End of the Line (2007)

Astronominen ilmiö tuo kaikki kuuhullut esille ja niinpä tohtori Karen (Ilona Elkin) saa puurtaa itsensä väsyneeksi selvitellessään kaikenlaisten pöpien metkuja. Yömyöhäinen metromatka pysähtyy ennen aikojaan, kun tuomiopäivän kultti päättää suorittaa sielunpelastusta johdattamalla junan harvat matkustajat ennenaikaiseen kuolemaansa.
Seuraa siis survivalismia kun ryhmä uhreja poukkoilee ilman Stallonen opastusta tunneleissa ja perässä seuraavat Jumalan sanansaattajat, joita on maailma täynnänsä.

Välillä hiukan sekavasti kulkeva elokuva, satunnaisen flashbackmäisen rakenteen, epätasaisten näyttelijäsuoritusten ja joidenkin turhalta vaikuttavien visuaalisten efektien vuoksi.

Karenia esittävä Ilona Elkin on ihan ok, mutta siellä joukossa on todellisiä pökkelöitä ja hätähousuja mukana. Jälkimmäisistä suurin osa kuuluu elokuvan pöpikulttiin ja saa siksi persoonallisuudestaan jotain anteeksi, mutta ei tietenkään kaikkea, sillä käkikellopäätäkin voi esittää muunlaisessakin muodossa kuin pelkästään koomisesti. Tässä tapauksessa kuuhullujen tahaton koomisuus kun vie pohjaa heidän pelottavuudeltaan. Mikä on surku, sillä nuo Räsäsen avustajat ristiretkellä kun kuitenkin ovat aikalailla elokuvan paras ajatus.

Mukana olevat mörköharhanäyt tuntuvat turhalta kikkailulta, sillä pöpeyttä ei aina tarvitsisi näyttää millään monsterikuvitelmilla. Tämän todistaa eräänlaista pöpien johtohahmoa esittävä Joan McBride, joka tuo kukkeliskuuajatukset parhaiten esiin olemuksellaan, ei esittämällä hassuja mörököllikuvia.

Se takaumarakennekin on sinänsä hieman tarpeeton, koska perusidea toimisi ilman sitäkin, varsinkin kun sitä kikkailua harrastetaan aika epätaisesti elokuvan aikana, jolloin se tuntuu ajoittain jälkijättöiseltä ratkaisulta.
Miltä tuntuu myös se  he olivatkin oikeassa kertoessaan demonien tulosta-loppuratkaisu, joka The Descent kohtaa Klonkun-olentoineen on aika hassu.

Kuitenkin kun vähät välittää leikkausleikeistä, turhista (joskin mukavan vähäisistä) matonaamaefekteistä ja osasta näyttelijäsuorituksista, niin puukkoa heiluttavat uskovaiset joiden mielestä epilepsia on demonin kosketus joka tulee parantaa murhalla, aiheuttaa joitakin todella onnistuneita kylmänväreitä.
Ja musiikki on paria pullistelevaa hevivingutusta lukuunottamatta todella onnistunutta.

Ylimääräiset tielle tulevat ulokkeet kun leikattaisiin pois, olisi End of the Line hätyyttelemässä täysiä pistemääriä, mutta nyt vain lupailee sellaisesta.

Tähdet: ***
End of the Line