Ninja (2009)

Orpopojasta orpomieheksi kasvanut amerikkalainen Casey (Scott Adkins) on viettänyt elonsa Japanilaisen dojon suojissa, mutta kaikki eivät hyväksy gaijinia joukkoonsa ja niinpä ilkeä Masazuka (Tsuyoshi Ihara) koettaa miekkailuharjoituksen ohessa oikeasi pistää Caseyn hengiltä, mikä johtaa Masazukan erottamiseen koulusta.
Siirrymme ajassa hieman eteenpäin ja muualle näkemään kuinka salaperäinen ninja suorittaa salamurhia jonkin aivan naurettavan näköisen amerikkalaisen bisnesmiesten salaseuran laskuun. Tottakai tuo ninja on Masazuka joka vierailee entisessä dojossaan uhoamassa senseille, tappamassa hänet ja muut ex-kollegat. Masazuka kun haluaa itselleen Caseyn huomaan annetun opiston symbolin, muinaisen ninjasoturin varusteet ja tiedättehän mitä siitä seuraa. Jep, mustelmia.

Ninja Assassinin kohdalla mainitsin siinä olleen hieman samaa kuin Commandossa ja kun mukana on itse Shô Kosugi, niin mieleen saattavat tulla kasarininjailut, mutta tuo elokuva on kuitenkin niin modernisti toteutettu tietokoneistettuja verisuihkujaan myöten ettei se kuitenkaan lapsuuden sankarilta tunnu. Toisin on Ninjan kanssa, joka Ninja Assassinin ninjamestarista huolimatta on nimenomaan Kosugininjailua. Toki tässäkin on nykyaikaista tehostetekniikkaa hyödynnetty, mutta ei niin päällekäyvästi. Tarina on puhdasta 80-lukua Japanissa kungfuilua opiskelleen orpojenkin kanssa, taistelulajitreenit huutavat Ivan Dragoa ja jopa elokuvan logo kaipaa Lee Van Cleefia poseeraamaan taustalle. 
Kun kaiken lisäksi elokuvan hyvis esitetään hieman hämmentyneen arkana ilmeiltään ja valkoisiin pukeutuneena, kun taas pahis Vulcan-kulmakarvoilla ja mustissa vaatteissa, niin viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää ettei tätä elokuvaa saa ottaa vakavissaan, kun ei sitä pystyisi tekemään vaikka yrittäisikin.
Ja tottakai kaikki aasialaisnäyttelijät puhuvat englantia Turtlesien Tikun aksentilla, mutta mikä parasta, tässä elokuvassa päähenkilö oikeasti pukeutuu ninja-asuun (ja näyttää Ninja Gaidenista karanneelta).

Jos elokuvat kuten American Samurai (jossa muuten on aika samanlaista henkeä symbolimiekkoineen ja mustasukkaisuutta amerikkalaista kohtaan), tai muutoinkin juuri jenkkikäsitykset aasialaisesta taistelulajielokuvasta American Ninjojen hengessä ovat mieleen, niin Ninja on mainiota retroilua, joka onttoudestaan huolimatta on hauskaa katseltavaa, kunhan muistaa pitää ajatukset pään ulkopuolella.

Energistä huitomista joka suuntaan, riemastuttavan ylinäytteleviä pahiksia ja hienot ninjapuvut. Vähemmän näyttävyyttä kuin edellä mainitussa Ninja Assassinissa, mutta nostalgiahenki on korkeammalla.
Jopa savupommit ovat mukana.

Tähdet: ***
Ninja