Tosin, Universal on myös syypää siihen, että kauhuleffat rupesivat saamaan miljoonia jatko-osia, jotka olivat osa osalta edellisiä surkeampia. Universal siis sekä toi maailmaan klassikkokauhuja, että elokuvia joiden olemassaolo kauhistutti. Universalin kauhujen innovatiivisuus koki huippunsa 30-luvulla ja rupesi laskemaan nopeaan tahtiin, ja seuraavaksi valtikka siirtyikin Englantiin, Hammerin tuotoksiin.
Kuitenkin vuonna 1954 Universal teki vielä yhden kauhuelokuvan joka ei vain kuulu lajinsa valioihin, mutta on sittemmin vaikuttanut useampaan hyvinkin arvostettuun kauhuelokuvaan (esimerkiksi Alien ja Tappajahai.) Kyseessä on Mustan Laguunin Hirviö, joka sai myös pari heikkoa jatko-osaa.
Mustan Laguunin Hirviö on siitäkin tärkeä, että toisin kuin aiemmin mainitut Draculat ja kumppanit, oli Mustan Laguunin Hirviö oikeasti uusi hahmo. Dracula ja Muumiot olivat jo tunnettuja hahmoja ennen Universalin panostusta niihin, mutta Mustan Laguunin Hirviö oli jotain täysin uutta ja siksi se on valintani tällä kertaa. Joten historia sikseen ja mustaan laguuniin vie tiemme.
Mustan Laguunin Hirviö kertoo tutkimusryhmästä joka matkaa Amazonille, koska sieltä on löytynyt fossiilisoitunut ihmismäinen käsi, tässä kädessä nyt vain sattuu olemaan räpylä. Tutkimusryhmä koostuu nyttemmin kliseeksi muodustuneesta kokoonpanosta: On siis se kaunis neito, komea sulhaskandidaatti, ikääntynyt luontoa pohdiskeleva käppyrä, joukko geneerisen potentiaalisia uhreja ja matkan rahoittava moguli joka miettii vain tapauksen rahallista hyötyä. Ryhmän saapuessa leiriinsä, löytävät he sieltä paikalle jääneet apulaiset paloiteltuina, mutta se ei tunnu heitä paljoakaan liikuttavan. Etsiessään fossiilin loppuosaa kohtaavat he täysin elävänä hirviön joka kuuluu samaan lajiin fossiilin kanssa. Tämä laguunin hirviö on eräänlainen kalaihminen ja tutkimusryhmän silmissä nimenomaan hirviö, eikä vain uusi eläinlaji. Kuten lajityyppiin kuuluu, ihastuu hirviö ryhmän neitoon ja muut ryhmäläiset reagoivat väkivallalla hirviön uteliaisuuteen. Seuraa lopetus jossa ihminen osoittaa jälleen kerran olevansa kukkulan huipulla koska osaa ammuskella.
Tuolla kuvauksellani elokuva vaikuttaa miljooninen kopioidensa kanssa vain joltain unohdettavalta tusinatuotteelta, mutta kaikkea muuta.
Elokuvassa käytetään alusta asti nerokkaasti vihjailuja hirviöstä. Samoin kuten Tappajahaissa sittemmin, kauan ennen kuin näemme hirviön kunnolla näkyy siitä pieniä viitteitä uhkaavan musiikin säestämänä. Lähestyvä käsi ja hirviön perspektiivistä tuleva kuva antaa mielikuvan siitä, että uhka on koko ajan päällä ja on vain ajan kysymys koska hurme värjää veden. Mutta kyse ei ole siitä, vaan uhkaavan musiikin toistuva käyttö on vain katsojan kusetusta. Tosiasiassa hirviö käyttäytyy kuin mikä tahansa utelias eläin, jota kiinnostaa että mikäs kumma se on alueelleni tullut. Ihminen se uhka tässä tarinassa on, eikä hrviö itse. Uteliaisuus korostuu parhaiten kohtauksessa jossa hirviö ui neidon, eli Kayn (Julia Adams) alapuolella, kiertäen tätä kuin hai laivaa. Hirviö vain tarkkailee, ei sekaannu. Myöhemmin hirviön uteliaisuus vain kasvaa ja hän käy varomattomaksi tullessaan liian lähelle ihmistä. Tämä liikauteliaisuus johtaa tilanteeseen jossa ihmiset panikoivat, joka aiheuttaa hirviölle paniikin ja tämän ihmiset tulkitsevat hyökkäyksenä. Hirviön kaapatessa Kayn mukaansa, ei hän tee sitä himosta tai vastaavasta, vaan se on paniikkireaktio.
Huomasitte varmaan että vaikka kutsuin hirviötä hirviöksi, niin Se ei ole Se vaan hän. Elokuvan hirviö ei nimittäin lopulta olekaan se vesistöjen kalaihminen, vaan se pelkkä ihminen joka näkee kalaihmisessä seinälle asetettavan metsästysmuiston, eikä rinnakkaiseloon soveltuvaa samanarvoista olentoa.
Kyllä, se oli kalaihminen joka ne apulaiset oli paloitellut, mutta ei vihasta vaan reviiritietoudestaan.
Mustan Laguunin Hirviö on upea elokuva. Vuodeksi 2009 on uhkailtu uusintaversiota, mutta se ei millään voi olla yhtä kauniin näköinen kuin tämä vuoden '54 versio. Sillä tämä elokuva on kauniimman ja uskottavamman näköinen kuin vähintään 80 prosenttia sen jälkeen syntyneistä elokuvista. Vedenalainen kuvaus on niin hienoa, että melkein tekee mieli mennä hukkumaan ja itse kalaihminen on parempi kumipukuluomus kuin pussillinen Jurassic Parkeja.
Musiikin käyttö on loistavaa. On hienoa kuulla se uhkaava kalaihmisen teemamusiikki ja uskoa kyseessä olevan todellisen hirviön, kun oikeasti pitäisi kuulla sen ihmisiä kuvaavan rauhallisen musiikin olevan hirviöteema.
Loistava kuvaus ihmisyyden määritelmistä ja itselle vieraan elementin pelottavuudesta.
Elokuva on alunperin tehty 3D-muotoon, mikä on pariin otteeseen johtanut hiukan funkyn näköiseen kuvaan, mutta ei niin näkyvästi kuin yleensä 3D-elokuvissa.
Muutenkin elokuvan virheet ovat niin minimaalisia, että tätä on edes ulkoasunsa puolesta vaikea uskoa 54 vuotta vanhaksi elokuvaksi.
Hieno hieno elokuva ja niin lähellä viittä tähteä, että se saa viisi tähteä.
Tähdet: *****
Mustan Laguunin Hirviö
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti