tiistai 31. heinäkuuta 2012

Maikat (Teachers, 1984)

Enemmänkin Hill Street Bluesin poliisiaseman kuin koulun mieleen tuovassa opinahjossa rehtori Horn (William Schallert) on aivan hyödytön tapaus, joten kyyninen vararehtori Rubell (Judd Hirsch) koettaa pitää seiniä pystyssä. Satunnaiset väkivallanteot, opettajien reippaasti ylinäytellyt hermoromahdukset ja entisten oppilaiden nostamat oikeusjutut ovat täällä arkipäivää, joten ei ihmekään että inspiroivana mestariopettajana pidetty nuorekas Alex (Nick Nolte) joutuu jo hieman vakuuttelemaan itselleen ettei olisi kyllästynyt ammattiinsa.
Alex saa haasteen avioerolapsi Eddiestä (Ralph Macchio), joka on se elokuvan lahjakas mutta ongelmainen lapsi, joka siis tarvitsee vain ohjausta oikeaan ja siinä pääsee Alexin vanha idealismi nostamaan päätään. Paitsi että siinä vaiheessa kun Alex löytää viimein sen uuden innon, niin koulu antaa hänelle potkut syystä jota en oikein ymmärrä. Hän saa kenkää koska joku toinen opettaja oli saattanut oppilaan raskaaksi ja sitten tämä oppilas oli tehnyt abortin ja se toinen opettaja oli siirretty toisen kouluun. Ja se liittyy Alexiin miten?
No se ei ollut ainoa hämmentävä seikka, sillä aiemmin elokuvassa puhuttiin siitä, että Alex oli 60-luvun uudistusmielisiä hippiaktivisteja ja lopussa hänen löytäessään sen idealisminsa ja opetusinnon, niin sen merkiksi hän pukeutuu siistiin pukuun ja on muutoinkin virkamiesmäinen, eli täysin päinvastainen kuin minkä kerrottiin olevan hänen todellinen luonteensa. Onneksi lopussa saadaan nyyhkybiisi soimaan ja tavaroitaan pakkaavan Alexin luokse saapuu lauma oppilaita osoittamaan kunnioitusta, vaikka väliäkö sillä. Jonkun pitäisi polttaa tämän elokuvan sinun pitää taistella-lopetus.

Ensimmäiseksi pitää todeta, että voi luoja tämä kasetti on painava. Ihan kuin jotain 30 tuuman kuvaputkitelkkaria nostaisi.

Toiseksi pidän hauskana sitä, että kannessa lukee "Ja Karate Kid on heidän painajaisensa" viitaten Ralph Macchion esittämään ongelmaoppilaaseen. Jo on ovelaa.

Kolmanneksi voisin mainita, että kylläpäs tämän elokuvan kansitekstien kirjoittaja johtaa katselijaa harhaan, sillä kaikki se puhe pähkähulluista farssitilanteista saa olettamaan tämän elokuvan olevan aikamoinen kreisikomedia, kun todellisuudessa kyseessä on aikalailla draama stressin kourissa olevista ihmisistä, jotka purkavat oloaan mustalla huumorilla. Ei siis mitään Poliisiopistoa jollaista tämän uskotellaan olevan, vaikka komiikkaa onkin mukana. Lopputulos muistuttaa enemmän Käytäväpeliä-sarjaa. Josta minun on tosin myönnettävä, etten juurikaan pitänyt Käytäväpeliä-sarjasta: Kuitenkin lajityyppinä sen edustama koominen draama on hyvin kuvaava Maikat-elokuvankin kohdalla.
Lisäksi samat koulutarinoiden perusjutut ovat tarjolla aina oppilaita himoitsevista opettajista päinvastaiseen, asetta kanniskelevista kansankynttilöistä jengiytymiseen, mutta kyllä ne enimmäkseen tässäkin muodossa toimivat kiitos pääosin hyvää työtä tekevien näyttelijöiden. Joskaan mitään yllättävää, tai erityisen mieleenpainuvaa ei Maikat tarjoa, vaan pikemminkin ookoo perustyötä.

Etenkin Hirschin ja Nolten keskinäiset kohtaukset toimivat hyvin, sillä he vaikuttavat uskottavasti kollegoilta jotka ovat ystäviä töissä kuin sen ulkopuolellakin.
Hirschin myrskyn keskelläkin rauhallinen esiintyminen teki hänestä mielestäni elokuvan mielenkiintoisimman näyttelijän ja nimenomaan juuri sen itsehillinnän ansiosta.
Lopulta kuitenkin näyttelijöiden kohdalla suurin kiinnostus kohdistuu pienissä rooleissa oleviin esiintyjiin joista myöhemmin tuli enemmän tai vähemmän kuuluisia. Siispä oppilaista tulee nopeasti bongattua Crispin Glover ja Laura Dern, vaikka hahmonsa ovatkin ehkä liiankin helppoja. Glover esittämässä koulun ns. friikkiä? MItä seuraavaksi, Morgan Freeman esittämässä lempeästi puhuvaa johtajahahmoa? MIstä tulikin mieleeni, että tässä elokuvassa Morgan Freeman esittää koulun lempeästi puhuvaa asianajajaa.
Erityisen hauskaa on se, että Poliisiopistoissa Mauseria esittänyt Art Metrano on koulun oppilaita pökkivä butch-liikkamaikka.

Maikoissa on todella rasittava musiikki. Sellainen jonka sanoitukset kertovat ja alleviivaavat juuri sitä mitä ruudulla tapahtuu. Kun meille näytetään oppilaiden saavan jonkinlaisen rangaistuksen, lauletaan "is this a prison?" ja kun oppillaat kapinoivat, lauletaan "i can't stop the fire." Hahaha! Ja kaikki elokuvassa oleva musiikki tekee koko ajan samaa sekä sävelillään, että sanoituksillaan. Ja ei, kyseessä ei ole musikaali.

Lopuksi pitää vielä palata hetkiseksi tuohon Käytäväpeliä-sarjaan, sillä siinä sarjassa Anthony Heald esitti opettajaa ja tässä elokuvassa hän on hahmo nimeltä Narc. Mutta hauskempi yhdistävä seikka on tämä 

Tähdet: **
Maikat

Ei kommentteja: