Who's That Girl (1987)

Muutaman vuoden vankilassa olon jälkeen Nicole (Madonna) pääsee ehdonalaiseen ja koska hän oli tietenkin siellä syyttömänä, niin pitäähän sitä vapaalla ollessaan hakea hyvitystä istutusta ajasta, joka luonnollisesti tarkoittaa kostamista hänelle joka Nicolen vankeuden syynä oli. Tämä henkilö on itserakas miljonääri Montgomery Bell (John Mills), jonka hemmotelty tytär Wendy (Haviland Morris) on menossa naimisiin Bellin arkajalkamaisen lakimiehen Loudenin (Griffin Dunne) kanssa. Tässä vaiheessa niin Nicole kuin Louden eivät tiedä Bellin olevan se elokuvan ilkeä rötösherra.
Bell passittaa Loudenin varmistamaan Nicolen matkaavan kauaksi muualle. Joten Louden ja Nicole saavat nyt seuraa toisistaan ja neitihän on sellainen villikko, että hän oikein ajaa autoa katto alhaalla ja tekee donitseja parkkipaikalla. HÄN MYÖS KUTSUU LOUDENIA LONDONIKSI! RADICAL JA COWABUNGA! Ja miksi hän puhuu kuin Cyndi Lauper?
Hirveää sekoilua, mutta Nicolen ansiosta Louden vapautuu ihmisenä, löytäen tosirakkauden muualta kuin Wendysta ja pahakin saa palkkansa.

Madonna ja hyvä roolisuoritus ovat harvinainen yhdistelmä ja syystäkin, sillä hän ei ole kovinkaan hyvä näyttelijä. Eivät ne kaikki hänen tähdittämänsä elokuvat nyt huonoja ole ja esimerkiksi Missä olet Susaniin hän sopi kuin nyrkki pernaan, että samoin kuten Eminem 8 Milessa, kyllä se sokeakin kana joskus ruokapöydän koristeeksi löytää. Mutta liian usein Madonna tuntuu olevan elokuvissa vain Madonna, kun tarkoitus olisi esittää jotain muuta ja toisin kuin esimerkiksi William Shatnerin, Gary Buseyn ja jopa David Hasselhoffin kohdalla, hän ei tunnu myöntävän esittävänsä itseään. Who's That Girlin kohdalla Madonna saakin tarkoituksella esittää juuri itseään, tai tietenkin Madonnaa ajalta jolloin hän vielä surutta esitti aiemmin mainittua Cyndi Lauperia, jolloin sitä uskoisi tämän olevan ideaali elokuva hänelle. Saahan hän olla äänekkäästi ja värikkäästi esillä, kaikkien tiellä, niin kuvan kuin äänenkin kautta. Muiden tehtävänä on vain olla mukana muka koomisina mutta sopivan hiljaisina sivuhahmoina, kun Madonna mainostaa uusinta hittiään.

Ilmeisesti ajatus on ollut tehdä jotain Cary Grantin ja Katharine Hepburnin Bringing Up Babyn kasariversiota, sillä Dunnen nörttimäinen hissukka ja Madonnan eläväinen hahmo yhdistettynä vauhdikkaisiin sekaannuksiin ja isoon kissaeläimeen lupailee sellaisesta, mutta lopputulos on pelkkää päämäärättömän oloista hosumista ja juosten virtsaamista. Selvästikin tässä on ensiksi päätetty kuka stara palkataan ja sitten kuvausten aikana keksitty jotain tekemistä.

Madonna on söötti mutta rasittava, Dunne näkymätön, iso kissaeläin ei pelasta mitään, mutta kasaristaili on hauskaa ja musiikki miellyttävää, vaikka kokonaisuus onkin sitten aivan liian laskelmoidusti vain Madonnamainos.

Luojan kiitos Madonna ei enää ääntele samalla tavalla kuin puhuu tässä elokuvassa.

Ja nyt viimein ymmärsin miksi Josh Radnor on aina vaikuttanut jotenkin tutulta, vaikka tietääkseni en ollut kuullutkaan hänestä ennen Ensisilmäyksellä-sarjaa.

Tähdet: **
Who's That Girl