Tässä ovat ne uusiokeskuksen videokasetit:
.JPG)
Tuo Haunting of Sarah Hardy on se leffa jonka erityisesti halusin nähdä ja Ruohonleikkaajamiehen Paluu, sekä Scanners 3 ovat ne kaksi muuta jotka olivat jääneet kummittelemaan mieleeni. Michael Keatonin Pelimies ja Nick Nolten Maikat eivät edellisellä kerralla edes tarttuneet näkökenttääni, joten ne olivat mukavia löytöjä.
Hienoa on kuinka pirun ruma kansi tuossa Pelimies-leffassa on, kuinka hienoa on että Ruohonleikkaajamiehen Paluu on nimetty nimenomaan tuohon muotoon, eikä esimerkiksi Ruohonleikkaajan Paluuksi (on muuten ihan v*tun huono elokuva), mutta tiedän mitä ajattelette, mikä helvetti on Mr. Motivator's Body Conditioner? No kyseessä on jokin jumppavideo, mutta väliäkö sillä, koska hitto minun oli vaikea pitää pokkaa kun näin tuon kasetin hyllyssä.
Kirpparin dvd:t:
.JPG)
Apinoiden Planeetan Synty ei nyt suuremmin primaalia hekumaa herätä, mutta nähtävähän se on.
Long Weekend ei ole alkoholismikuvaus, se on Lost Weekend. Tämä on jokin luonto kiukuttelee-elokuva ja silloin kun luonto kiukuttelee, on se hyvä juttu, paitsi silloin kun ei ole.
Resident Evil: Afterlife. Öö, joo. Olen pahoillani?
Tuosta reissusta pitää vielä mainita se, että kirpparilla eräs arviolta 60-vuotias naishenkilö sanoi minulle yllättäen "arvaa mitä mä löysin?" ja piti jotain rintaansa vasten. No, päätin lähteä leikkiin tuntemattoman kanssa ja sanoin "anna joku vihje", jolloin tuo kyseinen naishenkilö näytti minulle Metallican St. Anger-levyn ja sanoi sen olevan hänen suosikkejaan. Erinomaista!
11 kommenttia:
Hyviä löytöjä kaikki. Jopa tuo Herra Motivaatio, joka kieltämättä näyttää kannen perusteella varsin koomiselle tekeleelle.
Scanners III. Onkohan siihen sensuurin sakset päässy iskemään? Scanner Cop, jonka jokin aika sitten VHS:nä löysin oli ainakin silvottu täysin piloille elokuvatarkastamon askarteluosaston toimesta...
Varsinainen heavy-mummo oli siis hän :D
En ole aiemmin nähnyt Scanners kolmosta suomiversiona, joten ennen tämän kyseisen version näkemistä en uskalla mennä väittämään puolesta enkä vastaan. Pituudeksi on merkitty 1h 37 min, mutta muualla sen pituudeksi kirjataan 101 min, mikä viittaisi leikkauksiin. Mutta nuo "noin ajat" ovat aina hieman tulkinnanvaraisia. Katsotaan.
Nyt on jo pakko kysyä kun olen jo jonkin aikaa miettinyt asiaa. Onko esim. nuo kirppareilta ostetut kasetit aina toimivia? Teetkö niille jotain toimenpiteitä, että ne toimii ja niitä voi katsella?
Mietin vaan niitä omia muutamia kymmeniä vhs-kasettejani, jotka ei harmikseni enää tunnu toimivan ollenkaan. Joko kuva on hirmuista suttua (siis oikeasti sellaista ettei siitä erota mitään) tai ääni pätkii hyvin pahasti tai sitten koko kasetti sekoaa laitteessa. Haluaisin katsella niitäkin leffoja joskus, mutta onkohan peli ihan menetetty niiden suhteen vai voisinkohan tehdä niille jotakin...
Heh. Näinpä tuon Resident evil -leffan version tuossa Porin Videodivarissa siinä 1,5€ hintaan. Sen verran kuitenkin olen valistunut kuluttaja, etten sitä ole viitsinyt ostaa.
Horrendous: Vastaan kysymykseesi, vaikket minulta kysynytkään (oi miksi et, kun kovasti kommenttejasi kaipailisin myös tuonne oman blogini puolelle).
Elikkäs, yhtä kassua lukuunottamatta kaikki ovat toimineet omalla kohdallani hyvin. Toki, niissä ryppyjä on joissakin ollut, mutta ei mitään kovin isoja kuitenkaan. Sellaiset nauhat olen saanut pelittämään paremmin kelaamalla niitä pari kertaa alusta loppuun ja lopusta alkuun. Oikeastaan se onkin ollut ainoa poppaskonsti, jota olen joutunut käyttämään (koputtaa puuta).
Se mainitsemani rikkinäinen nauha oli kelojen suhteen niin pahasti jumissa, että heitin sillä vesilintua välittömästi. Kaippa sen olisi saanut avaamalla jotenkin toimimaankin, vaan ei riitä kärsivällisyys korjaamaan jotakin 50 centavon nauhaa, heh.
Hienot on löydöt. Etenkin Sarah Hardyn ulkoasu on erittäin houkutteleva ja aivan varmasti olisi tullut tuo napattua itsekin.
Aku Ankan taskukirjojen hinnat huvittavat kyllä kovasti täälläkinpäin. Nimenomaan siis noiden uusien. Vanhoja hyviä akkareita lähtee aivan maksimissaan parilla eurolla ja huonokuntoisetkin semi-uudet on yleensä vähintään sen kolmepuoli.
Ja Horrendousin kyssäriin voin itsekin huudella sen verran että muistan äkkiseltään vain yhden täysin katsomiskelvottoman kasetin lukuisten satojen ostamieni joukosta. Kyseessä oli John & Yoko: A Love Story vuodelta 1985, kasetti teki jollain ihmeen konstilla myös pitkäaikaisia vaurioita itse nauhuriin, joka tosin oli jo hyvin vanha. Onhan tuo edelleen tallella ihan kansien vuoksi, mutta harmi kyllä leffaa en ole vieläkään nähnyt vaikka sen omistankin.
Muutoin ihan kohtalaisesti ovat toimineet, kuva saattaa tietysti olla tummaa ja suttuista, ääni hieman puuroista ja sirisevää, mutta nämä kuuluvat asiaan vanhoissa kaseteissa.
Pitää tietenkin jo asennoitua eri tavalla kasettiin joka on kasarin alkupuolelta, verrattuna vaikka 90-luvun loppuun.
Täytynee varmaankin kokeilla ainakin tuota edestakaisin kelailua. Tai sitten vaan se itse nauhuri on hajonnut ja hajottaa kaikki kokeiltavat kasetit... Nämä kasetit kun toimivat kuitenkin varsin hyvin vielä silloin max 8 vuotta sitten, kun katselin niitä vielä ahkeraan. (Tuoppi, I know, olen erittäin huono kommentoimaan kenenkään blogeihin :/ Yritän ryhdistäytyä!)
Yllättävän harvoin ne kasetit ovat täysin katselukunnottomia. Pieni kuluma ei minua haittaa, vaan se kuuluu asiaan.
Joskus itse kasettikuori on ollut sen verran huonossa kunnossa (Esim. luukku jumissa, tms.), että olen ruuvannut kasetin auki ja vaihtanut nauhan toisiin kasettikuoriin.
Jos nauhassa on esimerkiksi alussa ryppyjä, niin välillä yksinkertaisesti leikkaan nauhasta huonon palan pois ja teippaan osat yhteen. Jos kuva hyppii esimerkiksi trailereiden kohdalla, niin se ei haittaa vaikka osa nauhasta puuttuukin.
Jos kuvassa näkyy sellaista paremman sanan puutteessa tähtisadetta, tai se hyppii ajoittain, niin oikeasti tuo kasetin kelaaminen alusta loppuun ja takaisin auttaa todella usein. Joskus sitä joutuu kelaamaan samaa kasettia muutamaankin otteeseen ennen kuin nauha ja videon kuvapää puhdistuu tarpeeksi. Vanhoista nauhoista kun saattaa vaikka sontaa, niin joskus kasettien välissä kannattaa pyörittää koneessa puhdistusnauhaa, mutta usein riittää että pistää koneeseen kasetin jonka tietää olevan hyvässä kunnossa ja kelailee sitä.
Jos nauhan alareuna on alusta loppuun sahalaitaa, niin toivottavasti siinä on edes hieno kansikuva katsottavaksi.
Ai niin,
maksoin 2 euroa tuosta Resident Evilista.
Niin ja Horrendous, jos tuntuu siltä että hyvin moni kasetti temppuilee, niin hyvin todennäköistä on juuri se, että videon kuvapää on likainen. Sillä on se paha tapa, että seuraavatkin nauhat näkyvät yhtä huonosti kuin se joka sen sotki.
Silver Shadowin tyhjillä kaseteilla oli se paha vika, että niistä irtosi hopeapintaa jonka vuoksi luuli seuraavien kasettien olevan viallisia, kun juuri se kelaaminen riitti puhdistamaan koneen.
Tai anna ne kasetit minulle. Hahaha!
Hyviä vinkkejä, täytyy nyt itsekin yrittää kikkailla jotakin kun vaan olen kasettien ja nauhurin äärellä seuraavan kerran. Tosin tuo saksien kanssa leikkiminen kuulostaa jo hieman liian pelottavalta.
Niin ja tosiaan, en puhu mistään pienestä häiriöstä kuvassa, vaan ihan siitä ettei enää erota onko kuvassa ihminen vai rakennus. Katselin yli vuosi sitten kasetilta leffaa Blow (olennaista siksi, ettei tuo edes ole kovin vanha kasetti), jonka viimeinen vartti oli sellaista sotkua ja äänen vinkumista, että katselin loppuratkaisun mielummin YouTubesta minikokoisella kuvalla.
Ihan vielä en ole valmis lahjoittamaan kokoelmaa eteenpäin. Ehkä sitten kun olen epäonnistuneesti saksinut nauhat palasiksi!
Lähetä kommentti