Lähes joka ainoassa Muumio-elokuvassa unohdetaan se hautaholvin kirous-juonikuvio ja keskitytään romantiikkaan. Jopa nämä suositut Brendan Fraserin tähdittämät Muumioitumiset ottavat pääjuonekseen sen lohduttoman, kielletyn rakkauden jonka takia Muumiosta tuli Muumio. Eihän siinä ideassa oikeastaan mitään vikaa ole, mutta etenkin tämän Muumion kohdalla se vie huomion muualle kuin elokuvan oletettuun ideaan. Ihan kuin ei olisi uskallettu luottaa siihen, että kostonhimoinen haudanhäpäisijöiden perässä oleva Muumio olisi tarpeeksi.
Niinpä elokuva unohtaa lähes samantien itse Muumion (Boris Karloff) ja siirtyy kuvaamaan hänen alter egoaan Ardath Beyta ja hänen haaveitaan yhdistää itsensä vuosituhansien takaisen rakkautensa kohteen kanssa. Olisiko liikaa pyydetty että Muumiosta kertovassa elokuvassa olisi edes jokseekin näkyvässä osassa Muumio? Ai niin, ne Brendan Fraserin Muumiot. Niissä kaikki meni jo ylensyönnin puolelle.
Muumion alussa itse Muumio, Imhotep on jo löydetty ja samantien hän jo herääkin.
Siirrytään 10 vuotta ajassa eteenpäin, jolloin Ihmotep elää Ardath Bey nimisenä hieman hämäränoloisena miehenä. Bey kertoo argeologeille mistä löytyisi prinsessa Anck-Es-En-Amonin ruumis, vain saadakseen ruumiin itsensä käyttöön. Anck-Es-En-Amon oli aikoinaan Imhotepin rakastettu ja nyt Imhotep/Bey haluaisi rakkaansa takaisin. Välikappaleena asiassa käytettäisiin Helen nimistä naista, joka nyt sattuu olemaan Anck-Es-En-Amonin reinkarnaatio.
Imhotep oli aikoinaan haudattu elävältä koska oli koettanut herättää henkiin rakkaansa ja nyt uudelleen herättyään hän koettaa sitä jälleen.
Elokuvan tunnelma on hieman hämmentävä. Se vaikuttaa enemmän romanttiselta draamalta kuin kauhuelokuvalta, mutta ajoittain joukkoon pistetään niin selkeitä kauhuelementtejä että romanttinen draama vaikuttaa hyvin kaukaiselta. Romantiikan osuus on kuitenkin niin suuri, että välillä mieleen tulee että onkohan tästä ollut alunperin tarkoitus tehdä ihan muuta kuin kauhua ja kauhuelementit olisi lisätty vain studion vaatimuksesta. Katsomalla Muumiota romanttisena draamana, jossa rakkaus elää kuolemankin jälkeen, saa elokuvasta varmasti paremman otteen kuin katsomalla sitä vain kauhuelokuvana.
Itse muumiohahmon käyttö on elokuvassa hieman hukassa. Suurimmaksi osaksi näemme Imhotepin vain hiukan ryppyisenä Ardeth Bey nimisenä ihmisenä ja vain ihan alussa ja lopussa varsinaisena muumiona. Heti elokuvan alussa Muumio näytetään juuri sellaisena kuin haluaisikin nähdä: kädet ristissä rinnalla ja kuivuneissa käärinliina-arvissa. Onkin hieman hämmentävää, että Muumio näytetään selkeästi heti alussa ja hänen heräämisensä osoitetaan selkeästi, mutta sitten seuraavissa kohtauksissa näytetään vain vihjailuja Muumiosta. Yleensä pidän siitä, että uhka esitetään juuri vihjailuina kuin suorana kouriintuntuvana moukarointina, mutta tässä se on epäloogista. Mehän jo näimme millainen Muumio on ja näimme kuinka hän heräsi, joten jälkeen tulevat vihjailut ovat hyödyttömiä. Näkymätön uhka toimii vain niin kauan kun emme tiedä tarkkaan mistä on kyse, mutta Muumion tapauksessa tiedämme heti mistä ja kenestä on kyse.
Imhotep vaikuttaa elokuvassa enemmän joltain realisointipörssin myyjältä, kuin oikeasti pelottavalta koston välikappaleelta, mutta tämä johtunee elokuvan tunnelman fokuksen puuttumisesta.
Parasta elokuvassa on Boris Karloffin kivinen roolisuoritus. Karloff kuuluu heihin näyttelijöihin jotka tekevät paljon tekemättä juuri mitään (vrt. Clint Eastwood, Charles Bronson, Lee Marvin.) Karloffin sieluun porautuva tuijotus onkin elokuvan parasta antia.
Muut elokuvan näyttelijät ovat vain joitakin mukana olevia näyttelijöitä. Kukaan heistä ei järin suurta vaikutusta tee. Heleniä näyttelevälle Zita Johannille on kirjoitettu elokuvan toinen, Imhotepin lisäksi mielenkiintoisin rooli, mutta Johann esittää roolinsa kuin pahinkin Hollywoodin diiva, jolle tärkeintä on hyvä valaistus eikä hyvä eläytyminen.
Muuten elokuva on vain vallanmainiota viihdettä joka ei pelota, mutta ei saa myöskään juoksemaan vuorenhuipulle huutamaan Dragoa.
Itse muumiomaskeeraus on erittäin hieno ja vaikka Ardeth Bey ei olekaan pelottava hahmo, niin myös hänen osakseen maskeeratut rypytykset ovat erinomaisesti onnistuneita.
Elokuva muuten alkaa Joutsenlammella, mikä on aina loistava idea.
Tähdet: ***
Muumio
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti