Pieni Merenneito (Ningyo hime Marina no bôken, 1991)

Ei, ei se Pieni Merenneito

PALUU MERELLE

Marina, eli pieni merenneito pelastaa prinssi Justuksen hukkumiselta, mutta mies erehtyy luulemaan onnenonkija Ceciliaa pelastajakseen ja rakastuukin häneen. Marina pyytää Merennoitaa muuttamaan hänet ihmiseksi, mutta noita pistää ehdoksi, että jos Marina ei pääse naimisiin kuukauden kuluessa tulee merenneito kuolemaan. Joo, se kuulostaa ihan reilulta.
Justus on menossa naimisiin Cecilian kanssa ja tämä tuleva rouva ei todellakaan halua minkään blondin vievän paikkaansa, mutta niin vain rakkaus voittaa ja Justus ymmärtää Marinan olevan sydämensä valittu. Ennen sitä Marina ehtiikin hypätä takaisin meren syleilyyn ja sen sijaan, että nyt ihmismuodossa hukkuisi, muuttuukin hän takaisin merenneidoksi. Siispä Justus menee Maanoidan (on hänellä nimikin, mutta ne kuunnellut) luokse pyytämään apua ja Justus muuttuu vesihengittäjäksi. Nyt he voivat elää elämänsä onnellisina lopppuun asti. Marina meressä ja Justus maalla. Jep jep.

KULTAINEN LAATTA 

Merirosvolaiva uppoaa ja sen kuljettama kulta ajautuu rapujen suosiollisella avustuksella Merinoidan luokse, mutta kun noita hakkaa kultalaatalla vasarahaita, niin laatta hajoaa ja kala jolla on ihan sairaan isot kulmakarvat vie toisen puoliskon muassaan. Tämä nimenomainen laatta on tärkeä siksi, että,, öö, sillä voi valloittaa maailman? Samapa tuo, merinoita haluaa sen itselleen.
Aina silloin tällöin prinssi Justus ottaa taikajuomaa joka sallii hänen hengailla vedessä tunnin kerrallaan ja silloin hän viettää aikaa istumalla vedenpinnan yläpuolellla kalliolla Marinan kanssa. Laatan puolikas päätyy Marinalle, joka tuumii, että voisi kokonaisen laatan avustuksella muuttua ihmiseksi ja niin alkaa ryöstökeikka Merinoidan luokse. Laatan sijaan Marina varastaakin Merinoidalta taikajuoman joka muuttaa hänet tunniksi kerrallaan ihmiseksi. Reilu peli, kun se laattakaan ei toimi.

On aika helppo nähdä tämän Pieni Merenneito-sarjan (josta siis tällä kasetilla on kaksi jaksoa) saaneen kiltisti sanottua inspiraatiota Disneyn samannimisestä vuoden 1989 elokuvasta ja ilkeämmin todettuna voisi kommentoida tätä animaatiosarjaa siekailemattomaksi rahastukseksi. Jälkimmäiseen viittaavat joidenkin hahmojen aika Disneymainen design, mutta etenkin tarinankerronta ja sarjan tunnusmusiikki joka on törkeän suora kopio Disneyn elokuvassa soineesta Under the Sea-laulusta. Eli kyllä tästä enemmän Disney tulee mieleen, kuin H.C. Andersenin satu, mutta ei se mitään, sillä silloin kun etenkin sivuhahmojen, taustojen ja eläinten kautta tuleva perinteisempi Japanimaatio pääsee läpi, sekä ajoittain hyvinkin Kitaromainen musiikki korvaa Disneyapinoinnin, niin tätä versiota on hyvinkin mukava katsella. Muutoin kuitenkin kyseessä on aika liukuhihnamaisen oloista oikopulkuja ottavaa animaatiota, joka ei siis todellakaan loista omaperäisyydellään, mutta on ihan sujuvaa lauantaiaamupiirrettyä. Eli juuri sellaista kopiotavaraa jota löytyi kirjastoista, ennen kuin alkuperäiset Disneyleffat pääsivät hyllyille.

Näille julkaisuille tyypillinen kimittävä suomidubbaus on jälleen kerran aivan kauheaa.

Tähdet: **
Pieni Merenneito