Blackball (2003)

Petankki - tuo kuninkaiden räjähdysaltis urheilulaji liittyy tähän elokuvaan siten, että kyseessä onkin boule, joka on samantapainen vain isommilla kelleillä pelattava laji. Petankki on varmasti tutumpi nimike ja idea on kuitenkin sama: kippaa isompi kuula menemään niin, että se on mahdollisimman lähellä pienempää kuulaa ja pidä huoli ettei vastustaja ole lähempänä.
Itse elokuvassa sitten boulemestari Ray Speight (James Cromwell) on ylempään luokkaan kuuluva, itserakkaasti nokka pystyssä kulkeva kalkkis. Kun taas Cliff Starkey (Paul Kaye) on rääväsuinen boulen Shane McGowan. Ei kun ihan oikeasti, katsokaa vaikka:

No kuitenkin, molemmat ovat siis erinomaisia valitsemassaan urheilulajissa, toinen vain edustaa sen kireää vanhoillista suuntausta ja toinen sikailua. Ymmärrettävästi vitsit siis koostuvatkin pitkälti siitä kuinka Cliff järkyttää yleisöä ja kollegoitaan rahvaanomaisella käytöksellään. Tämä samainen käytös aiheuttaa Cliffille pelikiellon, mutta onneksi ihan ameriikan ihmemaasta saakka saapuu supermanageri Rick Schwartz (Vince Vaughn) joka päättää tehdä boulesta sen hetken suurimman urheilutrendin ja Cliffista lajin tunnetuimman henkilön, missä sitten se paha poika-imago tulee avuksi.
Cliff rupeaa saamaan ennenkokematonta julkisuutta, jota myös monet muut tahot tahtovat hyödyntää. Mainosrahojen kilistessä tilille ja nesteen noustessa hattuun, Cliff saa huomata ystäviensä katoavan elämästään ja tilalle tulevan vain heitä joiden silmissä boulen pahis on keino tienata rahaa. Pahinta kuitenkin on, että öykkärimäinen käytös ajaa pois tyttöystävä Kerryn (Alice Evans), joka tottakai on myös Rayn tytär.
Niin ja tottakaista puheen ollen, tottakai Ray ja Cliff joutuvat yhteistyössä kilpailemaan toisen maan mestareita vastaan ja lopulta kaikki ovat niin maan tyytyväisiä, että aiempi rehvakkuus muuttuu pehmikseksi.

Kuten esimerkiksi Happy Gilmore golfin saralla ja Men With Brooms curlingissa, tässäkin elokuvassa hauskuuttaa ainakin pyritään luomaan juuri siitä kuinka kuivakkaana pidettyyn urheilulajiin tuodaan mukaan jonkinlaista värikkyyttä. Toki se on hieman mehukkaampi vaihtoehto kuin tehdä sama jääkiekossa taikka nyrkkeilyssä, mutta aika helpolla tässä päästään kun pistetään vanhojen jolly good-pukuihmisten joukkoon jokin kiroileva takkutukka, että ei se nyt kovinkaan poikkeuksellisen nerokkaita oivalluksia tuo mukanaan. Aiemmin mainituista elokuvista Happy Gilmore on lähempänä Blackballin meteliä, kun Men With Brooms on enemmänkin koko perheelle sopivaa halailua. Joten jos tuosta Adam Sandlerin tekeleestä pitää, niin samoin saattaa nauttia myös tästä.

Vähän möykkäämistä, muka rajojen koettelua ja kilttiä shokeerausta, mutta lopulta turvallista kasvua ihmisenä ja onnellisuutta.

Tähdet: **
Blackball