Peliyhtiö on teettämässä kaikkien aikojen pelottavinta peliä nimeltä Evilution, mutta ongelma on siinä, että peli on huonompi kuin Nintendon Total Recall. Siispä apuun tuodaan pelialan häijyin tiimi parantelemaan lopputulosta ja tämä tarkoittaa siis tietenkin röhkivää kaikelle allergista nelisilmänörttiä (Jason Marsden), väkivaltaista lihaskimppua (Tyler Mane) ja itserakastavaa egoistia joka katsoo vain omaan napaansa (Karim Prince). Toki siellä on myös toimistoapulaistyöharjoittelijana suloisen herkkä tyttö (Clea DuVall), jonka pääasiallinen tehtävä on siis toimia muka järjen äänenä ja jonkinlainen tiimin vetäjä, taikka manageri joka on aivan turha tapaus jo ajatuksen tasolle, etten aio edes näyttelijän nimeä tähän kirjoittaa. Mene pois siitä.
Peliä suunnitteleva firma haluaa pitää huolen, että palkattu tiimi keskittyy työhönsä ja siihen porkkanaksi annetaan pankkiholvimaisesti lukittautuva rakennus, joka toimii pelisuunnittelijoiden vankilana. Niin ja miljoona dollaria sille joka korjaa Evilutuinon suurimman ongelman ja suunnittelee maailman pelottavimman hirviön.
Paikalle kutsutaan Julie Strain (Julie Strain) skannattavaksi peliä varten ja tällä ei ole mitään muuta merkitystä kuin vedota katsojademografiaan joka oletetaan koostuvan masturboivista pikkupojista.
Kuitenkin, yhden pallinaaman kehittämä tekoäly herättää pelin uuden hirviön henkiin ja pian sen henki siirtyy liiketunnistinpuvun avustuksella tappamaan taloon suljettuja pelisuunnittelijoita. Välillä se liiketunnistinpuvun ja ihmisruumiin yhdistelmäkybprgi näyttää kuin se kuuluisi Jamie Lee Curtisin Virukseen ja se ei ole mikään kehu.
Lopputuloksena on muuten aivan yhtä onnettoman oloinen peli millaisena se elokuvan alussakin esiteltiin, mutta nyt on kaikki hyvin ja opetuksena saamme tietää, että sisimmissämme olemme kaikki hirviöitä jotka puukottavat toisiaan selkään suoraan silmien edessä.
Sen verran huono elokuva, että melkein tekee mieli kaapia silmät irti päästä, postittaa ne sinne missä pippuri kasvaa ja sitten postitoimistossa todetaan, että vastaanottajan osoitetiedot ovat vaillinnaiset joten paketti lähetetään takaisin, mutta koska olen jo siinä vaiheessa kuollut silmien poiston aiheuttamaan verenhukkaan, olen siis lopulta voittanut.
Pari tosielämän tietokonepeleihin liittyvää julistetta ja pari typerää nimiväännöstä (mm. pelifirma nimeltä Asari) eivät tee tästä elokuvasta mitenkään nokkelaa irvailua mikrobittimaailmasta, joten lopputulos on vain surkealla huumorilla tehtyä tissit ja hirviöt-liukuhihnakauhua, joka ei siis sellaisenaan eroa mistään Paris Hiltoneiden ja vastaavien nimillä myydyistä kökköelokuvista. Siispä kun ensin hukuttaa aivosolut epätoivon suohon, niin kyllä tämän katsoo siinä missä minkä tahansa matalimman aidan kauhisteluista, mutta samalla sitä väkisinkin toivoo, että pelialan ilmiöillä ja hahmoilla oltaisiin leikitelty terävämmän kielen avulla. Etenkin nyttemmin kun internet on täynnänsä retropelaamista ja ns. peliarvostelijoita, olisi enemmän kuin toivottavaa saada How to Make Monster-remaken aihepiiristä ideaansa keskittyneempi elokuva, kuin pelkästään löysiin säikyttely-yrityksiin ja kuolaamiseen tukeutuva. Se ei ehkä ole niin aiheellinen kommentti ajatellen tämän edeltävän kaiken maailman Retrowareja, mutta jos edes jotain, niin olisivat sitten edes lyhentäneet sopivan kuuloista 90 minuutin elokuvaa, sillä nyt se on monsterikauhuksi hitaampi kuin Eric Claptonin kädet.
Missä olet Sid Meiers How to Make a Civilamonster?
Tähdet: *
How to Make a Monster
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti