Robocop: Dark Justice / Crash & Burn (2001)

Jotenkin tuntuu, että verrattuna erääseen toiseen robottiseen elokuvasarjaan, on Robocop jäänyt etenkin aikojen saatossa hieman varjoon. Ei niin, ettäkö se olisi unohdettu, mutta kun eräskin Itävallan tammi teki paluun elokuvateollisuuden pariin, niin ajatus myös hänen paluustaan kenties tunnetuimpaan rooliinsa vei hieman huomiota Robocopin rebootilta, josta oltiin aluksi hyvinkin innoissaan. Kenties se johtuu siitä, että tuo pumping iron-mies on imagollaan dominoinut jopa niitä cyborgi-ilmentymiä joissa ei ollut mukana, sillä hänen tietokoneistettu muovinaamansa oli sellaisenaankin neljännen osan parasta antia, kun taas Peter Wellerin vaikutusvalta jäi vain kahden ensimmäisen robottipoliisin avuksi ja kun kolmas osa noudatteli sarjaa Batman et Robin, niin ehkä se on parempikin jäädä sinne turvalliselle alueelle. Tiettävästi jotkut eivät edes Robocop kakkosesta pitäneet, joten Robocop ei Welleristä huolimatta ole oikein profiloitunut kunnolla.
Vaikka nyt annoinkin ymmärtää, että Robocop olisi hieman unohdettu, niin se on sitä enemmänkin vain silloin kun puheeksi nousee tuo toinen 80-luvulla alkunsa saanut mekanosarja ja/tai kenties riippuen keskustelukumppanin iästä. Robocop kun ei ole kollegansa tavoin ollut elokuvallisilla ansiollaan esillä pitkään aikaan.
Robocop onkin kenties jäänyt parhaiten mieliin niinä kolmena elokuvana, joista ensimmäinen kuuluu sarjoihin super- ja ultracool, kun taas kakkonen jakaa enemmän mielipiteitä ja kolmannen kohdalla joutuu tarttumaan pilleripurkkiin selvitäkseen sen aiheuttamasta masennuksesta. Kaiken lisäksi se kolmas osakin tuli jo niinkin kauaa sitten kuin vuonna 1993. Mahdollisesti tuleva remakebuuttaus herättää bensaliekin jälleen roihuamaan, mutta eipä unohdeta, että Robocop on levittänyt usb-porttipiikkinsä muuallekin kuin Kurtwood Smithin aivoihin, sillä pakollisten sarjakuvien, lelujen ja pelien ohella siellä on parikin animaatiosarjaa ja mahdollisesi yllätystietona tulee se, että jopa kaksi liveaction-sarjaa on pitänyt hämärässä ollutta sarjaa elossa. Näistä muistini mukaan aiempi, vuosien 1994 - 1995 aikana tehty sarja olisi saanut esityksensä jopa meidän kuvaputkiradioissamme. Tosin mahdollisesti silloin jonkin kaapelikanavan puolella.
Mutta väliäkö sillä, koska nyt vuoroon pääsee kaksi elokuvan mittaista jaksoa sarjasta Prime Directives (2001).

Ja tiedän, että Robocop kirjoitetaan usein muodossa RoboCop, ja muistaakseni ensimmäisen elokuvan ekstoissa näytetyssä käskirjoituksessa se on Robo Cop, mutta fak tät sit! Minä en suostu sitä kirjoittamaan millään Black Eyed Peasin tyylillä.

Oletan myös, että Robocop on kaikille sen verran tuttu, ettei minun tarvitse kertoa ainakaan kokonaisuudessan ensimmäisessä elokuvassa esiteltyä syntytarinaa.
Tiivistetysti:
Lähtitulevaisuuden Detroitissa kyttä ammutaan palasiksi, mutta apuun säntää kaiken omistava OCP (Omni Consumer Products) joka teettää liharippeiden ja teknologian avulla cyborgikytän, Robocopin ja sitten pistetään mustan huumorin turvin kaikki pulveriksi.
Se on vähän niin kuin robottimuotoinen Judge Dredd, ok?

DARK JUSTICE

Sarjakuvamaiset terroristit ovat ottaneet panttivankeja kaupungintalolla, mutta Robocop (Page Fletcher) tulee tulee apuun. Valitettavasti pahiksia johtaa pääkallonaamioinen ja raskaasti aseistettu Bone Machine (Richard Fitzpatrick), jonka vuoksi Robocop epäonnistuu pelastusoperaatiossaan.
Toisaalla lisää rahaa ja valtaa havittelevan OCP:n johtoporras päättää tukea pyrkyrimäisen pikkupomo Damian Lowen (Kevin Jubinville) suunnitelmaa kaikkitietävästä ja kaikkea hallitsevasta supertietokoneesta, minkä tietenkin tiedämme jo tässä vaiheessa olevan huono ajatus, sillä tokihan tälläinen idea aina kääntyy luojaansa vastaan. Sitä ei kuitenkaan tässä käsitellä, sillä suurempi vaara OCP:lle on itse juonitteleva Lowe.
Robocop selvittää Bone Machinen olevan OCP:n aseistama, mutta ainoa johon pelti-ihminen voi luottaa on koneita vihaava veteraanikyttä John Cable (Maurice Dean Wint), joka joskus muinoin oli Robocopin ihmisminän, Alex Murphyn ystävä. Cable ei kuitenkaan ehkä ole kaikkein luotettavin henkilö ja tätä mieltä on ainakin OCP:n sisällä toimiva salaseura, joka ohjelmoi Robocopin sääntökirjaan Cablen tappamisen. Edessä on siis tuttua ohjelmoinnin vastustamista.

CRASH & BURN

Damian Lowe (Kevin Jubinville) on kiivennyt OCP:n korkeimmalle pallille ja aikoo otattaa entisessä Detroitissa, nykyisessä Delta Cityssa pakolla käyttöön edellisessa osassa mainitun kaikkea valvovan tietokonejärjestelmän. Tämän kunniaksi järjestetään kansanjuhla, johon osallistuminen on rangaistuksen uhalla pakollista kaikille kaupunkilaisille.
Okei, Dark Justicen ja tämän välillä on ollut kaksi muuta jaksoa (Meltdown ja Resurrection) ja niiden aikana on tietenkin tapahtunut seikkoja joiden väliin jääminen aiheuttaa Dark Justicesta Crash & Burniin hyppäämällä valitettavia aukkoja. Herääkin kysymys, että kuka pässi päätti laittaa vain neliosaisesta sarjasta jaksot väärässä järjestyksessä julkaisuun. Niissä jaksoissa on tietenkin kuvattu ilkeän Lowen nousua Delta Citya johtavaksi rosvoparoniksi, joka on valmis tapattamaan kaikki vastustajat. Robocopin (Page Fletcher) ollessa tietenkin oikeuden puolella, on hänestä tullut lainsuojaton, OCP:n, eli toisin sanoen Lowen omistaessa poliisin ja näin pois päin. Deaktivointia välttääkseen ja pahuuden paljastamiseksi Robocop on lyöttäytynyt yhteen tyranniaa vastustavien kapinallisten kanssa. Eli kyllä vain, tämä alkaa ideana muistuttamaan ikävästi Robocop kolmosta.
Lowea varoitetaan ottamasta tekoälyjärjestelmää käyttöön, sillä sen toimivuudesta ei ole varmuutta, varsinkaan kun OCP:stä kenkää saanut keskiyön kyttä, eli Geraint Wyn Davies aikoo pitää huolen HAL 9000:n serkun pahuudesta. Siispä Robocopin pitää jonkun The Matrixista hylätyn mimmin kanssa pitää huoli ettei näin pääse tapahtumaan.
Mitä hittoa, musiikissa on Morriconen spagettia, joka on kyllä hauskan kuuloista, mutta hiukan poissa paikoiltaan paikassa jossa "the future has a silver lining".
Ai niin, kuolleeksi luullusta John Cablesta (Maurice Dean Wint) on tietenkin tehty pahuutta pakotetusti palveleva Robocable (ei kun ihan oikeasti, Robocable). No kuitenkin, Robocable kimaltelee Robocopia enemmän.

Okei, aloitetaan tärkeimmästä, eli itse Robocopista. Page Fletcher ei ole Peter Weller, mutta se näkyy negatiivisesti oikeastaan vain Robocopin liikkeissä, joissa ei ole samaa sulavuutta kuin Wellerillä oli. Fletcher liikkuu pikemminkin kuin Robocopin alkoholisoitunut jalkapuolinen veli. Osittain tähän tietenkin vaikuttavat muut seikat kuin pelkkä näyttelijä itse, sillä varmastikaan Fletcherillä ei ole ollut Wellerin tavoin samanlaista harjoitteluaikaa ja mikä tärkeintä, juuri hänen vartalolleen räätälöityä pukua. Joten Fletcherin tiellä on hieman sama ongelma kuin kolmannen elokuvan Robert Burkella. Väärän kokoisissa kengissä liikkuminen. Mutta etenkin takaumien ihmisosuuksissa Flecther on varsin uskottava ja on kokonaisuutena kuitenkin huomattavasti onnistuneempi Robocop/Alex Murhy kuin mitä Burke oli missään vaiheessa omaa elokuvaansa.

Elokuvia pienempi budjetti ja television kiireisempi aikataulu näkyvät ymmärrettävästi siinä, että toteutuksessa on hyödynnetty oikopolkuja ja viimeistelyn puute on silminnähtävää. Niin sanottuun normaalimaailmaan liittyviä takaumia hyödynnetään runsaasti ja lähitulevaisuuden kuvauksessakin vältellään futuristisia ilmentymiä. Lähikuvia harrastetaan runsaasti, kuten myös sopivasti tunnelmaaa tuovaa, mutta myöskin ns. pahvilavasteita piilottelevaa pimeyttä. Muutamalla leikkauksella Prime Directives menisi läpi ihan minä tahansa perinteisenä kyttäsarjana. Silloin kun olemme siellä lähitulevaisuudessa ja mukana on Robocop, tai jotain muuta teknologisesti futuristista, niin maskeeraus on B-sarjaa ja esimerkiksi itse Robocopin metallirunko on hyvinkin kumisen näköinen. Välillä voi jopa nähdä sen joustavankin kuin autonrengas, puhumattakaan siitä ettei puvun maalauksessa olla onnistuttu tuomaan sitä elokuvista tuttua hienosti kiiltävää kromia, etc. Mutta koska sitä kuitenkin katsoo tätä hieman eri tavoin kuin elokuvaa ja kun vielä muistelee tämän olevan ajalta ennen Sarah Connor Chroniclesia, niin lievä kompurointi ja vastaava ei lopulta suuremmin visuaalisuudessa haittaa. Se on täsmälleen niin hyvä, kuin mihin on ollut mahdollisuus.
Mitä ei kuitenkaan voi antaa anteeksi, on äänimaailman kömpelyys, sillä se on parhaimmillaan mitäänsanomatonta, mutta pahimmillaan aivan kauheaa. Sarjan ambientmusiikki on tunnelmaan sopivaa, mutta ääniefektit ovat rumia ja varsinkin Robocopin kohdalla meinaa puklu tulla kun kuulee sen roskatynnyrikolistelun mitä hänen kohdalleen on siunattu. Tämän hahmon kohdalla kun ääniefektit ovat äärimmäisen tärkeitä ja sillä oltaisiin voitu piilottaa ne kumipuvun visuaaliset virheet, mutta ei, sitä on näköjään pitänyt juuri siinä kohdin säästää eniten.

Niin ja kun mainitsin sen musiikin, Teitä varmaan kiinnostaa tietää soiko tässä Basil Poledouriksen jylhä marssi.
Ei soi.

On muuten mielenkiintoista kuinka Robocop-todellisuuden Detroit muistuttaa oikeaa Detroitia. Teollisuudesta rikastunut kaupunki päätyy vararikkoon ja arvatkaa vaan joutuuko oikeakin Detroit Delta Citymaiseen uudelleensynnytykseen, jota muka pelastamaan tulleet yksityiset yritykset sitten hallitsevat fasistisella otteella.

Tv-sarjaversioksi Robocop ei ole mikään virheetön ja jättää jotain toivomisen varaan, mutta se ei ole huonokaan ja tekijöillä on selvästikin ollut intohimoa hahmoa ja OCP:n maailmaa kohtaan. Siispä mukana on runsain mitoin viittauksia varsinkin ensimmäiseen elokuvaan, televisio syöksee satiirisia uutisia ja mustan huumorin mainoksia, ja etenkin OCP:n rosvoparoneissa tuodaan esille Paul Verhoevenin elokuvassa ollutta hauskaa ilkeämielisyyttä. Yritysjohtajat puukottavat toisiaan selkään niin ahkerasti, että jopa Michael Myersilla alkavat kädet puutumaan. Parhaita hetkiä sarja tarjoaakin mustan huumorin saralla, kun esimerkiksi OCP:n omistama televisiokanava esittää puolueellisia OCP-uutisia joissa kerrotaan entisen OCP-kytän olleen kaupunkia piinannut terroristi, joka oli OCP:n varustama ja nyt OCP tarjoaa katsojille mahdollisuuden ostaa tuon terroristin varusteet.

Robocop-elokuviin liittyvien viittausten ohella tehdään huomioita silloisesta poliittisesta ilmapiiristä ja toki elokuvat kuten The Matrix, Frankenstein ja se toinen tunnettu robottinen elokuvasarja saavat osansa joko kuvallisissa, taikka suorissa dialogilainoissa.

Kuitenkin televisiosiirros on vienyt mukanaan Robocopin tappavimman tarkkuuden, joten tietynlaista tv-nyhveröintiä mukana. Vaikka esimerkiksi väkivaltaa ajatellen on jotenkin outoa, että Dark Justice on kuin koko perheelle suunnattu Robocop, sen selvästi vältellessä suoran fyysisen toiminnan esittelya, kun taas Crash & Burnissa viipaloidaan porukkaa yhtä verisesti kuin herätysjuhlissa. 

Tähdet: ***
Robocop: Dark Justice
Robocop: Crash & Burn