Pyhimys ja Kuoleman Säteet (The Saint: Fiction Makers, 1968)

Tunnettu herrasmiesvaras ja viattomien puolustaja Simon Templar alias Pyhimys on teatterissa katsomassa elokuvaa, joka muuten vaikuttaa yhdeltä Pyhimyksen jaksoista, kun vieressa istuva elokuvan päätähti mainitsee Templarin nimen ja herra pään yläpuolelle ilmaantuu sädekehä. JES! Näin sitä pitää ja hyvä fiilis on luotu jo minuutissa.
Templaria pyydetään auttamaan vaaran joutunutta menestyskirjailijaa, taiteilijanimellä Amos Klein toimivaa Joyce Darlingia (Sylvia Syms), sillä tämä hiukan höpsähtänyt kynäniekka on saanut työtehtävän eräältä Warlockilta (Kenneth Warren) joka johtaa SWORD-nimistä rikollisjärjestöä. Hassua asiassa on se, että Warlock on Joycen kirjojaan varten keksimä fiktiivinen hahmo, Mutta kun Kleiniksi luultu Templar kaapataan tuon Warlockin puolesta, niin selvää on että tämä kyseinen herra on jotakin muutakin kuin vain innokas fani.
No, fani hän ainakin on, sillä jokainen hänen organisaatioonsa kuuluva henkilö on nimetty Joycen kirjojen mukaan. Ja nyt kun ymmärrettävästi Kleinin luullaan olevan mies ja tuon miehen rooli putosi Templarin harteille, selviää että Warlock haluaa Kleinin kehittävän ryöstösuunnitelman tunkeutumattomana pidettyyn aarreholviin ja kirjoittavan siitä kirjan. Tokihan sellainen arvostetulta rikoskirjailijalta sujuu.
Warlockilla on oikein Venäjältä saakka tuotu laite nimeltä Multi-laser-tuhoaja ja siitä tulevat tarvittaessa ne suomennoksen kuoleman säteet. Tosin ne säteet voivat myös viitata ryöstökohteen infrapunasäteisiin jotka laukaisevat maan alla olevat miinat. On se silti aina aika harhaanjohtava suomennos.

Minua on aina huvittanut se, että samoin kuin James Bondin kohdalla, Templar on ammatissa jossa salamyhkäisyys ja tuntemattomana pysyttely ovat elintärkeitä ja silti suurinpiirtein jokainen vastaan tuleva ihminen tietää kuka hän on ja mistä hän on kuuluisa. Hyvin harvassa Pyhimyksen jaksossa Templar suorittaa rikoksia ja silloinkin hän yleensä toimii poliisin apuna teeskennellen rikollista saadakseen jonkun oikeasti pahan tyypin kiinni. Mutta ei se mitään, sillä Pyhimys on loistohahmo ja Roger Mooren poikamaisuuden ja herrasmiesmäisyyden yhdistelmä on täydellinen rooliin, jonka voisi sanoa toimineen eräänlaisena (hyvällä tavalla) leimaavana, sillä katsoi sitten Veijareita ja Pyhimyksiä, Maverickia, taikka Bondia, niin Moore on Templar.

Tyypilliseen Pyhimystapaan Kuoleman Säteet on todella miellyttävää katseltavaa. Se on humoristinen, kepeä, sen aikakausikuvaus on veikeää ja tässä nimenomaisessa tuplajaksossa on varmasti yksi sarjan mielenkiintoisimmista tarinoista. Kertomus salanimellä toimivasta hupsusta kirjalijasta jonka vielä hölmömpi fani perustaa ihailunsa osoitukseksi kirjassa kuvatun kaltaisen rikollisjärjestön, nimeää itsensä ja apulaisensa kirjojen hahmojen mukaan ja haluaa tuon kirjailijan kehittävän ryöstösuunntelman voidakseen kirjoittaa siitä uusimman kirjansa. Kuin Piina yhdistettynä Being John Malkovichiin ja Stranger Than Fictioniin.

Tähdet: ****
Pyhimys ja Kuoleman Säteet