Juokse, Lola, juokse (Lola Rennt, 1998)

Miten minulla on sellainen muistikuva, että vhs-julkaisussa tämän elokuvan nimenä olisi Juokse Lola ilman jälkimmäistä juoksemista?

Hämärähommissa ollut Manni (Moritz Bleibtreu) tekee virheen ja menettää pussillisen rahaa. No virheitä sattuu ja siksi on lupa potkaista johonkin kovaan ja satuttaa varvas. Paitsi, että nyt Mannilla on vain 20 minuuttia aikaa saada kehiteltyä jostain korvaavat satatuhatta (valuuttaa ei todettu, mutta oletettavasti) D-markkaa ja miehen omaan mieleen pilkahtaa vain ajatus kaupan ryöstöstä, joka taas ei hirveästi tyttöystävä Lolaa (Franka Potente) miellytä. Siispä nyt Lolalla on tuo 20 minuuttia aikaa keksiä Mannille toinen vaihtoehto ja koskaa aikaa ei ole hukattavaksi, on pistettävä juoksuksi.
Jos valinnat ovat vääriä ja lopputulos ei-toivottu, niin kelataan tarinan alkuun ja yritetään uudelleen.

Juokse Lola on niitä mitä jos-elokuvia joissa toistetaan samaa tarinaa uudestaan ja uudestaan, mutta eri vaihtoehdoin. Siispä jos yhdellä kertaa päähenkilö kompastuu koiraan, niin toisella kerralla hän kulkee toista reittiä. Lolan tapauksessa meille näytetään kolmasti hänen matkansa (elokuvan nimen mukaisesti juosten) Mannin luokse, mutta mielenkiintoisesti kyse ei ole vain siitä, että valitseeko Lola oikean vai vasemman, vaan mukana on myös Päiväni Murmelinamainen looppi jota kierretään. Muistatteko kun juuri tuossa Päiväni Murmelina-elokuvassa Bill Murray mm. suunnitteli rahankuljetusauton ryöstön kokeilemalla samaa uudestaan ja uudestaan, kunnes viimein jokainen askel ja ele oli kohdallaan. Eli että hän muisti mitä edellisellä kerralla oli tapahtunut. Samoin Lolassa päähenkilömme ei vain tee sitä valintaa oikean ja vasemman välillä, vaan hän myös pystyy jotenkin muistamaan miten edellinen kerta sujui ja näin hän osaa ennakoida rappusissa olevan koiran, vierelle saapuvan polkupyöräilijän, esiin tulevan auton. Joten jos ajattelee, että jokin Sliding Doors on sellainen ainakin näennäisen realistinen kuvaus siitä miten valinnat johtavat elämäämme, niin Lolan tapauksessa kyse enemmän fantasiasta. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että joidenkin Lolan kohtaamien ihmisten tulevaisuus näytetään pikaisena montaasina, mutta jos seuraavalla kerralla Lola toimii edes hieman eri tavalla, niin myös tuon kohdatun ihmisen tulevaisuus muuttuu. Aivan kuin Lolalla itsellään olisi kyky muokata todellisuutta. Joten elokuvan rakenne on vähintäänkin kiinnostava.
Varsinkin kun mukaan pistää sykkivän teknobiitin ja liekkihiuksinen Franka Potenten juoksemassa.

Juoksemisesta puheen ollen.
Juuri se oli aikoinaan sellainen seikka, että se tuntui aiheuttavan hengästymistä kotikatsomossa saakka, mutta nyt kun kiinnittää enemmän huomiota juoksemisen ulkopuolisiin tapahtumiin, eli juuri näiden muiden ihmisten tulevaisuusnäkymiinen, tai esimerkiksi siihen satunnaiseen animaatioon, niin Juokse Lola on enemmänkin Ripeää Kävelyä Lola. Jotenka ollakseen elokuva jonka hauskin jippo on kuitenkin se hirveä kiire, niin tämä on hiukan liian rauhallisesti kulkeva. Sitä melkeinpä olisi toivonut jotta ne ihmisten kanssa käydyt keskustelut ja muut hidasteet olisi jätetty pois ja se tilalla olisi ollut vain lähtötilanne, juoksua ja toisto.

Mutta kuitenkin, Juokse Lola on hauska pikkuelokuva jossa on mielenkiintoinen toteutus, mukava musiikki ja varsin miellyttävät näyttelijät. Se ei vain enää tee yhtä energistä vaikutusta kuin aiemmin, joten tällä kertaa neljän tähden elokuvana pitämäni tuotos kadottaa niistä yhden.

Mikä parasta, tämä elokuva toi tietoisuuteeni säveltäjät Johnny Klimek ja Reinhold Heil.

Tähdet: ***
Juokse, Lola, juokse