tiistai 4. joulukuuta 2012

Ticks (1993)

Kun aikoinaan luin Fangoriasta elokuvasta nimeltä Ticks, herätti se mielessäni ajatuksen että se olisi varmaan ihan kiva nähdä. Sillä eläinkauhu kiinnostaa aina ja varsinkin suhteellisen harmittomina joko luonteiltaan taikka kooltaan pidetyt eläimet kauhun lähteenä ovat mieltä kutkuttavia. Tämä kenties juontaa mainioihin atomikauhuelokuvien jättiläismuurahaisiin ja vastaaviin, mutta väliäkö tuolla, sillä olivat ne sitten sammakoita taikka etanoita, niin pitäähän sellainen ihmiskunnan kauhu katsastaa. En kuitenkaan missään vaiheessa koettanut etsiä Ticksia, mutta ihan hyvin se takaraivossa säilyi, sillä kun se äskettäin vastaani ilmaantui, niin vanha ajatus palasi heti mieleen ja kuten näette, on elokuva nyt tässä esitteillä.

Joukko jonkinasteisiksi häirköiksi, tai muuten vain tunnevammaisiksi koettuja nuoria roudataan keskelle metsää oppimaan avoimuutta, yhteistyötä ja elämää ylipäänsä. Hauskasti joukko on salihousuja, hiusmalleja ja flanellipaitoja, etc. myöten niin ysäriä, että voisi melkein vannoa tämän olevan täsmälleen sama jengi kuin Freddy's Deadissa. Katsokaa vaikka tässä elokuvassa olevaa Seth Greenia ja Elm Street kutosen Breckin Meyeria.
No huh huh, enää tarvitaan murjottava itsestään epävarma tyttö ja Jared Leto runopoikana mukaan.
No kuitenkin, tämä eklektinen ryhmä ei meinaa tulla toistensa saati luonnon kanssa toimeen, mutta pian on aika puhaltaa yhteen hiileen vaikka väkisin, sillä metsässä hilluva huumekemisti (Clint Howard) on tietämättään saanut steroidikokeillaan alueen punkit mutatoitumaan muuksikin kuin nykyajan pehmokäsitykseksi punk-musiikista (osoitan sormellani sinua Green Day). Nämä nyrkin kokoiset punkit aiheuttavat muutakin vaaraa kuin borrelioosin, sillä päälle jääminen ja veren imeminen ei heille riitä, vaan sisälle pitää tunkeutua ja lateksi-ihoa venyttää.
Koska pelkät sadat ja kenties tuhannet jättipunkit eivät riitä, tarvitaan yksi runsaasti steroideja nauttinut megalodonpunkkikin ja näin tuli puhdistaa.

Ticks on aika tyypillinen aikansa jättiötökkäelokuva ja hyvä niin, sillä kun tätä illan pimeydessä katsoin, niin kehnot näyttelijäsuoritukset, hölmö dialogi, ennustettavat käänteet ja hassu aikansa muoti unohtuivat kun makeat kumiötökät pureutuivat lihaan ja kipittivät pahaa-aavistamattomien ihmisten vierestä. Nostin jopa kertaalleen jalat lattialta ja tunsin pariin otteeseen kylmänväristykset kukevan lävitseni ja sellaista en ole pitkään aikaan kokenut, parempienkaan elokuvien kohdalla. Siispä Ticks toimii varsin onnistuneesti B-kauhun areenalla ja lisäplussaa tulee tietenkin vanhoista kunnon kumimaskeerauksista.
Se tosin on jälleen todettava, että kuten esimerkiksi käärme-elokuvissa, niin pienemmät monilukuiset käärmeet ovat pelottavampia kuin yksi iso ja samoin Ticksissä ne lukuisat nyrkin kokoiset punkit aiheuttavat enemmän kammotuta kuin se lopun auton kokoinen megapunkki. Vaikka tietenkin jos sellainen tulisi vastaan, en jäisi juttelemaan.

Sivuossa oleva Clint Howard vääntää näemmä edelleen miljoonan leffan viikkovauhdilla, niin jotenkin tuntuu että hän oli joskus Ticksin aikoina huomattavasti näkyvämpi. Roolit ovat edelleen pieniä sivuosia, kuten ne olivat silloinkin, joten ehkä sitä vain katsoi ennen enemmän niitä elokuvia joissa hän oli mukana. No kuitenkin, minusta on vain hauskaa, että vaikuttaa siltä kuin hän aina esittäisi samanlaista roolia kuin Ticksissä, eli sekopäätä ja hauskaa on, että missä Clint, niin siellä tuntuu olevan isä Rancekin. Ron näköjään usein palkkaa veljensä ja isänsä elokuviinsa, mutta he taitavat olla Frost/Nixonia enemmän kotonaan tuotoksissa kuten Fist of the North Star ja Rantojen Kunkku.

Sitä ei ehkä heti tuosta kannesta tajua, mutta kuvassa oleva herra on Alfonso Ribeiro ja Tickissa hän esittää eräänlaista "katujengiläistä" Panicia, mutta taatusti Ribeiro on monille tunnetumpi Bel Airin Prinssin Carltonina ja se on ollut sen verran mieleenpainuva ja leimaava rooli, että jos näkee Ticksin vasta Bel Airin jälkeen, niin tiettyä tanssivaa mielikuvaa voi olla vaikea ravistaa mielestä.

Ticks on B-kauhua melkein parhaimmillaan.

Tähdet: ***
Ticks

Ei kommentteja: