Edellisen kerran sarjakuvaleffojen kultakausi alkoi vuoden '89 Batmanista ja loppui oikeastaan vuoden '97 Batman & Robiniin. Eli sama hahmo teki sarjakuvaelokuvista suosittuja kuin myös romahdutti niiden suosion. Batmania edeltävä sarjakuvaleffabuumi sijoittuu '70-luvun loppuun ja '80-luvun alkuun, jolloin Teräsmies dominoi tilannetta. Kuitenkin sinne Batmanin vuosien '89 ja '97 väliin mahtui useampia sarjakuva-aiheisia elokuvia, mutta muistettavimmatkin niistä sattuivat sijoittumaan Batmanin loppukaudelle, kun jo vuoden '95 Batman Forever päätti ruveta tappamaan sarjakuvaleffojen suosiota. Yksi sinne väliin jääneistä elokuvista oli vuoden '96 Mustanaamio, joka aivan turhaan koki pimentoon jäämisen kohtalon.
Totta on ettei Mustanaamio ole mikään klassikko jo syntyessään, mutta hieman tuntuu että Batmanin arvostuksen romahtaminen vaikutti myös Mustanaamion kohtaloon. Mustanaamio on kevyt viihde-elokuva ja täten on enemmän Batman Forever kuin Batman Returns, mutta uskon että jos Mustanaamio tehtäisiin nyt aivan samanlaisena, olisi se ainakin kaupallisesti menestyneempi. Kriitikot tuskin arvostaisivat Mustanaamion kieli poskessa-mentaliteettia, mutta jos joku oksetus kuten Spider-man voi menestyä saippuaoopperatyylillään, niin kyllä sitä parempi Mustanaamiokin.
Kun näin Mustanaamion ensimmäistä kertaa ajattelin varmastikin samaa kuin moni muu sen nähnyt, eli ”mitä hittoa?”
Ensimmäinen huomio tietenkin kiinnittyi Mustanaamion asuun, joka ei etenkään väritykseltään hirveästi muistuttanut sarjakuvan antamaa kuvaa.
Toiseksi sitä ihmetteli että miten Mustanaamiosta on yht'äkkiä tullut Indiana Jonesin jatko-osa.
Kolmanneksi pällisteli Billy Zanen jatkuvaa hymyilyä Mustanaamion roolissa. Tässäkö mies jonka nimi tuo pelon jokaisen sydämeen ja jonka ääni hyytää veren?
Sarjakuvassahan Mustanaamiossa on paljon samaa Batmanin kanssa. Molemmat taistelevat rikollisuutta vastaan henkilökohtaisen menetyksensä vuoksi. Molempien aseena on pitkälti pelon iskeminen rikollisten sydämiin. Batmanilla on lentävä jyrsijänsä ja Mustanaamiolla legenda kuolemattomasta pääkallohyypiöstä. Eli Mustanaamion maailmankuva on sarjakuvissa synkempää kuin jollakin Ihmenelosilla tai Hämähäkkiteinillä.
Hitto, vähän väliähän Mustanaamiossa kuoli porukkaa. Aina joka toisessa jaksossa joku norsunluunvarastaja sai viidakkokuumeen, säikähti Mustanaamiota ja syöksyi johonkin rotkoon jättiläismuurahaisten ruuaksi.
Elokuvassa ei synkkyyttä ole juuri nimeksikään ja tämä tuntuikin hiukan pettymykseltä silloin muinoin. Uusintakatselu kuitenkin osoitti, että en katsonut elokuvaa oikealla asenteella ensimmäisellä kerralla ja nyttemmin elokuva onkin osoittautunut hyvin miellyttäväksi ajankuluksi.
Mustanaamio on todellakin Indiana Jonesmainen seikkailu, jossa asiaan kuuluu pilke silmäkulmaan ja Pepsodenthymy välkehtimään kilpaa auringon kanssa. Vitsejä viljellään, huikeita hyppyjä, hassuja hahmoja ja hirveästi ylinäyttelevä pahis. Aivan loistavaa. Juoni on lähes sivuseikka, kun hyvä tunnelma ja vauhti ovat pääosassa. Jotain siinä etsittiin kolmea koristekalloa jotka yhteen asetettuina valjastavat jonkin mystisen kallovoiman niiden haltijan käyttöön. Mustanaamio aikoo tietenkin estää pahiksien aikeet.
Parasta elokuvassa on sen hyväntuulisuus ja on helppo kuvitella kuinka kaikilla elokuvan tekijöillä on ollut hauskaa sitä tehdessä. Treat Williams elokuvan pahiksena Xander Draxina saa melskata mielin määrin ja Billy Zane Mustanaamiona saa toteuttaa jokaisen pikkupojan (ja miksei myös tytön) haavetta olla trikoosankari joka potkii pahiksia perseille ja nappaa unelmatyttönsä ja vie tämän luolaan. Kaikki tapahtuu vieläpä sopivan kevyesti että sen jaksaa katsoa missä mielentilassa tahansa, mutta ei kuitenkaan liian lapsellisesti että luulisi katsovansa Batman & Robinia.
Hassua miten elokuvaa katsellessa odottaa koko ajan että koskakohan he puhkevat laulamaan jotain Hairin tunnaria tai Greasesta tuttuja kappaleita.
Mustanaamio ei ole klassikkoainesta, se ei ole mitenkään täydellinen, mutta siitä tulee hyvä mieli ja sen haluaa nähdä myöhemmin uudestaankin.
Tähdet: ***
Mustanaamio
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti