perjantai 21. joulukuuta 2012

UHF (1989)

Opin taas jotain uutta kun sain tänään (eli eilen) tietooni, että Transformers The Moviessa soiva "Weird Al" Yankovicin kappale Dare To Be Stupid on tarkoituksella tehty kuulostamaan Devolta. Näin olin ensikuulemasta saakka päätellytkin, mutta nyt voin hyvillä mielin todeta, ettei kyse ole vahingosta.

George (Al Yankovic) on taivaanrannanmaalari joka haluaa elämältään jotain muutakin kuin pikaruokalassa työskentelemistä, mutta kuka olisi valmis maksamaan miehelle hänen lentävistä ideoistaan? Onneksi rikas sukulainen päätyy lahjoittamaan Georgelle korttipelissä voittamansa pienen, tuottamattoman televisioaseman ja nyt George voi ystävineen luoda tv-ohjelmia joihin kanavoida kaiken mitä mielikuvitus voikaan synnyttää. Kun George antaa ohjelma-aikaa hiukan enemmän kuin yksinkertaiselle Stanleylle (Michael Richards), alkaa tämä pieni kanava keräämään suosiota, mistä ei kilpailevan ja alueen suurimman kanavan johtaja R.J. Fletcher (Kevin McCarthy) pidä laisinkaan. Siispä Fletcher pyrkii kunnon kiusaajan tavoin kaatamaan Georgen kanavan ja luonnollisesti vain rahankeräys aikaa vastaan voi pelastaa Georgen äskettäin alkaneen unelmauran.

Weird Al Yankovicilla on aika liuta rooleja näyttelijänä allaan, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat olleet cameorooleja joissa hän esittää joko itseään, taikka eri nimellä varustettua itseään. Näistäkin uskaltanen arvella Mies ja Alaston Ase-elokuvien cameoiden olevan ne tunnetuimmat.
Mitenkään tuntemattomasta henkilöstä ei kuitenkaan ole kyse, sillä harvassa taitavat olla he jotka eivät ole edes yhtä Yankovicin erinomaisista parodialauluista kuulleet ja jos olen väärässä, niin minun ei pitäisi olla, sillä musiikillisen komedian saralla Yankovic on tuntemisen arvoinen.
Kuitenkin palatakseni elokuvien pariin, niin cameorooliensa ohella on Yankovic tehnyt ainakin yhden erinomaisen komedian, tämän UHF:n ja kirjoittana on hän pystynyt tekemään elokuvan komiikasta täysin itselleen tutun oloista. Hyvä niin, sillä UHF on hiton hauska elokuva ja kuten hänen musiikkinsa, on se täynnä sekä selviä parodioita, että myöskin seikkoja jotka vaikuttavat parodioilta olematta varsinaisesti sellaisia.

Näyttelijänä Yankovic on ihan kelvollinen. Ei missään nimessä erityisen hyvä, tai edes hyvä ilman edeltävää erityinen-liitettä, mutta elokuvan sisällön huomioiden hän on varsin sopiva näin letkeään menoon ja hänen tyylinsä sopii ihan hyvin muiden ns. ammattinäyttelijöiden joukkoon. Tämä on kuitenkin elokuva joka alussa mainitsemani Yankovicin laulun tavoin uskaltaa olla tyhmä ja tällöin näyttelijät saavat olla samanlaisia. Varsinkin kun tämän elokuvan tyhmyys on erittäin onnistuneen miellyttävää ja on helppo uskoa näyttelijöillä olleen hauskaa elokuvaa tehdessään. Komiikka on villiä, lapsellista ja silloinkin kun kyseessä on hiukan synkempikin vitsi, ei se ole ilkeää. Siispä oli kyseessä sitten ainoastaan paistinlastoja myyvästä supermarketista, eläinohjelmasta jossa heitetään kilpikonna kiinni kattoon, taikka automainos jossa kauppias uhkaa hakata hylkeen hengiltä. jos se edesauttaa kaupantekoa, niin kaikki ovat yhtälailla hölmöjä ja hauskoja. Kertaakaan ei tule tunnetta, että jotain vitsiä olisi väännetty otsa rypyssä.

On helppo todeta, että viilaamista UHF:stä löytää etsimättäkin. Yankovic ei ole erityisen hyvä näyttelijä (ne miehen kiljaisut ovat välillä tuskallisia), muutamat muut esiintyjät vetävät kohtauksiaan valitettavan yli ja osa hahmoista liikkuu ärsyttävyyden rajan ylitse, visuaaliset efektit ovat kerta toisensa jälkeen kömpelöitä, kaikki vitsit sopivat yhteen vain jos niitä vasaralla avittaa, mutta fiilis on loistava ja sarjatulella tulevissa vitseissä on niin paljon valinnanvaraa, että jonkinlainen muka laadukkaampi toteutus todennäköisesti vain veisi kepeän tunnelman mukanaan kauas pois. Jopa mahdolliset vahingot, kuten alun Indiana Jones-parodian kohtaus jossa irti repeytyvä käsi on eri kuin maahan putoava saavat peukut pystyyn.
Tärkeintä kuitenkin on, että UHF naurattaa ääneen ja sitä ei niin usein komediaa katsellessa tapahdu kuin pitäisi.

Kukapa meistä tämän elokuvan nähneistä ei olisi rakastunut mukana oleviin leffaparodioihin, kuten Conan The Librarian ja Gandhi 2?
"He's back, And this time, He's mad. Gandhi II. No more mister passive resistance, He's out to kick some butt. This is one bad mother you don't wanna mess with."

Luonnollisesti UHF floppasi ja elokuva päätyi yhdeksi syntipukiksi tuotantoyhtiö Orionin rahavaikeuksiin, josta sen hetkiseksi Tanssii Susien Kanssa pelasti ja vaikka UHF:n kulttisuosio kasvoi, niin eipä ole Yankovic vastaavaan projektiin enää sittemmin ryhtynyt.

Tähdet: ****
UHF

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Fran Fine ja Cosmo Kramer samassa leffassa. Eeppistä... kai :D

...noir kirjoitti...

Epic movie!

corum81 kirjoitti...

Tämä on kyllä kova! Varsinkin tuo mainitsemasi conan parodia.

...noir kirjoitti...

Minun suosikkini taitaa olla tuo Gandhi kakkonen ja siinä etenkin se kohtaus kun Gandhi on ravintolassa ja sanoo "give a steak, medium rare"