Waz (2007)

Waz eli W Delta Z eli The Killing Gene, mutta ei kuitenkaan waz up, vaikka melkein uskaltaisi väittää Wayansin veljesten jopa parantavan lopputulosta.

Tyly kyttä, ihan Jim Thompsonilta (ei se suomalaistunut Jim) haiskahtava Eddie Argo (Stellan Skarsgård) on naurettavuuteen saakka synkkä ja rähjäinen, joten tottakai hänellä on uutena parina söötti keltanokkatyttö Helen (Melissa George) jota mies nöyryyttää kunhan kettuilultaan ehtii. No, onneksi kaikki miehet Argon poliisiasemalla - jossa Helenin ohella ainoa nainen on syrjässä pidettävä patologi - ovat aivan yhtä suuri sovinistisia peniksiä kukin, että ainakin pinnallisuudet ovat turvassa.
Argo ja Helen saavat tutkittavakseen sadistisia silvontamurhia ja mukaan liitetään matemaattinen kaava joka muka selittää ihmisten halua kiduttaa läheisiään, mutta kyseessä on niin tarpeeton lisä ettei se oikeasti tunnu liittyvän mihinkään. Kunhan nyt on vain pitänyt laittaa mukaan jotain joka muka syventäisi kerrontaa ja tekisi juonesta muutakin kuin pelkkää veriteoilla mässäilyä, mutta kaikki elokuvan ötökkä laskee munansa toiseen ötökkään ja ne syövät itsensä läpi koska se on äitiyttä-mystisyydet kutkuttavat enemmänkin nauruhermoja kuin saavat toteamaan että juuri noin, tuo on aivan totta. Ja kun mukana ovat tyypilliset syntien tunnustamiset ja tappajan metodi on toistaa sitä Seitsemän-leffasta tuttua jippoa jossa Leland Orser oli pakotettu bylsimään ihminen hengiltä jollain korkkiruuvistrap-onilla, niin kokemus on déjà vu.

Kunhan unohtaa Skarsgårdin ja muiden naurettavan kliseiset roolisuoritukset (Skarsgårdin haudi pardner-aksetti on riemastuttava), niin Waz on muuten hädintuskin siedettävää Seitsemän-sarjan ultrasynkkätrilleröintiä ja kuka helvetin killisilmä oli päättänyt, että tunnelmaan pohjautuva (tai ilmeisesti sellaiseksi haluava) jännäri kaipaa epileptistä, koko ajan nopeasti hytkyvää ja heiluvaa kuvausta? Pilaa lähes koko toivotun elokuvanautinnon. Ei,,, sori, korjataan äskeistä kommenttia. PILAA koko jo entuudestaan olemattoman elokuvanautinnon.

Tämä on elokuva joka väittää olevansa fiksu musta trilleri, mutta on oikeasti jotain joka saa melkein häpeämään näkemäänsä.
Mutta jos aikoo katsoa Wazin, niin ehdottoman tärkeää on katsoa tämä nimenomainen versio, koska siinä on mukana making of-dokkari jonka aikana saa suuresti kokea naurua ja halua kuristusotteeseen. Erityistä iloa tuottavat ohjaaja Tom Shanklandin vakavalla naamalla esitetyt kommentit siitä, kuinka Waz ei ole laisinkaan samanlainen kuin Seitsemän. Shit! Ainoa tapa jolla Waz olisi yhtään enempää Seitsemän-imitaatio olisi silloin jos laittaisi Wazin dvd-koteloon tuon David Fincherin elokuvan.
Mainio on myös Skarsgårdin toteamus siitä, että Waz kiehtoi häntä koska tässä ei ole hyviä tai pahoja ihmisiä. Shit! Kun pahis on arpinaamainen, mustahiuksinen tummiin pukeutuja joka silpoo heikon tekosyyn turvin ihmisiä eri elämänaloilta ja sankari, eli Melissa Georgen Helen on hiuksiaan myöten neitseellisen valkoinen ja hiljainen hissukka joka luulee hitsiä kuolemansynnilliseksi kiroiluksi, niin ainoa keino eritellä elokuvan pahikset hyviksistä tätä enempää olisi pitää nimikylttiä jossa lukee "hei, olen pahis".

Tähdet: ~
Waz