Tuttisoturi (The Pacifier, 2005)

Muistatteko kun Vin Diesel vaikutti maailman suurimmalta toimintatähdeltä, jolle heikoista elokuvista huolimatta kaikki ovet näyttivät olevan avoinna. Aikana jolloin Diesel vakuutti ettei jää paikalleen polkemaan ja tyydy tekemään jatko-osia aiemmille hiteilleen. Muutama Knockaroud Guys ja A Man Apart myöhemmin ja katsokaapa miehen filmografiaa viime vuosilta, eihän siellä näytä juuri muuta olevankaan kuin jatko-osia.
Pimeän Uhan vuodesta 2000 alkanut nousu megalomaaniseksi actiontähdeksi loppui näköjään XXX:n vuoteen 2002 ja vaikka Hurjapäiden jatko-osat ovat olleet menestyksekkäitä (juuri sillä turvallisella tavalla), niin kyllä kaikki Stathamit ja kumppanit ovat syrjäyttäneet Dieselin valtaistuimeltaan. Dieselin tyytyminen suoltamaan niitä aiemmin välttelemiään jatko-osia on jo siksikin masentavaa, että kaikki edes vähänkin mielenkiintoiset Dieselelokuvat ovat kuitenkin tehty juuri XXX:n jälkeen ja ennen Tokyo Driftia. No okei, se tarkoittaa vain Find Me Guiltya, joka valitettavasti myös paljasti Dieselin rajoittuneet näyttelijälahjat, mutta kuitenkin.

Myrtsinaamainen badass navy seal Shane Wolfe (Vin Diesel) joutuu uudessa tehtävässään viiden lapsen suojelijaksi, koska heidän edesmennyt isänsä oli professori joka oli keksinyt laitteen jolla voidaan sammuttaa ydinaseet ja ymmärrettävästi pahikset haluavat sen itselleen. Arvatkaa vaan luodaanko huumori siitä, että sopivasti sukupuolien mukaan jaetut lapset eivät tule toimeen sotilaalliseen kuriin tottuneen Wolfen kanssa. Siispä siellä on kapinoiva teinityttö ja -poika, pari pienempää isähahmoa kaipaavaa lasta ja vauva joka oksentaa. Niin ja lemmikkiankka joka tuo mukaan sen pakollisen eläinkomiikan.
Lopulta Wolfe oppii rakastamaan kakaroita joiden kuuluisi saada selkäänsä ja pahikset on voitettu.

Dieseliä verrattiin aikoinaan Bruce Willisiin, mikä ilmeisesti johtui vain kaljusta päästä ja tavasta käyttää hihattomia valkoisia paitoja, sillä oikeastaan Dieselin ura muistuttaa enemmän Arnold Schwarzeneggerin vastaavaa ja se selittääkin sen miksi mies halusi tehdä oman Lastentarhan Kyttänsä, mutta päätyi Isäni on Turbomieheen.

Okei, tämä on Disneyn perhe-elokuva, joten hirveän kriittinen ei saisi olla koska vitsit joissa sotilas sanoo "gimme twenty" ja emopoika kaivaa lompakon esille, tai vinkulelut joiden päälle astutaan ovat juuri sellaisia jollaisia tälläiseltä elokuvalta odottaakin ja enemmän vaatiminen on turhaa. Joten perhekomediana Tuttisoturi on tavanomainen, laimea ja kyllä se taustalle sopii. Mutta nämä elokuvat joissa luotetaan orjallisesti siihen, että jos laitetaan lihaskimppu perhe-elämän varteen niin se on automaattisesti hauska, unohtavat sen seikan ettei se yleensä ole. Sinänsä kala kuivalla maalla-teema on aika usein komediaan sopiva, mutta se vitsi toimii yleensä vain kerran ja sen oheen tarvitaan muutakin hauskaa. Koko elokuva sitä, että Vin Diesel ei osaa vaihtaa vaippoja ei ole hauskaa, se on sitä korkeintaan vain sen ensimmäisen kohtauksen verran.
Tai ehkä se olisi hauskaa, jos vastanäyttelijät pystyisivät tukemaan pääosanesittäjää, mutta näin ei ole sillä nämä lapsien esittäjät ovat niin hyviä, että sitä oikein toivoisi heidän elokuvauransa tyrehtyneen jo ennen Tuttisoturia.
Tai sitten Vin Diesel ei vain ole tarpeeksi lihaskimppu luodakseen tarvittavan suurta kontrastia itsensä ja muiden välille. Onhan Diesel vähän pehmon näköinen ollakseen mörisevä toimintatähti.
Tai sitten Vin Diesel ei vain ole hauska. Mikä tuntuukin todennäköisimmältä vaihtoehdolta.

No ainakin tässä on mukana aina ihana Lauren Graham.

Muuten, miksi aina jos näissä tämänkaltaisissa elokuvissa on perheessä teinityttö ja hänellä on poikaystävä, niin sankarimme kuten John Candy todistaa tuon pojan olevan mulkero ja se on se tapa jolla teinityttö oppii luottamaan sankariimme?

Piti laittaa oman suomikanteni sijaan esille saksaversio, sillä BABYNATOR!

Tähdet: *
Tuttisoturi