Elman pikkukaupungissa lapsilla on tapana mennä pellolle makaamaan ja kaataa päälleen juustonaksuja jotta pulut voivat nokkia heitä. SIIS MITÄH?! Kuka kieroutunut eläin kirjoittaa tälläistä sairasta fetisismia? Ai, sama ihminen joka paritti Whoopi Goldbergin ja Ted Dansonin elokuvassa Made in America.
No kuitenkin, Elman pikukaupunkiin samaisia lapsia opettamaan saapuu Anna (Olivia D'Abo), jota sänkinen sheriffi Tom (Steve Guttenberg) koittaa samantien saada vällyjen alle itsensä seuraan. Luonnollisesti he ihastuvat toisiinsa ja Anna brittinä koettaa opastaa tylsistyneet lapset soccerin saloihin. Sänkinen sheriffi toimii apulaisvalmentajana, vaikka ei tiedä lajista hevonpätkääkään, mutta väliäkö sillä, koska tarkoitus onkin esittää kuinka rapakunnossa hän on kun hän koettaa tehdä vaikutusta Annaan ja sen tulisi olla ilmeisesti hauskaa.
Siellä on se kapinallinen poika joka onkin suurinpiirtein maailman paras pelaaja, pullukka laiskuri, nörtti jolla on herramunjee silmälasit, TYTTÖJÄ! ja muita sankareita jotka alkukankeuden jälkeen toimivat tiiminä ja yhdessä voittavat selvästi itseään kyvykkäämmän joukkueen. Mutta kun se toinen joukkue koostuu kireistä ammattilaisista, niin tottakai heidät on tuomittu häviämään, sillä voittajan täytyy olla joukkue jolla on vuohi.
Elokuvan trivioissa todetaan, että "most of the child actors did not know how to play soccer" ja sen näkee. Mutta se poislukien kyseessä on tyypillinen Disneyn lapsille suunnattu altavastaajakertomus, josta tosin puuttuu se "jokin" jonka vuoksi esimerkiksi Mestarit osoittautui menestykseksi ja niin kovin pidetyksi elokuvaksi. Elementit ovat kyllä täsmälleen samat yhtä kyvykkäistä eli kehnoista näyttelijöistä identtisiin kohtauksiin ja repliikkeihin, joten on suht' vaikea osoittaa tarkalleen sormellaan siihen minkä vuoksi juuri tämä elokuva ei toimi, etenkään kun ei se Mestaritkaan mikään edelläkävijä tai uniikki elokuva ollut. No, ehkä osasyyn tämän elokuvan heikkouteen voidaan todeta olevan niissä whiuuuu!-ääniefekteissä jotka seuraavat jokaista potkua, kaatumista ja kompurointia (joita on hyvin runsaasti). Lisäksi tässä elokuvassa on koko ajan nopeutettuja kohtauksia, sillä kaikkihan me tiedämme kuinka hauskaa on kun käveleminen ja kaikki muu mukava esitetään pikakelauksella.
Steve Guttenbergin Maratoonarimaisesta metodinäyttelemisestä kertoo jo se, että "Steve Guttenberg gained over 12 pounds in preparation for his role as Sheriff Tom Palmer", mutta voimme vain kysyä miksi? Sillä sitä ei näe ja ainoa paikka jonne nämä futisjunnut menevät vauhdilla on työttömyyskortisto.
Ja tässä esimerkkejä elokuvatähtien rooliensa vuoksi kokemista suurenmoisista muodonmuutoksista.
Hahaha! Sori Steve, minä pidän sinusta.
Myönnettäköön toki, että yhdessä kohtauksessa meinasin jopa nauraa ääneen. Sillä kun autoa ajavat noin 10 vuotiaat lapset muuttuvat ratin takana nelikymppisiksi stuntnäyttelijöiksi, niin siinä on jo yritystä.
Tähdet: *
Futisjunnut Vauhdissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti