TV Thursday: tämän hetken top 5

Kun nyt tuo Movie Monday vain parin vuoden (sori, mutta se on surullisen lyhyt aika) toiminnan jälkeen pisti ovensa kiinni, niin lyöntivuoroon astuu TV Thursday. Jonka elinkaari toivottavasti on hieman pidempi, ettei paikkaajaksi tarvitse perustaa jotain Kasettikeskiviikkoa.
Nimensä mukaisesti TV Thursday vaihtaa elokuvat televisioon ja ensimmäinen haaste kysyykin "mitkä ovat sinun suosikkisarjasi tällä hetkellä? Tee top 5-listaus lemppareistasi", että sillai.

Jaa-a...
Itseni kohdalla (ja kukas muu tämän kirjoituksen kohteena sitten pitäisi ollakaan) huomioitavaa on se, että televisionkatselutottumukseni ovat ajan saatossa muuttuneen radikaalisti. Ei niin radikaalisti, ettäkö järjestäisin polttopulloiskuja väärinajattelijoita kohtaan, mutta suuresti kuitenkin.

Dvd:t ja muut tallennusvaihtoehdot ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että pidän paljon miellyttävämpänä katsella tv-sarjoja useamman jakson putkissa, kuin aina odottaa viikon välein ja kesätaukojen ajan uuden jakson ilmaantumista. Monien sarjojen kohdalla tämä tapa on vieläpä pelastanut ne täydeltä hylkäämiseltä, kun ensimmäinen jakso ei ole ollut vakuuttava ja näin ollen en olisi enää seuraavan viikon osan suuntaan kääntänyt katsettanikaan, mutta kun katson heti kerralla kolmekin osaa, on se aluksi kehnolta vaikuttanut sarjakin saattanut vakuuttaa katselukelpoisuudellaan. Tällä tavoin esimerkiksi Prison Break uskotteli olevansa hyvä sarja, kun sen onnistuneisuus tyrehtyi ensimmäisen kauden jälkeen.
Työssäkäyvänä myös aika on tullut televisionkatselun tielle, kun aamuviiden herätyksen vuoksi ei mitenkään jaksa enää edellisillan hittisarjaa seurata, sen ilmaannuttua ruutuun vasta iltamyöhäisellä ja niitä ei viitsi myöskään toistuvasti tallennella, koska ne jäävät kuitenkin katsomatta.

Mutta aikainen herääminen ja viikon tauot jaksoissa ovat pienempi paha verrattuna televisiokanavien omaan tapaan suututtaa minunkaltaisiani katsojia ja tämä kritiikki kohdistuu tietenkin suurelta osin mainoskanaviin.
Kumpaa tässä nyt katsotaan, sitä arvostettua, palkintoja ja kehuja kerännyttä tv-sarjaa, vaiko jotain helvetin margariinimainosta? Mainoksia alussa, keskellä, lopussa ja niiden välissä. Jostain pirun syystä suomalaiset tv-kanavat ovat ottaneet käyttöönsä jenkkien sontatoiminnan jossa mainoksia pitää syytää jokaiseen kamerakulman vaihtumiseen ja lopputekstejä ei voi tietenkään näyttää kokonaan, eehei vaan ne pitää joko jättää kesken taikka tunkea sivuun jotta voidaan mainostaa jotain vinkumiskilpailua jossa levy-yhtiöt etsivät uusia orjia ja jotta se ei riittäisi, niin varmuuden vuoksi itse ohjelman aikana pitää sen liikaa tilaa vievän kanavalogon oheen pistää viereileva mainosteksti, että nyt alkaa se perkeleen julkkisvisailu, tms. jossa ovat ei-niin-yllättäen Niko Saarinen, Teuvo Loman ja mitä hittoa, heitetään mukaan vaikka Martina Aitolehtikin, kun sehän ei olekaan ollut missään sonta-ohjelmassa sitten eilisen.
Joten televisokanavat pitävät huolen, että en taatusti halua sitä ja tätä mainostettavaa tuotetta ja en ainakaan katso sitä ja tätä ohjelmaa.

Ylivyöryävän mainosmäärän lisäksi, joka ei ole sellaisenaan edes mainosrahoitteiselle kanavalle eduksi, televiokanavien tarjonta ei houkuttele minua antamaan mahdollisuutta monelle kehutulle ohjelmallekaan. Kun ohjelmisto koostuu kaikenlaisista itseään ja toisiaan kopioivista reality- ja lifestyleohjelmista, joista niistäkin pitää esittää vielä joka maan versio (ainakin neljä erilaista Leijonan luolaa ja satatuhatta Masterchefia, etc.), niin eivät ne enää minua kiinnosta, vaikka saattaisivatkin olla hyviä. Sitten on vielä kanavien tapa kierrättää ohjelmia. Kun ensin YLE esittää jotain Frasieria, niin esitysoikeuksien päätyttyä jokin toinen kanava ostaa ne esitettäväkseen, sen sijaan että olisi käyttänyt rahansa jonkin meille uuden näyttämiseen. Vielä ikävämpää on se, että esimerkiksi jotain Frendejä uusitaan kuin kyseessä olisi jokin kärsimysnäytelmä Helvetistä, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, sillä tästä kidutuksesta ei pääse pakoon. Ja hitto, Frendit oli minusta aikoinaan oikeasti satunnaisesti hauska ja välillä oivaltavakin komediasarja. Ostinpa itselleni ne kausiboksitkin niistä syistä. Nyt ne vain keräävät pölyä, koska televisio ei anna minulle mahdollisuutta unohtaa sitä, jolloin voisin omaehtoisesti halutessani palata niihin ja katsoa ne uudestaan. En minä Frendejä television uusinnoista katsele, sillä sen jatkuva pyöriminen jollain kanavalla aiheuttaa sen, että vaikka ei katso niin siitä ei pääse eroonkaan. Joten en tajua miksi pitää uusia jo muistissa olevaa sarjaa ja vieläpä siten, että kun uusintakierros päättyy niin se aloitetaan heti alusta ja toistetaan ja toistetaan.
Jos kerran pitää uusia tv-sarjoja ja toki se on välillä toivottavaakin, niin uusisivat sitten vanhempia, hieman unohduksiin päässeitä sarjoja. Mutta hyvä luoja ja Beelzebub sentään, älkää kuvitelko sen tarkoittavan sitä, että jos jokin vanhempi sarja uusitaan, niin se jätetään ikiliikkujaksi pyörimään. Olin iloinen kun Ihmemies ja Star Trek the Next Generation alkoivat uusintakierroksensa, mutta mitä helvettiä, miksei se voinut olla vain vierailu? Miksi nämäkin ohjelmat piti jättää tulemaan sata kertaa viikossa ja uudestaan ja uudestaan ja taas kerran. Hyväkin muuttuu tylsäksi ja kokoomuslaiseksi jos siitä jankataan tauotta.
Kanavat varmaan luulevat olevansa ovelia, kun siirtävät niitä ohjelmia osastojensa välillä, kuten esimerkiksi MTV3:lta Subille, tms. Eihän se silloin ole uusinta, kun tulee eri kanavalta. Joo ja apina ei ole enää apina jos sille antaa kukan käteen.
Eikä unohdeta kanavien tapaa esittää elokuvia, sillä kuinka monta kertaa viikon sisään voidaan yhtä ja samaa elokuvaa uusia? No, kuinka monta tuntia viikossa on.

Tosiasia on se, että vaikka kuinka kinuisimme lisää televisiokanavia, niin Suomen kokoiseen maahan meillä on niitä jo nyt liikaa. Sillä jos kerran rahaa ei ole tarpeeksi pitää kanavien ohjelmatarjontaa muuna kuin uusintojen ja tosi-tv:n kaatopaikkana, niin poistettakoon kanavia sitten ja panostettaisiin niihin jäljelle jääviin. Mainoskanavien epätoivoiset yritykset pitää ohjelmakulut matalina ja kiertää mainossääntöjä muistuttavat levy-yhtiöiden ajattelutapaa:
"V*tut yleisöstä joka haluaisi kannattaa ja uskoa meihin ja keskitytään heihin jotka eivät välitä."
Lopputulos on siis se, että dvd-kausien miellyttävyys vastaan ajankäyttö ja tv-kanavien naurettava toiminta ovat aiheuttaneet sen etten juuri televisiota katsele. Ja koska televisiokanavat eivät edes tunnu yrittävän kääntää päätäni, niin turha sitten itkeä kun katse kohdistuu muualle. Enkä todellakaan usko olevani ainoa joka näin ajattelee.

Nyt siis itse asiaan ja TV Thursdayn haasteeseen.

Lähdin siis tuumimaan tätä miettien mitä nyt seuraan televisiosta ja mitkä viisi niistä ovat suosikkejani. Tällä tavoin saatoin yksinkertaistaa asiaa ja jättää lukuisat aiemmat tv-sarjat pois. Ei siis tarvinnut pohtia onko Flight of the Chonchords viiden parhaan joukossa, taikka Star Trek, taikka Star Trek the Next Gen., taikka Prisoner, taikka Masters of the Universe, taikka Thundercats, taikka Transformers, taikka Futurama, taikka Twin Peaks, taikka Brisco County Jr., taikka se ja se, sillä ne kaikki ovat vähintäänkin top 5-kamaa.
No, sitten ongelmaksi muodostui se, että mitä minä sitten nykyään seuraan televisiosta ja onko niitäkään edes viittä kappaletta. Minulla on tapana pikemminkin vilkaista televisiota siten, että laitan myllyn päälle ja kanavasurffailen sen läpi. Jos siellä on jotain mielenkiintoista, niin pysähdyn, jos ei niin niin laitan mielummin jonkin leffan pyörimään. Joten jos jätän pois esimerkiksi dokumentit ja uutiset, niin niitä ohjelmia joiden kohdalla saatan pysähtyä ovat ainakin (eivät missään paremmuusjärjestyksessä):

- Myytinmurtajat
- Huutokaupan metsästäjät
- Mahdoton illallinen
- Anthony Bourdainin minkä lie niminen ohjelma se nyt kulloinkin on
- Top Gear

Jotenkin huvittavaa on se, että nuo kaikki ovat jonkinlaisia realityohjelmia, joita jo aiemmin kritisoin. Mutta puolustuksekseni totean, että vain Huutokaupan metsästäjät on osittain niitä raatokärpänen-tason hyväksikäyttösarjoja joihin kommenteillani tosi-tv:stä yleensä viittaan.
Yksikään niistä ei ole minulle mikään must see-ohjelma, ettäkö sen vuoksi pitäisin edes huolen jotta muistaisin koska ne tulevat televisiosta, vaan jos ne nyt sattuvat olemaan silloin päällä kuin minäkin, niin hyvä on. Myytinmurtajien kohdalla tulee kyllä aika usein ohitettua se silloinkin, koska kyseessä ovat uusinnat ja nämä jaksot minulla ovat jo levyillä. Muutoin noissa ohjelmissa pääsyy pitää niistä ovat ohjelman jonkinlaiset juontajat, eikä aina niinkään itse ohjelman varsinainen sisältö. Esimerkiksi autoista minä en tajua hevonpätkääkään, sillä olen aina asunut niin lähellä kaikkea tarpeellista ettei minulla ole ollut tarvetta edes harkita ajokortin hankkimista, mutta Top Gearin (siis tietenkin se brittiversio) trio on varsin hauskaa katseltavaa ja se riittää minulle. Huutokaupan metsästäjissä suurin osa esiintyjistä ansaitsisi selkäsaunan, mutta siinä on mukana Barry Weiss, joka on varsin vekkuli ihmisolento.

Televisiokanavien tarjontaa enemmän seuraan nettikanavia kuten Retrowarea, mutta netin puolella ja etenkin juuri peliohjelmien kohdalla minua on alkanut viime aikoina suuresti ärsyttämään siellä kasvanut ilmiö kerjätä rahaa joka pirun asiasta. Toki sitä saa pyytää, mutta kun sitä rahaa kinutaan joka käänteessä ja syyllistetään katsojia sillä, niin koko idea harrastajilta harrastajille katoaa ja se on kuitenkin se joka minua viehättää eniten näissä tuben peliarvostelijoissa, tms. Toki samaa kerjäysmentaliteettia esiintyy myös muualla ja olettekin varmasti huomanneet kuinka jopa Hollywoodin rahaeliittiin kuuluvat starat vinkuvat katsojilta fyffeä saadakseen jonkin tuotoksen tuotantoon. Avatkaa oma lompakkonne. Paremmin teillä on siihen varaa kuin katsojalla.

Tästä tuli nyt aikamoista ruikutusta, mutta onneksi on Picard.