Sitten vuoroon Matthau/Lemmon-elokuva joka voisi olla Äksyjen Vanhojen Herrojen jatko-osa, mutta onkin samojen herrojen vuoden 1968 elokuvan Parittomat Kaverukset jatko-osa. Tuossa elokuvassahan Matthau ja Lemmon esittivät kaveruksia joiden luonteenpiirteet erosivat toisistaan sen verran, että huumori koostettiin (onnistuneesti) heidän välillään sinkoilevista kipinöistä. Suurin osa, elleivät kaikki Matthaun ja Lemmonin yhteiset elokuvat pelasivat aikalailla samalla idealla jossa selvästi aina pohjimmiltaan toistensa ystävät riitelivät ja mikäpä ettei, yhteistyö toimi niin mainiosti, että on suoranainen ihme The Odd Couplen kohdalla, että se sai jatkoa vasta niinkin myöhään, vaikka samankaltaisia elokuvia tulikin perässä useampia. Tämänkin elokuvan olemassaoloon lienee suurin syy Äksyjen Vanhojen Herrojen menestyksellä ja sen vuoksi jollakin siis pilkahti mieleen kaivaa The Odd Couple esiin. Sinänsä hauskaa onkin, että Vanhat Herrat Merellä (ei oikeasti sarjaan kuluva, vaan pelkästään suomentajien älynväläys) ja juuri tämä Toivoton Taistelupari menestyivät sen verran heikosti, että näiden vuoksi Äksyt Vanhat Herrat kolmonen haudattiin ennen pääosanesittäjiä.
Toistensa vastakohdat, nipottavan pikkutarkka ja luulosairas Felix (Jack Lemmon) ja löysä joo joo ihan kohta-asenteellinen, sekä hiukan epäsiisti Oscar (Walter Matthau) ovat olleet eroavaisuuksistaan huolimatta ystäviä jo pidemmän aikaa, vaikka eivät olekaan vuosikausiin tavanneet toisiaan. Eli he ovat kuin sinä ja se henkilö jonka mieluusti tapaat kerran vuodessa kaupungilla, mutta jonka kanssa et halua viettää aikaa päivää enempää, sillä sen avulla kestää taas vuoden. Nyt kuitenkin Felixin ja Oscarin lapset ovat menossa naimisiin toistensa kanssa, joten vanhat eripuraiset ystävät ovat jälleen yhdessä ja nyt se päivä vuodessa alkaa tuntumaan tuskallisen suurelta määrältä minuutteja. Siispä Felix ja Oscar lähtevät road tripille kohti lastensa häitä ja tottakai matkalla koetaan parhaimpaan Vauhdilla Chicagoon-tapaan kommelluksia ja riidat yltyvät murhanhimoon saakka, kunnes lopussa ystävyys voittaa ja kaikki on taas hyvin.
Äksyjen Vanhojen Herrojen perään katsottuna Toivoton Taistelupari tuntuu vain kolmannelta osalta, eikä juuri muulta. Lemmon on edelleen se kiltimpi osapuoli ja Matthau hieman ronskimpi, mutta vaikka erot ovatkin Äksyjä hieman korostetumpia, niin suurin eroavaisuus löytyy roolihahmojen nimistä. Hauskasti naimisiin menevät lapsetkin ovat kuin Äksyistä otettuja, sillä jälleen se on poika Matthaulla ja tytär Lemmonilla.
Hyvinhän päähenkilöt roolinsa suorittavat ja road tripin ansiosta lähestulkoon pelkästään kahteen ihmiseen, eli Matthauhin ja Lemmoniin keskittyminen aiheuttaa sen, että tämä on kuin se Äksymmät Vanhat Herrat-kohdalla hieman enemmän toivomani jatko-osa, jossa juuri elokuvan parhain puoli on eniten esillä. Ja se toimii. Matthaun ja Lemmonin kinastelua on edelleen kiva katsella ja vaikka elokuva ei tälläkään kertaa omaperäisyydellään, taikka nokkelilla juonenkäänteillä yllätä, niin hauska on hauskaa ja se riittää.
Muutamaan otteeseen toistettu vitsi jossa Felix ja Oscar päätyvät erehdyksen vuoksi pidätetyiksi samassa kaupungissa on mielestäni elokuvan parhaimpia juttuja ja erityisen hauska on yhteen niistä liittyvä kohtaussarja jossa parivaljakko saa kyydin mieheltä joka hehkuttaa kuinka elämä pitää elää täysillä ja samalla hän on maailman hitain autonkuljettaja joka kuolee kesken matkan eikä sitä meinaa edes huomata.
"If those guys commit a triple-murder or rob a bank, just let them go."
Tähdet: ***
Toivoton Taistelupari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti