Mutta koska näillä jatko-osilla ei ole mitään tekemistä Van Dammen tai kaimaelokuvansa kanssa niin emme nyt välitä niistä. Tosin se on mainittava, että jos joltakulta löytyy se ensimmäisen Bloodsportin suomi-vhs ja on valmis luopumaan siitä joko ilmaiseksi tai max parin euron hintaan, niin voi ottaa yhteyttä minuun. Sen version sensuroinnista lienee vastuussa sama taho joka silloin aikoinaan pilkkoi Robocopin Mtv3:n esitettäväksi, sillä sen verran silpuksi se on paloiteltu.
Potkiva varas Alex (Daniel Bernhardt) päätyy Thaimaalaiseen vankilaan ja joutuu heti ilkeiden vartijoiden ja kanssavankien maalitauluksi. Onneksi vankikollega ja taistelulajien mestari Sun (James Hong) päättää ottaa Alexin siipiensa suojiin ja näin alkaa henkinen sekä fyysinen koulutus jonka tarkoituksena on hallita Rautakäden tekniikka. Ei, kyse ei ole Will Ferrellista. Ja tiedättehän kuinka näissä elokuvissa se koulutus tarkoittaa lähes poikkeuksetta aina jotain paljaalla jalalla puun sahaamista, taikka tiiliskivien lyöntiä. No nyt vastaavassa tilanteessa hakataan jotain maapähkinöitä ja lyödään ilmaa niin kovaa että kynttilä sammuu. VAU!
Sunin kunniaksi Alex päättää osallistua kumiteen ja kun Mr. Miyagi,,, ei kun siis David (Pat Morita) jolta Alex elokuvan alussa varasti miekan auttaa sankarimme ulos vankilasta, voidakseen houkutella Alexin samaiseen kumiteen jotta hän voisi voittaa sinne päätyneen miekan takaisin Davidille, niin kaipa se on sitten tapeltava.
Koska aiheeseen kuuluu, niin vastustajat ovat kuin jonkin Street Fighterin tai vastaavan päähänhakkaamispelin hahmogalleriasta. Eli on iso karvainen jenkki, pitkä hehkeä nainen, tumma badass mies ja muutoinkin kaikki ovat siten valittu että varmasti saadaan aikaiseksi sekä koomisia, tahattoman koomisia ja ei niin koomisia kamppailukohtauksia. Mukana on banaaneista pitävien kädellisten nisäkkäiden liikehdintää. Pääasia kuitenkin on, että yksi kilpailijoista on aiemmasta vankilasta tuttu ylimulkero vartija Demon (Ong Soo Han) ja hän tulee olemaan se tärkein vastus Alexin löytäessä henkisyytensä hakkaamalla naamat sisään.
Tälläiset leffat olivat joskus muinoin tosi kovaa kamaa toimintaelokuvien saralla ja ei ihmekään, sillä ne ovat riemastuttavaa roskaa. Aina siellä on mukana se apinamaisesti loikkiva tappelija, pari hassua minuuttia kulutetaan selittämällä kuinka suurin voima on sielussa ja sitten 88 minuuttia hakataan naamaa muussiksi, mukana on Rockymainen treenausosuus, hidastettuja huaa!-huutoja, killerisynamusiikkia ja jäykkänaamaisia näyttelijöitä. Siispä kun haluaa sammuttaa aivovalon, niin tälläinen on siihen täydellistä kamaa. Ja tämän nimenomaisen elokuvan plussana on vielä nähdä James Hong kungfuilemassa.
Niin ja toki ratkaisu esittää elokuva Sunin pikkulapsille kertomana "satuna" on varsin veikeä ja jotenkin väkivaltaisuutensa vuoksi hyvin sopimaton.
Näiden kehujen jälkeen on kuitenkin todettava, että pelkästään omassa lajityypissäänkin Bloodsport kakkonen on kyllä parhaimmillaan liikunnaan juhlaa, mutta tyypillisen ontto tarina ja enimmäkseen samaa lajia olevat näyttelijät aiheuttavat sen yhden nähnyt kaikki nähnyt-fiiliksen, ja elokuva yltää juuri ja juuri keskinkertaisuuteen. Ei siis mitään mahdollisuuksia nousta yhtä muistetuksi kuin Van Dammen elokuva (joka ei sekään rehellisesti todettuna ole mikään mestariteos), mutta ei myöskään täyteen unholaan vajota.
Tähdet: **
Bloodsport 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti