Ensimmäisestä osasta tutut Julia (Clare Higgins,) Kirsty (Ashley Laurence,) Cenobiitit ja kuutio palaavat ensimmäisestä osasta tuttuihin rooleihinsa. Jopa Frank (Sean Chapman) pääsee osoittamaan sivuosaajan taitojaan Hellboundissa.
Elokuva alkaa ihan näyttävällä, mutta aivan turhalla kohtauksella jossa näytetään kuin Pinheadista tuli alunperin Pinhead.
Itse varsinainen tarina Hellboundissa kertoo siitä, kuinka Kirsty on viety tohtori Channardin mukaan nimettyyn pöpilään ja siellä tapaamme aluksi elokuvan kahdesta tärkeästä uudesta hahmosta sen tärkeämmän, eli itse tohtori Channardin (Kenneth Cranham.) Channard on vähän turhankin kiinnostunut kaikesta pimeään puoleen liittyvästä ja kun hän kuulee Kirstyn huutavan että hänen kotitalossaan ollut patja tulee tuhota, koska Julia oli kuollut sen päälle, innostuu hän aiempaa enemmän. Seuraavaksi katsojille esitellään mykkä tyttö Tiffany (Imogen Boorman) jonka kiinnostus pirunnyrkillä leikkimiseen tulee luonnollisesti tärkeäksi elementiksi elokuvan kuluessa. Julia on siis joutunut helvettiin, kuten myös Frank, mutta onko siellä myös Kirstyn isä, Larry? Siltä vaikuttaa kun Kirsty rupeaa saamaan avunkutsuja helvetistä. Channard tuo visvaa tihkuvan Julian takaisin patjan ja itsensäviiltelijän avulla. Julia houkuttelee Channardin helvettiin syistä joita en nyt paljasta. Avuksi helvetin porttien avaamiseen tarvitaan Tiffanyn palapelinratkaisutaitoja. Kirsty astuu myös helvettiin sekä pelastamaan isäänsä että Tiffanya. Kaikki ei kuitenkaan suju kuten odottaisi, koska helvetissä pelataan talon säännöillä.
Elokuvan helvetti on hieno abstrakti maailma, jolla valo loistaa mustana ja jossa Cenobiittien ei tarvitse tehdä muuta kuin katsoa päältä, sillä nythän ollaan jo helvetissä. Channardista itsestään tulee myös uusi Cenobiitti, sopivan groteski, mutta hiukan epäkäytännöllinen. Elokuvan yksi mielenkiintoisimmista elementeistä onkin kutkuttava ajatus siitä, että onko Pinheadilla oikeasti minkäänlaista valtaa helvetissä, vai onko hänkin pelkkä työmuurahainen. Pinhead johtajakäyttäytymisestään huolimatta jää hiukan sivuosaan Hellboundissa ja Channard on se Cenobiitti jota tässä tulee seurata.
Pidän suuresti siitä, että vaikka katsojan annetaan ymmärtää että Cenobiittien kotimaa ompi helvetti, niin siellä ei tule esille mitään kippurasarvista punapäätä, tai muitakaan perinteisiä käsityksiä helvetistä. Kyseessä on enemmänkin K-kaupan lihatiskiä muistuttava tanssilava. Tosin ei Hellboundin helvetti mikään virheetön ilmestys ole. Mitä lie peyotea ovat elokuvan tekijät nauttineet kun loivat sen lyhyesti esiintyvän punaisten lyhtyjen sirkusosuuden, kyseessä kun on aika nolo ilmestys.
Hellboundin vahvimman roolityön tekee Clare Higgins, joka mielestäni vastasi myös ensimmäisen osan muistettavimmasta näyttelemisestä. Edelleen Higgins on samanaikaisesti lumoavan seksikäs, petollinen selkäänpuukottaja, että kusipää vailla vertaa. Nyt mukaan tulevana elementtinä tulee ihoton esiintyminen.
Christopher Youngin musiikki on edelleen erinomaista ja on elokuvan kannalta tärkein tunnelmanluonnin elementti.
Hellbound: Hellraiser 2 ei ole missään nimessä huono elokuva ja jos olisin nähnyt sen ennen ensimmäistä osaa, niin arvostukseni olisi mahdollisesti suurempi. Nyt kuitenkin on todettava että se toistaa liiaksi ensimmäistä osaa ja ne muutamat uudistukset/lisäykset ovat vain kosmeettisia (eli enemmän verikekkereitä.) On se kuitenkin Hellraiser-kaanonissa osajärjestyksensä mukaisesti myös toiseksi paras.
Huonovatsaisille Hellbound ei sovellu, sillä elokuvassa on useamman teurastamon edestä visvaa, matoja ja sisälmysmössöä.
Elokuva olisi kyllä pitänyt lopettaa paria minuuttia ennen sen todellista lopetusta. Ihan loppuun on nimittäin laitettu kohtaus petaamaan kolmatta osaa. Sääli vain että kyseessä on maailman surkeimman näköinen efekti.
Tähdet: ***
Hellbound: Hellraiser 2
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti