The Return of the Living Dead (1985)

Muistatteko kuinka vuosia sitten MTV3 esitti tämän elokuvan myöhäishäisillan ohjelmistossaan? Ettekö? Ei liene ihme, sillä he jotka muistavat tapauksen, muistavat myös kuinka juuri ennen lähetystä juontaja ilmoitti, että kanavan aivoriihi oli kaikessa viisaudessaan todennut harkinneensa elokuvan esitystä uudestaan ja tullut siihen tulokseen ettei sitä esitetä. Ja silti Sinkkuelämää pysyy ohjelmistossa kuin huuliherpes ikään.

Freddy (Thom Mathews) on toisin kuin muut ikäpolvensa puolipunkkarit hankkinut työpaikan, varastosta jossa säilytetään kaikenlaista kamaa sairaalan opetuksia varten. Freddyn kollegana toimii paikan veteraani Frank (James Karen), joka ajankuluksi kertoo että Night of the Living Dead olikin oikeasti dokumentaari todellisista tapahtumista, mutta valtio keksi nerokkaan keinon salata totuus ihmisisltä teettämällä George A. Romeron avustuksella tuo fiktiivinen elokuvan elävistä kuolleista ja näin kukaan ei enää uskoisi tapahtumien olleen totta. Freddynkin on hieman vaikea uskoa tälläistä tarinaa, mutta Frank pystyy todistamaan puheensa näyttämällä, että kellarissa on armeijan vanha säilytysastia jossa uinailee viimeinen elävistä kuolleista. Valitettavasti armeijan kalusto on mitä on ja Frankin kopautus astiaan vapauttaa kuolleet herättävät kaasut ja sisällä olevan elävän kuolleen. Toisin kuin Romeron kuvauksessa kerrottiin, niin todellisuudessa kuolleista heränneet eivät kuole osumasta aivoihin ja kaikki, siis kaikki kuollut herää, oli se sitten puolikas koira, irtonainen käsi, tai mikä tahansa muu. Kun kerran Freddy ja Frank työskentelevät paikassa jossa säilytetään muun muassa tutkimuskäyttöön tarkoitettuja ruumiita, niin ongelmia alkaa muodostumaan riesaksi saakka. Naapurissa sijaitsevassa ruumishuoneella heränneiden osien krematointi ei ole se kaikkein onnistunein ratkaisu, kun savusta muodostuu sadepilviä ja vieressä sijaitsee hautausmaa.
Heränneet kuolleet jotka eivät suostu sitten millään uudelleen kuolemaan janoavat ihmisten aivoja ruuakseen ja vaikka Freddyn punkkarikaverista ei hirveästi järkeä löydykään, niin hekin kelpaavat ateriaksi. Kuten myös ambulanssikuskit, joiden radion avulla voi aina kutsua uusia ihmisiä kotiinkuljetuksella. Mutta mitäpä Freddy ja Frank tälläisestä välittämään, kun hengitetty kaasu tappaa ja herättää heidätkin.
Onneksi lopussa armeija voi tehdä uuden virheen.

Jos joskus valitankin, ettei komedia ja kauhu sovi kovinkaan usein saumattomasti yhteen, sillä ajoittain on hyvinkin ärsyttävää kuinka kuvitellaan säikäytyksen kaipaavan aina peräänsä naurua, niin Return of the Living Dead kuuluu siihen sarjaan elokuvia joka naurattaa vedet silmiin ja säikäyttää löysät housuihin.
Kuten esimerkiksi Re-Animatorissa, on tässäkin elokuvassa hyvinkin mielikuvituksellisia ja groteskeja ideoita tulvimassa ovista ja ikkunoista, ja samaan tapaan mitään ei käsitellä naurettavasti, vaan naurattavasti. Siispä komedian on tarkoitus olla hauskaa ja kauhun pelottavaa. Siinä onnistutaan.

Idea väittää Romeron elokuvan olevan totta ja käsitellä sitä puoliksi samoilla ja puoliksi parodian keinoin on loistava. Kyseessä on siis hieman samankaltainen nokkeluus kuin Shadow of the Vampiren Nosferatu-jipossa, mutta enemmän Evil Deadin kaltaisella sysimustalla huumorilla ryyditettynä. Kun vielä mukana on älyttömän paljon siteerausta kerjääviä repliikkejä, näyttelijöitä jotka moninaista mutta aina selvästi B-tason kyvyistään huolimatta vetävät roolinsa täysillä ja sellaista energiaa jonka vuoksi hölmöinkin käänne vaikuttaa neronleimaukselta, niin kyseessä on yksinkertaisesti liian hyvä elokuva jonkun MTV3:n esitettäväksi.

Punksoundtrack on silkkaa timanttia ja maskeeraus kuin parasta liharuokaa. Lopun ilkeän koominen ratkaisu pelastuksesta ja sen seurauksista, sekä asiasta päättävän kenraalin tyyni asenne ovat riemastuttavia. Joten jos on pakko itkeä jostain , niin Trashin (Linnea Quigley) alapääsuojus on hassu ja outo ratkaisu muu elokuvan sisältö huomioon ottaen. Mutta suurin itku ja poru syntyy siitä kuitenkin vain kun elokuva loppuu ja silloinkin vain koska se ei kestänyt pidempään.

Kuka muka ei rakastunut Linneaan tämän kohtauksen aikana?

Returnissa on tunnetusti punk-kulttuuri vahvasti esillä, mutta minusta on hyvin hauskaa kuinka tässä näkee sen tekoajan new waven, kun kaikki näyttävät Jon Cryerilta.

Täydellinen kauhukomedia, josta on vaikeaa keksiä mitään sellaista kehua jota joku muu ei olisi jo ehtinyt sanomaan. No kun niitä kehuja on kuultu niin paljon, että sanat ja niiden muunnokset ovat kuluneet läpikuultaviksi, niin liekö se ihmekään.
Ja jos joskus olette miettineet mistä se zombien aivojen syönti-idea on saanut alkunsa, taikka miksi Tähtivaeltaja-lehden kannessa luki ennen "no future", niin siirtykää suosiolla näiden elävien kuolleiden seuraan.

Lieköhän kyseessä ensimmäinen zombieleffa jossa elävät kuolleet juoksevat kuin Chariots of Firessa.

"Trash is taking off her clothes again."

Tähdet: *****
The Return of the Living Dead