Carl (ei Ben Stiller, ei Vince Vaughn, ei Paul Rudd, vaan Matt Dillon) ja Molly (ei Jennifer Aniston, ei Jennifer Aniston, ei Jennifer Aniston, vaan Kate Hudson) menevät naimisiin ja edellisen sinkkuystävä Dupree (aina Owen Wilson) muuttaa väliaikaisesti heidän luokseen. Tottakai ilmenee, että slackerduud Dupree on kämppäkaveri helvetistä sillä hän muun muassa SOITTAA UKULELEA! Voi ei, miten tästä selvitään?
Tämä elokuva ei edes yritä, vaan kulkee niin automatisoidulla liukuhihnalla pehmustettu kypärä päässään, että jos tälläinen pyöreiden kulmien ärsyttävä kämppis opettaa jotain rakkaudesta-komedia jaksaa naurattaa, niin sen täytyy olla joko katsojan ensimmäinen kokemus lajityypistä, taikka sitten veren alkoholiprosentti lähentelee Nick Noltea.
Owen Wilson on ihan symppis tyyppi ja pidän hänestä useammassakin elokuvassa. Äkkiseltään mieleeni tulevat esimerkiksi Bottle Rocket ja ylipäätään osat Wes Andersonin elokuvissa, mutta myös Shanghai Noonissa ja Zoolanderissa Wilson on varsin mainio. Joskus kyllä toivon, että mies lopettaisi sen moppitukkasurffarisidekick-roolin vetämisen ja edes yrittäisi jotain muuta.
Tiedä vaikka siellä odottaisi jotain tälläistä:
Suositellaan vain jos tekee mieli katsoa kuinka joku vetää vessan ja ollakseen kyllästetty jonkinlaisilla ulosteilla maailman puhtain vesi tulvii yli.
Tähdet: *
You, Me and Dupree
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti