Näkymätön Mies kertoo Ipingin pikkykylään saapuvasta kokonaan siteissä olevasta Jack Griffinista (Claude Rains,) joka majoittuu paikalliseen majataloon. Tyly, erakkomainen mies jonka kasvoja kukaan ei ole nähnyt, tai tiedä nimeä alkaa herättämään paikallisissa epäilyjä miehen aikeista, menneisyydestä ja vaarallisuudesta. Miehen uskotaan olevan pahan onnettomuuden uhri, tai herra ties mikä vankilasta karannut rikollinen. Pian Griffin ei kestä enää ja osoittaa että jos pelätä haluatte, niin pelätä saatte. Paljastuu että mies on näkymättömyyden salat keksinyt tiedemies joka aluksi koettaa vain saada itsensä takaisin näkyväksi ja sitten kasvavan hulluuden oireissa alkaa terrorisoimaan kaikkea lähellään olevaa. Loppu ei ole kaunis.
Elokuvan suurin ero kirjaan verrattuna ei ole niinkään jokin kuka kuolee ja miten-muutos, vaan se että kirjassa Griffin rupeaa menettämään järkeään vähitellen, kun elokuva tavallaan hyppää keskelle tarinaa siinä suhteessa, että Griffin on täysi pöpi jo samantien. Alunperin harmittomasta kokeesta lähtenyt ajautuminen näkymättömäksi esittää kysymyksen siitä, että olenko minä mitään jos minua ei nähdä? Aluksi sitä nauttii kokeen tuloksista, sitten koettaa saada itseään huomatuksi ja lopulta identiteetinkatoaminen johtaa hulluuteen ja kuolemaan. Kirja käsittelee muutosta alusta loppuun, mutta elokuva keskittyy kuvaamaan muutosta puolivälistä loppuun. Ratkaisu ei ole huono, sillä megalomania on kuitenkin molempien, kirja ja elokuvan näkyvin osuus, joten ymmärrettävästi elokuva keskittyy tähän. Ja voi pojat, kyllä Claude Rains osasi esittää Griffinin vallanjanoisen sekopään osan hyvin. Kun velä ottaa huomioon, että Rains esitti koko roolinsa lähestulkoon pelkän äänensä voimalla, niin onnistuminen roolissa vain korostuu. Rains saa äännellä ylinäyttelemisen rajoilla ja sen ylitse, ja teki sen taiten. Kun kuuntelee Rainsin maanista naurua ja katsoo Tim Burtonin Batmanissa Jack Nicholsonin Jokeria, niin lieneekö Jackie hakenut Rainsilta maneerinsa siihen kyseiseen rooliin.
Vaikka Rains esittää rooliaan osittain ylinäytellen, niin hänen hahmonsa huomioon ottaen ylinäytteleminen on perusteltua, mitä ei voida sanoa majatalon pitäjää esittävästä Una O'Connorista. O'Connorin hysteerinen vinkuna ajaa niin hulluksi, että Griffin on pientä sen rinnalla. Olkoonkin vain O'Connorin rooli elokuvan koominen kevennys, niin se on kaikkea muuta kuin hauska, ellei sitten käsitys hauskasta sisällä sietämätöntä tuskaa.
Elokuvan tavat kuvata näkymättömyyttä ovat nerokkaita. On vaikea uskoa elokuvan olevan vuodelta '33, kun niin monet nykyelokuvatkaan eivät pysty olemaan yhtä uskottavia vastaavissa efekteissä. Tämä elokuva on todellakin koetellut mielikuvituksen rajoja ja ne rajat on ylitetty yhtä helposti kuin kuviteltukin.
Näkymätön Mies on erinomainen kuvaus ennakkoluuloista ja harhoista joita minuuden puuttuminen voi aiheuttaa. Elokuvan ainoa oikea virhe onkin se, että elokuvan alussa on aivan liikaa koomisia hahmoja, joista etenkin Una O'Connorin majatalon pitäjä on niin uskomattoman ärsyttävä, että se melkein aiheuttaa katselun keskeyttämisen. Elokuvan kokonaisuus on kuitenkin niin onnistunut, että se edelleen on paras Näkymätön Mies-elokuva joka on tehty.
Tähdet: ****
Näkymätön Mies
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti