Jjaks (Keanu Reeves) on luuseririkollinen jolla ei tunnu mikään menevän putkeen. Äitikin vähättelee Jjaksia ja arvostaa enemmän isoveljeä Samia (Vincent D'onofrio) ja nyt kun Sam on menossa naimisiin saapuu Jjaks vankilareissujensa välissä häihin. Sam itsekään ei ole pyhimys ollessaan henkilönä hemmoteltu ureapää joka työskentelee kirjanpitäjänä pikkurikollispomolle, Redille (Delroy Lindo), mutta äidilleen Sam on Jumalan lahja.
Jjaks ei ole ainoa jolla menee huonosti, sillä Samin kanssa naimisiin menevä Freddie (Cameron Diaz) voi helposti yhtyä masennuksen tunteisiin. Freddie kun ei ole menossa vapaaehtoisesti naimisiin Samin kanssa, vaan myöskin Redille työskentelevä Freddie on saanut rangaistukseksi käskyn mennä naimisiin Samin kanssa. Red syyttää Freddietä rahojensa varastamisesta, seikka jonka Sam oli huomannut kuitteja selvitellessä. Siispä kun Freddie saa rangaistuksen tällä tavoin, niin Samille se on palkinto.
Häihin saapuvan Jjaksin ja Freddien katseet kohtaavat ja se on rakkautta ensisilmäyksellä. Siispä on syytä käydä häiden jälkeen harrastamassa seksiä kylpyhuoneessa muiden huomaamatta.
Seuraavaksi Jjaks voikin varastaa auton, ryöstää huoltoaseman (asia joka ei suju kotikaupungissa ilman salamannopeaa paljastumista) ja ostaa rahoilla häälahjan.
Veljeksien äiti saa kohtauksen ja kuolee. Sam syyttää Jjaksia äidin kuolemasta, sillä tottahan toki Jjaksin luuserius oli masentanut äidin niin että hän kuoli sen vuoksi.
Jjaks ja Freddie eivät saa toisiaan mielestään ja vaikka Jjaks kuinka koettaa olla sekaantumatta veljensä elämään on lopputulos se, että Jjaks karkaa Freddien kanssa.
Pakomatkalla unelmoidaan paremmasta elämästä ja Freddie ehdottaa Jjaksille että ryöstetään Sam tuon edellä mainitun paremman elämän rahoittamiseksi. Tokihan puolet Samin rahoista kuuluu Freddielle, onhan hän sentään Samin vaimo.
Ryöstö ei kuitenkaan suju suunnitellusti ja Jjaks saa paeta irtipurrun korvansa kanssa, Sam perässään.
Jjaksin maatessa motellihuoneen lattialla taju kankaalla, voivat Sam ja Freddie keskustella suhteensa tilasta. Ilmenee että Sam oli käyttänyt rahansa talon ostoon, joten ryöstettävää ei ole ja että rahat Sam oli kerännyt kavaltamalla ne Rediltä, joka siis erheellisesti syyttää Freddietä rahojen varastamisesta. Sam ampuu Freddien ja lavastaa veljensä murhaajaksi.
Jjaks piilottaa ruumiin, mutta kun Sam saapuu poliisien kanssa paikalla, onkin Freddien ruumis kadonnut saaden Jjaksin aivan yhtä suuren ihmetyksen valtaan kuin veljensäkin.
Veljekset lähtevät kotiin, mutta kuinka ollakaan motellinpitäjä soittaa ja rupeaa kiristyspuuhiin sillä motellinpitäjän utelias vaimo oli huomannut kuinka Sam kantoi Freddien ruumiin sisään ja Jjaks ulos.
Sam lähtee pyytämään Rediltä lainaa jolla voisi maksaa motellinpitäjälle, mutta epäonneksi Red oli saanut selville että Sam oli kavaltanut häneltä rahaa. Sam päätyy ampumaan Redin.
Motellin luona Jjaks saa huomata että Freddie ei olekaan kuollut.
Freddie on loukkaantunut kun Jjaks koetti haudata hänet, mutta pianhan sellaiset annetaan anteeksi. Nyt voidaankin palata alkuperäiseen suunnitelmaan ja ryöstää Sam joka ammuttuaan Redin vei hänen rahansakin. Paitsi että nyt Samkin saa selville Freddien elävän ja luonnollisesti suuttuu veljelleen.
Jjaks ja Sam aloittavat tappelun jonka aikana ampuvat toisiaan. Tällöin paikalla saapuu aina silloin tällöin mukana pyörinyt kovaotteinen poliisi Ben Costikyan (Dan Aykroyd) jonka Freddie oli houkutellut samaan suunnitelmaan kuin Jjaksin. Ben tappaa Samin ja lavastaa Jjaksin murhaajaksi. Nyt Ben ja Freddie voivat iloita keskenään alunperin Redille kuuluneista rahoista. Paitsi että tottakai Freddie varastaa rahat ja ilmoittaa poliiseille Benin olevan se elokuvan pahis.
Jjaks vapautuu ja matkustaa Las Vegasiin jossa Freddie työskentelee showtanssijana. Onnellinen yhteiselämä alkakoon, mutta jos joku katsoja vielä tässä vaiheessa uskoo tämän parin sopivan toisilleen niin katsoitte varmastikin väärää elokuvaa.
Onpas sääli. Tämä on taas yksi niitä elokuvia joista haluaisi pitää enemmän kuin pitää.
Tarina on ihan kelvollinen, näyttelijät varsin osuvia rooleihinsa, ääniraidalla on runsaasti loistavia biisejä, mutta kovin on tylsää meno ollakseen mustan huumorin ryydittämä rikoskomedia.
Lähtökohdat ovat hyvät. Keanu Reevesin ja Cameron Diazin hahmot esitetään sopivan päähän potkittuina ja heidän välillään on kuumottavaa kipinöintiä, mutta heti sen jälkeen kun Diazin hahmo alkaa ehdottelemaan D'onofrion hahmon ryöstämistä alkaa elokuva kompuroimaan, sillä ainakaan tämän elokuvan puitteissa Diazista ei ole minkäänlaiseksi femme fataleksi ja kuitenkin sellaista koetetaan tuoda esille pitkin elokuvaa. Sitten siinä vaiheessa kun Diazin hahmo "tapetaan" alkaa elokuva olla taas kiinnostava, johtuen D'onofrion ja Reevesin esittämien hahmojen veljesrakkauden kuvaamisesta. Siitäkin huolimatta että toinen on valmis ryöstämään veljensä vaimon ja rahat, ja toinen on valmis lavastamaan veljensä murhaajaksi, niin he ovat silti veljeksiä ja tätä tuodaan esille muutamien mainioiden kohtausten avulla.
Joten voikin todeta että joka kerta kun Feeling Minnesota koettaa olla rikoselokuva, niin se muuttuu kliseiseksi, pitkäveteiseksi ja yksinkertaisesti tylsäksi. En tiedä onko tuohon elokuvan rikososuuden esilletuontiin vaikuttanut elokuvan tekoaika ja tuontantoyhtiö Jersey Films joka tuotti parina edellisenä vuonna Pulp Fictionin ja Get Shortyn. Feeling Minnesotan mainio soundtrackin kuulostaa sisällöltään aivan kuin Tarantinon käsialalta. Tämä elokuva on kuitenkin lähempänä jotain Grosse Pointe Blankia, One Night At McCoolsia ja etenkin Miami Bluesia. Joten se painotus olisi kannattanut jättää komedian harteille ja vähätellä rikososuutta kerran kun se selkeästi on elokuvan tarinassa vähemmän tärkeä, ja lopussa se johtaa turhiin juonikoukeroihin jotka eivät lisää mitään itse elokuvaan.
Hyvä yritys, mutta valitettavasti lopputulos on ollut sen verran unohdettava ettei sitä muista.
Mainittakoon tosin että tämän elokuvan miinus on vain sen yleisessä tylsyydessä, ei huonoissa näyttelijöissä tai muussa vastaavassa, joten roskaelokuvaksi sitä ei sovi moittia. Ei kuitenkaan ole mikään ihme että tämä elokuva on jäänyt minunkin mieleeni vailla kunnollisia muistikuvia.
I'm not feeling Minnesota.
Tähdet: **
Feeling Minnesota
...NOIR
2 kommenttia:
Aivan samaa mieltä - hyvä yritys, mutta lopulta tämä elokuva ei kuitenkaan jää kovin suuresti mieleen. Keanu-fanina tämän olen joskus aikoinaan nähnyt, mutta suuresti leffa ei sytyttänyt. Huolimatta siitä, että mukana on loistonäyttelijöitä ja tarinassa on mahdollisuuksia vaikka mihin. Kun ei niin ei.
Tämä jää siihen "ai niin, sellainenkin on olemassa"-kategoriaan. Mikä on hiukan sääli, sillä etenkin hahmoissa olisi ollut potentiaalia parempaankin elokuvaan.
Lähetä kommentti