No, Sommers todellakin toimitti nähtäväksi jotain vähemmän älykästä, mutta ei nyt sentään olisi pohjamutia tarvinnut tonkia. Kaikesta paistoi läpi se, että Sommers oli suunnitellut toisen toimintaelokuvan tekoa ja kun se ei edennyt toivotunlaisesti, niin hän päätti upottaa siihen toteutumattomaan elokuvaan visioimansa idioottimaisuudet G.I. Joe: the Rise of the Cobraan. Siksi koko elokuva tuntui siltä etteivät tekijät olleet kuulleetkaan Action Forcesta, vaan tekivät muuta elokuvaa ja kuten jossain alastonkuvafeikeissä menivät vain liimaamaan hahmojen oikeiden kasvojen tilalle jonkun G.I. Joen naamavärkin. Se muun muassa selittäisi sen, että miksi Cobra Commander muistuttaa enemmän Dr. Mindbenderiä kuin Cobra Commanderia. Eikä pelkästään monokkelin vuoksi, vaan tavoiltaan ja luonteeltaan.
Kun tehdään kirjasta taikka sarjakuvasta elokuva, niin minä toivonkin aina jonkinlaista muutosta alkuperäiseen, jotta kokemani elokuva ei tuntuisi uusinnnalta, vaan jotenkin uudelta. Siispä pienet muutokset hahmojen luonteisiin ja ulkonäköön ovat vain toivottavia, mutta niissä täytyy olla jokin tolkku mukana. Perusteluja sille miksi niin tehtiin.
Snake Eyesin naamioon tehdyt huulet ovat tasoa Batmanin nännit, Duken ja Baronessin suhde on väkisin kirjoitettu juonikuvio vain nostamaan mukana olevia sen hetken kuumimpia kauniskasvostaroja ja miksi ihmeessä hahmojen persoonalliset tunnistettavat ulkoasut piti muuttaa harmaaksi massaksi niillä robottipuvuilla. Toki ymmärrän, että esimerkiksi Duken kohdalla alkuperäinen hahmo on visuaalisesti niitä mitäänsanomattomampia, jolloin radikaali uudistus saattoi tuntua tarpeelliselta, mutta ehkä oltaisiin vaikka voitu valita tilalle joku toinen vähemmällä muutoksella pärjännyt hahmo. G.I. Joen maailmassa kun vaihtoehtoja olisi riittämiin, jolloin elokuvassa olleita hahmojen sekoituksia ja tarinoiden yhdistämisiä ei myöskään olisi tarvinnut tehdä niin väkisin. The Rise of Cobrasta tuli siis elokuva jossa ei tunnuttu välitettävän laisinkaan siitä mitä tehdään, kunhan vain saatiin puskettua maailmaan jokin peräsuoleen jumiutunut jööti. Koska kyllä kakallakin voidaan rahaa tehdä ja sitähän sekin hajupommi teki.
Siispä kun tämä jatko-osa viimein ilmaantui, niin toivoin sen olevan juuri sitä tyhjänpäiväistä onnistunutta sarjakuvatoimintaa jollaisen halusin jo ensimmäisen osan olevan, mutta sen pitäisi olla sellainen josta näkisi, että tekijät oikeasti tiesivät mitä olivat tekemässä. En kuitenkaan uskonut niin tapahtuneen, joten työnsin koko elokuvan mielestäni. Nyt kun se viikko takaperin tuli äärimmäisen edullisella tarjouksella vastaan, niin totesin olevan viimein aika kohdata pelot ja toivoa, että kumihuulet ainakin olisivat poistuneet.
Edellisen elokuvan jälkiseuraamuksina G.I. Joet jatkavat maailman turvaamista tuhoamalla suurin piirtein kaiken mihin koskevat, mutta ainakin ilkeä Cobra Commander (Luke Bracey ja Robert Baker) on vangittuna murtovarmassa salaisessa vankilassa. Näin ollen on luonnollista, että Cobra Commander pääsee pakoon ja aloittaa maailmanvalloituspuuhat.
Jenkkien presidenttinä (Jonathan Pryce) esiintyvä Zartan (Arnold Vosloo) pitää huolen, että G.I. Joet saavat pahan maineen lavastuksen myötä ja yksikön hengitysongelmat lopetetaan lopullisesti uuden erikoisyksikön Cobran avustuksella. Siispä muutamat hengissä selvinneet Joet (mm. Dwayne Johnson) joutuvat pakosalle etsimään tilaisuutta puhdistaakseen maineensa ja estääkseen Cobran suunnitelmat, joka on poistaa ydinasemaiden pommiuhka ja luoda tilalle oma superpommien vaara. Loppuelokuva onkin sitten tappelua tappelun perään, mitä se oli oikeastaan jo ennen tätäkin hetkeä. Hämmentynyt Storm Shadow (Byung-hun Lee) liittoutuu Snake Eyesin (Ray Park) ja kumppaneiden joukkoon, saatuaan tietää Cobran olevan hänen murheidensa taustalla.
Tapellaan!
Ja odotellaan jatko-osaa.
Hyvä on, onhan tämä edelleenkin tyhmää toimintaviihdettä, mutta kyllä tästä selvästi pystyy ilman triviatietojen lukemistakin näkemään, että tekijät koettivat enemmänkin rebootata elokuvan kuin tehdä suoraan pelkkää jatko-osaa (edellisen osan tapahtumat nanomiitteineen kuitataan alussa pelkkänä sivuhuomautuksena). Lopputulos kun on hieman samanlainen kuin vertaisi Ang Leen Hulkia Louis Leterrierin Hulkiin. Lähes sama ja siitä voi helposti todeta, ettei mikään muuttunut, mutta silti siinä on jotain selvästi onnistuneempaa.
Toisena vertailukohtana voitaisin pitää Transformers-elokuvien kahta ensimmäistä osaa. Molemmat ovat aivojennollausviihdetta. mutta toinen osa Revenge of the Fallen vei lapsellisuuden ja idiotismin liian pitkälle, osoittaen täydellistä kunnioituksen puutetta lähtökohtiaan ja faneja kohtaan. The Rise of Cobra on Revenge of the Fallen.
Joten tällä kertaa elokuva on samaa pikaruokaviihdettä, mutta maku on paremmin kohdallaan ja mikä tärkeintä, syöty rasvapurilainen ei tule samantien ulos.
G.I. Joet ovat edelleenkin samasta puusta veistettyjä klooneja, joita ei suuremmin erottaisi toistaan ellei hahmojen nimiä mainittaisi ääneen. Se on aivan sama kuka on Flint ja kuka on Duke, jos heitä ei erotella. Toki on ymmärrettävää, että ollaan koetettu ilmeisesti hakea realismia sillä, ettei armeijassa suvaittaisi sarjakuvissa esiintyvien hahmojen pukeutumista, mutta keskenään identtiset hahmot toimivat paremmin Cobran ilmeettömyydessä kuin Joe-porukan väreissä. Mutta on tässä elokuvassa selvästikin käytetty aiempaa suurempaa harkintaa hahmojen suhteen ja esimerkiksi Snake Eyes on nyt juuri oikealla tavalla uudistettu. Ainakin fanien silmissä tunnistettavasti erilainen, mutta selvästi alkuperäisen huomioiva. Niin ja Cobra Commander näyttää aika fuckin' coolilta.
Ray Stevenson on cool Fireflyna.
RZA on vitsi, eikä edes hauska sellainen.
Bruce Willis on mukana koska on Bruce Willis ja valitettavasti sellaisia hänen roolinsa ovat aika usein viime vuosina olleet, joten mitään cameota suurempaa arvoa hän ei elokuvaan tuo. Channing Tatum puolestaan on alussa mukana vain eräänlaisena stuntcastattuna, sillä herra houkuttelee mukaan katsojia vain sen hetkisellä suosiollaan, mutta tapetaan pois ennen kuin ehtii mitään tekemään. Huvittavaa vielä on, että vaikka Tatumin rooli on minimaalinen, niin sitäkin varten piti elokuvan julkaisua lykätä, jotta saatiin lisäsekunteja kuvatuksi.
Elokuvaa katsoessaan sitä ei siis juuri ajattele, vaan ottaa sen vastaan pelkkänä kivana viihteenä, mutta jos siihen haluaa uhrata hitusenkin aivokapasiteetistaan, niin huomaa kuinka tekijät ovat edes jonkin verran perehtyneen aiheeseensa. Onkin siis mukava huomata ajattelevansa ajoittain, että hei toihan on kuin siitä ja siitä sarjakuvasta, tms. Ekstroja katsellessa sainkin varmistuksen sille, miksi tietyt tarina-aihiot tuntuivat tutuilta, koska ne ovat juuri niitä mitkä tulivat mieleeni. Tosin haastatteluja katsellessa tuumii ajoittain, että mitä sieniä ovat tekijät nauttineet, vai ovatko oikeasti niin pihalla kuin esittävät. Sillä toisaalta he puhuvat tietoviisaasti sarjakuvien sisällöistä, osoittaen perehtyneensä niihin, mutta sitten kertovat hahmoista sellaista tuubaa (kuten Snake Eyesin ja Storm Shadowin suhteesta), että miettii ovatko he itse sittenkään lukeneet sarjakuvia, vai onko joku antanut heille valmiit vuorosanat sanottavaksi.
Onttoa tarinankerrontaa kenties, mutta oikeastaan juuri sellainen G.I. Joe-leffa jonka halusin nähdä jo aiemmin. Eikä se edes vaatinut paljoa muutoksia.
Tähdet: ***
G.I. Joe: Kosto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti