Kuten ylläolevasta ilmenee, niin mitenkään originellin oloinen elokuva ei Martial Law 2 ole, mutta sen minkä se menettää yksilöllisyydessä ja innovatiivisuudessa, se voittaa...
öö...
no, kuitenkin.
Jeff Wincott ja Cynthia Rothrock pelaavat hyvin yhteen ja heidän ansiostaan tappelukohtaukset kulkevat mallikkaasti. Tosin valitettavasti he eivät oikeastaan juuri yhdessä pahiksia murjo, vaan samanaikaisesti erillään toisistaan. Sitäkin olisi voinut tapahtua useammin.
Aikansa muotikuvaus, enemmänkin kasariin yhdistettävine olkatoppauksineen ja käärittyine takinhihoineen on huvittavaa, ja onhan mukana aina erinomaisen luihu Billy Drago.
Itse asiassa nämä muutamat hyvät asiat tässä elokuvassa painavat sen verran paljon, että niiden ansisota voin kuvitella katsovani Martial Law kakkosen useampaan otteeseen tulevaisuudessa. Vaikk'eivät ne elokuvasta varsinaisesti hyvää tee. Miten sitten hyvän haluaakin tulkita.
Loistavaa on se, että takakannessa olevassa juonikuvauksessa toistuvasti kutsutaan Seanin vanhaa ystävää nimellä Tony ja se tehdään jokaisessa neljällä eri kielellä olevassa kuvauksessa.
Ei tässä elokuvassa ole tyyppiä nimeltä Tony.
Tämä on niitä elokuvia joiden tekijäinformaatio on jopa itse elokuvassa epäluotettavaa, joten Dannyn esittäjäksi on joissakin yhteyksissä mainittu L. Charles Taylor, mutta se ei pidä paikkaansa, sillä hän esittää elokuvassa toista hahmoa. Turhankin suuren vaivannäön jälkeen en edelleenkään saanut selville kuka sitä Dannya oikein esittää ja lopulta totesin, että enhän minä edes välitä.
Mutta ei se mitään, sillä onhan hienoa kuinka tässä minulla olevassa versiossa kanteen on ainoana päässyt elokuvassa pääpahiksen lihaskimppuapulainen (Evan Lurie), jonka rooli on ymmärrettävästi sivusellainen. Mitä turhaa sitä nyt tuhlaamaan kuva-alaa päätähdille.
Tähdet: **
Martial Law 2: Undercover
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti