjen katselu. Matt on heistä se nörtimpi koska hänellä SILMÄLASIT! ja Eddie on se näennäisesti coolimpi, vaikkakaan en tiedä miksi.
Pojat päättävät lähteä Californiaan, tuohon maidon ja hunajan kyllästämään paratiisiin, sillä siellä tytöt ovat kuulemma kiimaisempia kuin missään muualla.
Keskellä minkä-lie-autiomaan autiuutta he ajavat kolarin New Yorkiin töihin matkalla olevan Tuesdayn (Claudia Christian) kanssa ja ihastuvat tähän superbeibiin alta aikayksikön. Mistäkö tietää sanaleikillisen Tuesdayn olevan superbeibi? No kun hän nousee autosta niin kamera nuolee hänen sääriään ja joku on päättänyt Jerry Lee Lewisin Great Balls On Firen olevan juuri sopiva kappale korostamaan tilannetta. Okei, Tuesday on tosi kuuma samaan tapaan kuin Kelly LeBrock oli Weird Sciencessa.
Tuesday koettaa selittää pojille, että lähimmässä kaupungissa he voisivat yhdessä selvittää vakuutustiedot, mutta poikien ajatukset harhailevat Tuesdayn rinnuksilla (ts. tisseillä) ja säärillä. On kuitenkin hankala ajaa autolla, kummallakaan, lähimpään kaupunkiin tai muuallekaan, kun moottorit sanovat kaputt.
Paikalle ajaa tekonenäinen Nicolas Cage tarjoamaan apua, mutta pojat ajavat hus sika metsään, sillä he koettavat pätevöityä osoittamalla että he voivat korjata autot ja Tuesday kommentoi ennustettavan ironiseen tapaan, että miksi miehet haluavat aina pelastaa neidot pulasta peniksillään ja kyvyillä korjata autoja, kun kumpikin loistaa poissaolollaan. Tuulikone käy ja Tuesday levittelee reisiään kuin ne olisivat toisiaan hylkivät magneettiset navat, ja tällä tavoin hän siis osoittaa ettei ole vain pelkkä seksisymboli.
Tuesday viekottelee poikia ja sanoo sitten olevansa lesbo, ihan vain jotta väärinkäsityksiä ei syntyisi. Eddie on sitä mieltä ettei Tuesday ole vain tavannut sitä oikeaa miestä ja poika uppoutuukin päiväuneen jossa hengailee vetisessä tilassa bikinisen Tuesdayn kanssa ja kielikosketus alkakoon.
Fantasiaosuuden jälkeen voimmekin katsella kuinka kolmikkomme istuskelee erämaatien reunalla, odottelemassa mahdollisia ohikulkijoita ja kohta sieltä tuleekin kiertävä hammasharjakauppias Larry Lupin (aina yhtä ärsyttävä Gilbert Gottfried) joka ei ota kolmikkoamme kyytiin koska he eivät osta hammasharjoja.
Sitten onkin Mattin vuoro unelmoida Tuesdaysta ja hän pojista kiltimpänä näkee unta kivasta mukavasta hääyöstä jossa Tuesday kantaa Mattia.
Välillä sitten naureskellaan, riidellään, ystävystytään ja muuta sellaista perinteistä.
Nuotiotulen äärellä keskustellaan seksikokemuksista, liioitellen.
Eddie fantasioi Tuesdaysta.
Ja en tiedä missä tämä elokuva on kuvattu, mutta tämä erämaatie näyttää kovasti samalta paikalta kuin ensimmäisen Terminatorin lopussa oleva tie joka johtaa myrskyn silmään.
Lisää fantasioita ja jostain syystä Mattin unelmissa Tuesday kantaa taas Mattia. No okei, tämä on aika häijy fantasia sillä Matt näkee unta kuinka bylsii Tuesdayta ja sängyn ympärillä tanssii pikkutyttöballerinoja. Tämähän alkaa muuttumaan Living In Oblivioniksi.
Paljastuu että Eddie on neitsyt ja sitten voidaankin keskustella siitä kuinka mies on mies vaikka ei olekaan harrastanut seksiä ja Eddie ymmärtää ettei hänen tarvitse olla niin kukkona tunkiolla.
Paikalle saapuu nahkatakkinen, arpinaamainen Charlie Sheen ja ryöstää kolmikkomme.
Charlie Sheenin poistuttua paikalta seuraamme siirtyy moottoripyöräpoliisia esittävä Judd Nelson käyttäytymään kuin Eric Cartman. Ei huolta, Nelson ei ole tippaakaan hauska huvittavaksi tarkoitetussa roolissaan. Nelson sanoo lähettävänsä apua ja poistuu paikalta.
Seksifantasia.
Kolmikon avuksi saapuvat kaksi junttimekaanikkoa, joista toinen on Emilio Estevez ja toinen Cary Elwes.
Kolmikko pääsee jatkamaan matkaansa alkuperäisiin kohteisiinsa, mikä tarkoittaa eroa joka surettaa itse kutakin.
Heti ensimmäiseksi on sanottava, että onpas tähän elokuvaan on saatu monta juuri läpimurtonsa tehnyttä nuorta näyttelijätähteä cameorooleihin ja toiseksi on todettava ettei ketään heistä olisi tarvittu tähän elokuvaan. Jokainen näistä cameoista, oli se sitten Estevezin tai Cagen on tehty ylikorostuneen hupsuksi niin esiintymisellään kuin ulkoisilta puitteiltaankin, että ne erottuvat aivan liiikaa. Ja kun yksikään cameoista ei ole muuta kuin vitsi, niin ei niistä jaksa suuremmin innostua, etenkään kun ne eivät ole hauskoja vitsejä.
Ei Koskaan Tiistai ei ole kovinkaan hyvä elokuva, mutta kyllä se kuitenkin sen lähes puolen euron hintansa väärti oli. Toki tarina on puuduttavan tylsä sisältäen ne liiankin tutut opetukset siitä kuinka seksipommiin tutustuminen osoittaa, että hän on ihminen jolla on aivot ja ajatuksia. Kuinka neitsyyttä ei tarvitse hävetä. Kuinka sitä ja kuinka tätä.
Dialogi on kömpelöä.
Näytteleminen parhaimmillaankin siedettävää ja etenkin miespääosakaksikosta huomaa välillä nolostuttavankin selvästi heidän olevan elokuvauransa alussa, sillä sen verran epävarman oloisia he olivat.
Musiikkivalinnatkin ovat kuin kuuron shuffletoiminnon aivoituksia.
Vastaavasti elokuvassa on seikkoja joista pidin. Oli esimerkiksi hauskaa kuinka elokuva antaa heti ensiminuuteillaan ymmärtää olevansa tyypillinen kasaritissikomedia ja vaikka paljasta pintaa esitelläänkin elokuvan aikana, niin Christianin kuin Bergin osalta, niin elokuva oli kuitenkin huomattavasti enemmän sydämellinen draama kuin mitä katsojan annettiin ensin luulla.
Pidin myös elokuvan tapahtumapaikasta. Oli mukavaa kuinka kolmikkomme oli tavallaan haaksirikkoutunut alueelle, jossa olisi kuitenkin mahdollisuus pelastukseen minä hetkenä hyvänsä.
Suuri plussa oli myös jatkuvat fantasiat, jotka itsessään olivat typeriä, mutta niissä kamera oli ymmärrettävästi kuin kieli kulkemassa pitkin Claudia Christiania. Mikä sinänsä oli huvittavaa, että elokuvassa annetaan opetuksena se ettei Christianin esittämä hahmo ole pelkkä seksiobjekti, mutta kaikki ne poseeraukset sun muut viestivät aivan muuta.
Alle euron hintaisena tämä elokuva antaa rahoille vastinetta, mutta en kehoittaisi maksamaan yhtään enempää.
Niin ja onpas tällä elokuvalla ruma kansi. Tulee ihan mieleen joku SinäMinä-lehti. Ja mitä hittoa nuo raidat ovat olevinaan.
Tähdet: **
Ei Koskaan Tiistai
...NOIR
2 kommenttia:
No höh. Nimen perusteella jo odotin jotain ikuinen maanantai -teemalla varustettua kauhuleffaa, mutta ei sitten. Voi olla, että jää katsastamatta kokonaan, ellen sitten saa jotain hetkellistä mielenhäiriötä. :P
Voi olla että tämä elokuva jää katsastamatta jo senkin takia, että rohkenen olettaa sen olevan vaikeasti saatavissa. Voin toki olla väärässäkin. Kun kuitenkin näin tämän kirpparilla niin tutuista pääosanimistä huolimatta en ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä leffasta ja kotona videoppaiden selaaminen ei auttanut yhtään enempää. IMDb:kin sisältää aika köyhästi informaatiota leffasta jossa kuitenkin on mukana pääosien esittäjiäkin tutumpia nimi (Nicolas Cage, etc.) Tosin yhtäkään nimivierailijaa ei mainita elokuvan lopputeksteissä.
No, jollakin on ollut uskoa Ei Koskaan Tiistain mahdollisuuksiin, kun vaikka kyseessä on vuoden 1988 elokuva, niin kasetilla se on näköjään saapunut suomeen vasta 1993.
Tälläiset elokuvat ovat juuri niitä joita tykkään etsiä kirppareilta. Eli ne joiden kohdalla reaktio on "mitä hittoa?"
Ja niitä onkin koettu jo monasti.
Lähetä kommentti