sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Huviretki Helvettiin (Long Weekend, 2008)

En tiedä miksi, mutta jostain syystä tämän elokuvan suomenkielinen nimi aiheuttaa lievää nurinaa minussa. Kyseessä on aika tyypillinen nimivalinta ns. kauhuelokuvalle ja tottakai sen on haluttu olevan hieman raflaava myydäkseen sisältöä paremmin, mutta verrattuna englanninkieliseen Long Weekend-nimeen on Huviretki Helvettiin liian paljastava (vaikka ei tämä mikään järin yllättävä elokuva muutoinkaan ole).
Toisaalta kun aikoinaan luin tästä elokuvasta, niin sen nimenä oli Natures Grave, joka sekin on ehkä liiaksi sisällöstä kertova. No jaa, väliäkö tuolla.

Sellaiset Miljonääriäitien ja New Jerseyn Täydellisten Naisten tavoin ärsyttävät, hieman keskiluokkaa rikkaammat aikuispissikset Peter (Jim Caviezel) ja Carla (Claudia Karvan) ovat riitelevä aviopari joka päättää jatkaa riitelyään Alex Garlandin Beachillä. Matkalla niin salaiselle surffausrannalle, että edes paikalliset ihmiset eivät ole siitä kuulleet saavat Peter ja Carla huomata kiukkuisen reissun olevan hintansa väärti, sillä paikka on täydellinen avioliiton elvyttämiseen. Tai olisi jos he vain jaksaisivat keskittyä toistensa hyviin puoliin, eivätkä keksiä koko ajan jotain mistä olla vihainen.
Kaikki ei kuitenkaan ole täysin loistavaa täällä nätin ambientmusiikin tahdittamassa kuvankauniissa paikassa ja siitä osoituksena ajoittain esitetyt siellä täällä lojuvat kuolleet eläimet. Niin ja vihjaisu siitä että alueelle voi ehkä päästä, mutta pois ei. Äiti Luonto ei järin arvosta ihmisiä ja pienikin virheliike saa tämän rouvan vetämään sellaiset herneet nenäänsä, että voi vain toivoa pikaista kuolemaa.

Ajattelinkin että onpas tämä tutun oloinen elokuva, mutta tuumin yhdistäväni tarinan vain johonkin hieman samankaltaista teemaa hyödyntäviin elokuviin kuten Hitchcockin Lintuihin, (tai Rick Rosenthalin Linnut kakkoseen, koska kaikkihan me tiedämme että juuri se on se mestariteos) mutta eikös vaan Huviretki Helvettiin olekin remake ja ehkäpä se selittää tuntemukset. Mutta remake schmemake, minä pidin tästä elokuvasta ja aika paljon pidinkin.

Tapahtumapaikka on aivan julmetun nätti ja vaikka elokuvassa kuvataankin kauneuden alla piilevän vihamielisyyden, niin tuolla minä haluaisin käydä.
Mutta se pääsyy miksi pidin tästä elokuvasta on sen yksinkertainen ja samalla monipuolinen tarina. Sillä samoin kuin tuossa edellä mainitussa Linnut-elokuvassa, ei tässäkään missään vaiheessa selviä miksi eläimet alkavat hyökkäämään päähenkilöidemme kimppuun, tai miksi ylipäätään koko luonto on niin pirun vihainen ihmisille. Toki siellä on vihjeitä siitä, että ihminen pilaavat käytöksellään luonnon ja esimerkiksi juuri nämä elokuvan päähenkilöt roskaavat hieman ja säikyttelevät lintuja, mutta he eivät tee oikeastaan mitään normaalista häiriökäyttäytymisestä poikkeavaa, ja elokuvassa näytetään luonnon olevan vihamielinen jo ennen kuin Peter ja Carla edes pääsevät perille. Joten vaikka nämä henkilöt tekevät ajattelemattomuuttaan jotain tyhmää, niin luonto on täysi bitch jo ennen sitä. Ehkäpä luonto ei ole niinkään vihainen Peterille ja Caralle, vaan he ovat se viimeinen pisara ja päätyvät siksi kaiken ikävän syntipukeiksi.
Eli vaikka tarina onkin pohjimmiltaan yhtä yksinkertainen kuin Creepshow kakkosessa olevan The Raftin juoni, niin samalla juuri se mitä ei kerrota saa pohtimaan ei ehkä syntyjä syviä, mutta jotain sinne päin ainakin.
Plussaa on annettava vielä siitä, että vaikka kyseessä on luonto hyökkää-elokuva, niin ne metsän fyysiset iskut pidetään aika minimissään ja ihmisten annetaaan väsyttää itse itsensä.

Ja vaikka Karvan ja Caviezel näyttävätkin elokuvassa niin samalta, että vaikuttavat ainakin ulkoisesti sisaruksilta,

niin he esittävät varsin uskottavasti avioparia joka on eron partaalla.
Elokuvassa jossa käytännössä on melkeinpä pelkästään nämä kaksi näyttelijää, onkin hyvin oleellista että heidän kemiansa toimivat ja minun nähdäkseni se toimii.

Ohjaaja Jamie Blanksin itsensä säveltämä huojuva musiikki on myös erinomaisesti kuvaan istuvaa, joten kokonaisuutena Huviretki Helvettiin on katsojalle muuta kuin nimen jälkimmäisen sana.

Blanksista pitää vielä mainita se, että vaikka tämä elokuva on minusta loistava, niin miehen aiemmista elokuvista en todellakaan ole ollut iloinen. Storm Warning, Valentine ja Urban Legend olivat minusta aivan törkeän huonoja ja niiden perusteella olisin toivonut miehen lopettavan ohjaamisen, mutta onneksi ei niin tehnyt.

Tähdet: ****
Huviretki Helvettiin

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Tätä minä olen moneen kertaan pyöritellyt käsissäni videovuokraamossa, ja joka kerta olen sen sitten jättänyt ottamatta. Nyt kun arvostelusi luin, niin ehkä olisi kantsinut sittenkin se vuokrata, jonkin helkutin huonon Dark Label pätkän sijasta...

Heh, The Birds 2: Land's End on laadultaan yhtä tasokas kuin Bates Motel aikoinaan...

...noir kirjoitti...

Kyllä minä uskallan suositella tätä otettavaksi.

Ja mitä tulee Linnut kakkoseen.
Niin p*ska kuin se onkin, se tekisi mieli katsoa uudestaan.