District 9 (2009)

Vau!

Siis vau!

Hetkinen...

Vau!

Parikymmentä vuotta sitten Johannesburgin yläpuolelle ilmaantui avaruusalus. Se vain leijui kaupungin yläpuolella ilman kontaktia ihmisiin, joten viranomaiset päättivät tunkeutua alukseen väkisin. Sisältä löytyi suuri joukko aliravittuja avaruusolentoja jotka ovat kuin eräänlaisia kuihtuneita Dr. Zoidbergeja ja tuovat myös jokseekin mieleen Mimic-elokuvien jättitorakat.
Avaruusolennoille rakennetaan aidattu peltihökkelikylä Alue 9 ja näiden siirtolaisten asioita varten valtio kehittää sosiaaliviranomaisjärjestön MNU:n (Multi National United), joka samalla on militaristinen järjestö.
Avaruusolennot, tai Rapumiehet kuten ihmiset heitä kutsuvat jäävät pitkälti oman onnensa nojaan ja sopeutuminen ihmisten kanssa yhteiseloon jää olemattomaksi. Tämä johtaa köyhyyteen, eristyneisyyteen ja agressiiviseen käyttäytymiseen, jotka puolestaan vain kasvattavat jo alusta asti selväksi tullutta rotusortoa ja -erottelua.
Nyt vuonna 2010 Johannesburgin poliitikkokatras päättää siistiä kaupunkinsa imagoa ja siihen kuuluu olennaisimpana osana Alue 9-slummin siirto pois kaupungin läheisyydestä. Siispä virallisuuden vuoksi Alue 9:n asukkaille toimitetaan häätöilmoitukset, mutta minkäänlaista valitusmahdollisuutta ei anneta. MNU:lle työskentelevä konttorirotta Wikus Van De Merwe (Shartlo Copley) lähtee armeijan avustuksella toimittamaan häätöilmoituksia, kun jo valmiiksi jännittyneessä ilmapiirissä sattuu jotain jonka seurauksena Wikus saa kasvoilleen erään Rapumiehen kehittämää nestettä.
Neste on kemikaaliyhdistelmä joka aloittaa Wikusissa geneettisen muunnoksen yhdistämällä Rapumiesten DNA:n ihmisten vastaavaan, joten Wikus alkaa muuntumaan Rapumieheksi.
Samaan aikaan myös asetehtaana toimiva MNU on koettanut löytää keinoa hyödyntää Rapumiehiltä takavarikoimaansa aseteknologiaa, joka kuinka ollakaan aseet ovat Judge Dreddin Lawgiverin tavoin DNA-tunnisteisia ja täten toimivat vain oikean henkilön/rodun käsitellessä niitä. Nyt MNU näkee Wikusin muodonmuutoksessa tavan saada Rapumiesten aseet käyttöön, joten Wikusista tulee koe-eläin jonka kohtalona on päätyä vivisektioon.
Wikus pääsee kuitenkin pakenemaan valtion leikkuuintoisten tohtorien kynsistä, mutta keneltä hän voisi saada apua? Ystävät, sukulaiset ja kadunmiehet (jep jep, kadunnaiset myös) saavat kuulla propagandaa siitä kuinka Wikus on muukalaissympatisoija ja harrastaa jopa haureutta Rapumiesten, tai varmaankin Rapunaisten kanssa, vaikka tosin tässä ei taideta varsinaisesti erotella mitään sukupuolia avaruusolentojen kohdalla. No kuitenkin ainoa paikka jossa Wikus tuntee olevansa edes jotenkin turvassa on Alue 9, jonka sulkemista hän oli juuri edistämässä.
Wikus päätyy piiloon juuri sen Rapumiehen, Christopheriksi (Grey Bradnam) nimetyn luokse joka oli Wikusin muodonmuutoksen aiheuttaneen nesteen luoja. Selviää että Christopher on korjannut salaa alusta jolla voisi lentää kaupungin yllä leijuvalle tyhjennetylle epäkuntoiselle emoalukselle ja korjata puolestaan se, ja tällä tavoin Rapumiehet voisivat palata kotiplaneetalleen jossa he eivät olisi rasismin kohteena. Mutta aluksen käynnistämiseen tarvitaan polttoainetta ja se polttoaine on siinä tuubissa jonka Wikus oli toimittanut aiemmin viranomaiselle ja samainen aine on aiheuttanut Wikusin muodonmuutoksen. Uutta polttoaineannosta Christopher pystyy tuskin aikaansaamaan, sillä tämän Wikusin takavarikoimankin muodostamiseen kului 20 vuotta.
Christopher kertoo että emoaluksella olisi keinot parantaa Wikus, mutta sinne pitäisi ensin päästä. Wikus ehdottaa että he menisivät noutamaan sen viranomaisille toimitetun polttoainesäiliön, mutta tehtävä tulisi olemaan vaikea ja sen toteuttamiseksi tarvitaan aseita joita voidaan hankkia mustan pörssin kautta.
Wikus ja Christopher tunkeutuvat MNU:n rakennukseen ja täällä Christopherille selviää etteivät Rapumiehet ole vain pelkästään rotusorron kohteita, vaan myös valtion koekaniineja.
Päästyään takaisin Alue 9:lle polttoaineen kera, Wikusille selviää että hänen parantamisensa tulee kestämään kolme vuotta, koska Christopher haluaa ensin hakea emoaluksellaan lisäapua kotiplaneetaltaan. Hätääntynyt Wikus lyö Christopherilta tajun kankaalle ja astuu itse Christopherin salaa rakentaman aluksen ohjaimiin, mutta MNU keskeyttää lentosuunnitelmat alkuunsa.
MNU ei kuitenkaan ehti nappaamaan Wikusia itselleen, kun väliin astuu paikallinen gangsteri/mustan pörssin kauppias joka miehineen aloittaa tulitaistelun. Tämä gangsteri kun haluaa syödä Wikusta, tullakseen tätä kautta itse Rapumieheksi. Öö, okei.
Toisaalla Christopherin poika saa osittain käynnistettyä emoaluksen ja sen avulla muun muassa eräänlainen mechapuku aktivoituu ja eikös vaan Wikus pukeudu siihen ja tehokkaasta tuhovoimastaan huolimatta päättää paeta. Wikus ei kuitenkaan voi jättää Christopheria MNU:n tapettavaksi, vaan käy pelastamassa hänet.
Wikus taistelee MNU:n sotilaita vastaan antaen Christopherille tilaisuuden päästä emoalukselle
Wikus jää Alue 9:lle ja Christopher lentää pois emoaluksella.
Alue 10 rakennetaan ja Alue 9 tuhotaan kuten oli alunperin suunniteltukin.
Lopuksi näemme Rapumiehen joka saattaa olla täydellisen muodonmuutoksen kokenut Wikus.

Disctrict 9 oli hyvä elokuva. Todella hyvä elokuva.
En aluksi tuntenut mitään innostusta katsoa tätä elokuvaa ihan vain sen vuoksi että sen kannessa oli maininta Peter Jacksonin osallisuudesta. Vaikka District 9 on ns. halpabudjettielokuva, niin näin silmissäni sen olevan Jacksonin Sormusten Herrojen tapaan visuaalisesti näyttäva, mutta kokemuksena puuduttavaa katseltavaa. Tai herra paratkoon, puhdasta sontaa King Kongin tavoin. Lähes päteviltä tahoilta tulleet kehutkaan eivät saaneet minua innostumaan District 9:stä. Sitten kuitenkin tulin pistäneeksi merkille, että elokuvan päätähti Sharlto Copley muistuttaa ulkoisesti aika paljon Jacksonin Braindeadissa ollutta mainiota Timothy Balmea ja se muistutti minua vanhoista hyvistä ajoista, joten eiköhän District 9:n jaksaisi katsoa.
Ja okei, puhun nyt Peter Jacksonista, vaikka elokuvan ohjasikin Neill Blomkamp, mutta Jacksonin tunnetumpi henkilöitymä jyräsi päälle
Vielä kuitenkin Jacksonista puhuen, District 9 vertautuu elokuvana juuri Braindeadiin ja esimerkiksi Bad Tasteen siinä, että tästäkin näkee selkeän poikamaisen innostuksen, mielikuvituksen rajoituksettomuuden ja Sharlto Copley todellakin muistuttaa Timothy Balmea jopa näyttelemisellään.

District 9:n kohdalla pieni budjetti ei tarkoita tehosteiden vähyyttä, tai niiden kömpelyyttä koska tehosteiden tekijöinä ovat olleet samat henkilöt kuin Jacksonin elokuvissa, joten visuaalisesti tämä on erittäin hieno. Vaikka suuri osa tästä elokuvasta ei olekaan niin sanottua tehoste-elokuvaa, niin hyvin luodut erikoistehosteet auttavat kovasti elokuvan uskottavuuden luomisessa ja etenkin Rapumiehet näyttävät oikeasti olemassaolevilta olennoilta, ja niiden kanssakäyminen ihmisten kanssa on luonnollista.
Kaupungin yläpuolella leijuva alus on hieno ja tietokone-efekteistä piittaamaton miljöö on ruman kaunista. Joten visuaalisesti District 9 on nannaa.

Mutta tämän elokuvan kohdalla tyylikkäitä efektejä ja muuta kuvallista antia tärkeämpää on sen oivaltava tarina. Toki elokuvan rotusortoaihe on ajoittain hieman liiankin päällekäyvän ilmiselvää jo etenkin tapahtumapaikkansa osalta, mutta aihetta käsitellään asiallisesti. No okei, ihmiset kuvataan ehkä liiankin yksiselitteisen pahoina ja on jotenkin hölmöä, että kaikki ihmiset ovat vihamielisiä Rapumiehiä kohtaan, mutta tämä lienee harkittu ratkaisu sen vuoksi että Rapumiehet on suunniteltu aika vastenmielisen näköisiksi ja täten helpoiksi inhon kohteiksi.
Idea avaruusolentojen, jotka tässä tapauksessa mieleltään siis laittomiksi siirtolaisiksi, sijoittamisesta omalle alueelleen tuo mieleen todellisen maailmamme. Eli mukana ovat eräänlaiset white's only-kyltit muunnettuina avaruusolentoihin koskeviksi ja niihin yhdistettävä erilaisuuden pelko. Se että etenkin mustaihoisia kuvataan elokuvassa mukana olevissa uutispätkissä kommentoimassa rasistisesti Rapumiehistä, on aika haukotuttavan simppeli keino muuntaa tosimaailman ja todellisen Etelä-Afrikan historiaa käänteiseksi. Ei se huono idea ole, vain liian helposti osoitteleva.
Nyt tietenkin kun Suomessakin ajankohtaisena aiheena ovat maahanmuuttajat, niin Disctrict 9:n aihe osuu hyvin kohteeseensa.
Elokuvan tarinallisesti mielenkiintoisinta osiota onkin alkupuolen kuvaukset siitä kuinka Rapumiehet otetaan vastaan, kuinka he eivät sopeudu meihin ja kuinka me emme sopeudu heihin. Loppupuolen taistelut mechapukuineen tuovat liiaksi mieleen Transformersit ja vaikka toimintaosuudet ovat erinomaisesti toteutettuja, niin tarinallisesti se ei ole kovinkaan kiintoisaa. Sitä melkein toivoisi että joku tekisi tästä samasta aiheesta puhtaan draamaelokuvan, mutta väliäkö tuolla jos lopputulos on tälläkin tavoin näin julmetun viihdyttävä.
Niin ja se valtion kuvaaminen jälleen kerran pahana asekauppiaana on aika kulunut idea, vaikkakin aika ymmärrettävä syy saada Wikus-hahmon mielipiteille muutos aikaiseksi. Mistä puheenollen Wikusin muutos rasistisesta ajattelemattomuudesta Rapumiehiä (tai yhtä heistä) suojelevaksi sankariksi olisi muuten turhan yksinkertaisen kulunut ellei Wikus olisi mainiosti loppuun asti aika nyhverö, oli mechapuku tai ei.

Kafkan Metamorfoosi on kanssa aika ilmeinen mielikuva elokuvaa katsoessa.

Pidin kovasti siitä millaiseksi Rapumiesten kehittyneisyys rotuna ja teknologian suhteen oli kuvattu. He kun eivät lopulta juurikaan eronneet meistä, vaikka olivatkin saaneet aikaiseksi laitteen jolla matkustaa tähdistä tähtiin. Eli esimerkiksi se lopussa esitettävä mechapuku ei kuitenkaan ollut yhtään sen kestävämpää materiaalia kuin jokin kotoinen automobiilimme ja muutoinkin annettiin ymmärtää että Rapumiehet olivat korkeintaan vain askeleen meitä edempänä teknologisesti, ja olentoina korkeintaan samalla tasolla.

Pidin myös suuresti siitä miten elokuva alkaa dokumenttina ja uutislähetyksinä, muuntuu tavalliseksi elokuvaksi ja palaa lopussa dokumenttityyliinsä. Nämä ratkaisut palvelevat elokuvan tarinaa erinomaisesti. Dokumenttiosuudessa kuvataan tarinan lähtötilannetta ja lopetusta sitoen onnistuneesti Rapumiesten olemassaolo oikean maailmamme tilaan ja Etelä-Afrikan Apartheid-historiaan, kun taas tavallisempi elokuvallinen ilmaisu kuvaa sopivasti Wikusin sen hetkistä tilannetta. Nämä etenkin elokuvassa alussa paljon hyödynnetyt dokumentaariset osuudet ovat vieläpä toteutettu hyvin uskottavasti ja esimerkiksi uutislähetykset vaikuttavat siltä kuin katselisi oikeita uutisia.

Elokuvan musiikki oli myös hyvin nautinnollista.

District 9 on tarinallisesti ajatuksia herättävä, visuaalisesti hieno ja vaikka lopussa se sortuu vähän turhankin paljon räiskimiseen, niin kokonaisuus on parasta yllättävää elokuvaa pitkään aikaan.

Vaikka en oikein ymmärräkään että miksi Rapumiesten aluksen polttoaine muuttaisi kenenkään geneettistä rakennetta.
Ja se Wikusin syömistä halajava mustan pörssin gangsteri oli aivan turha hahmo turhalla sivujuonella varustettuna.

Tähdet: ****
District 9
...NOIR