Tri Mabuse - Ihmispeto (Dr. Mabuse, der Spieler, 1922)

Nosferatu, Caligari ja Metropolis. Siinä ovat ne kolme mykkäelokuvaa jotka aina ensimmäisinä tulevat mieleeni kun aiheena ovat mitkäs muut kuin mykkäelokuvat, mutta hyvä ei jää niihin, sillä Fritz Langin Tri Mabuse ansaitsee ehdottomasti paikan siellä kärkikahinoissa.

Rikas, häikäilemätön ja hypnoottinen mestaririkollinen tohtori Mabuse (Rudolf Klein-Hogge) ei välttele mitään laittomuuksien alaa ja laajamittaisen orjuutetun organisaationsa avulla hän etsii itselleen sopivia uhreja joita hyväksikäyttää. Mestarinaamioitujana Mabuse pystyy liikkumaan tuntemattomana ja kierrellessään laittomia pelisaleja Mabuse kohtaa teollisuuspohatan pojan Hullin (Paul Richter), jolta huijaa itselleen suuren summan rahaa.
Valtionsyyttäjä Von Wenk (Bernhard Goetzke) kiinnostuu Hullin ja muiden hypnoosissa huijattujen tapauksista ja lähtee itse henkilökohtaisesti koluamaan pelisaleja etsiessään pahantekijää, päätyen samaan korttipöytään naamioutuneen Mabusen kanssa, joka yrittää samaa mielenhallintatemppua Von Wenkiin. Suunnitelman kariutuessa Mabuse joutuu pakenemaan Von Wenkia, mutta kääntää pian asetelmat toisinpäin ja Von Wenk saa huomata joutuneensa kuolemanvaaraan. Mabuse haluaa saada myös Hullin hengiltä ja samaan aikaan ympärillä kiristyvä verkko saa jo entuudestaan raivonpuuskiin alttiin miehen menettämään otettaaan ja ottamaan turhan suuria riskejä. Eikä asiaa auta se, että yksi Mabusen läheisistä avustajista jää kiinni, jolloin hänetkin täytyy hiljentää.
Mabusen ylimielisyys johtaa hänet todistamaan kykynsä kreivitär Toldille (Gertrude Welcker) ja hän vaarantaa henkilöllisyytensä, kun rouvan kaappaus ja kreivi Toldin (Alfred Abel) ohjaaminen itsetuhoon ovat omiaan todistamaan, että tunnettu psykoterapeutti Mabuse saattaa olla myös toistaiseksi viranomaisille kasvoiltaan tuntematon mestaririkollinen. Pikku hiljaa Von Wenk rupeaakin yhdistämään paloa oikein ja on aika nähdä kuinka auto syöksyy alas jyrkänteeltä ja räjähtää maahan osuessaan.  MIkä saa miettimään, että onkohan tämä ensimmäinen kerta kun elokuvassa tehtiin tuo kohtaus?
Tarvitaan armeija, petos ja mielenterveyden menetys pysäyttämään Mabuse.

Yli neljä tuntia pitkänä elokuvana voisi olettaa Tri Mabusen olevan raskasta katseltavaa jopa mykkäelokuvien ystäville, mutta kuten Mabusen uhrit kokevat, myös katsoja ajautuu nopeasti hypnoottiseen tilaan jossa ei meinaa huomatakaan ajan kulua ja vain se, että kahden ja puolen tunnin jälkeen joutui vaihtamaan kakkoslevyn koneeseen keskeytti transsitilan.

Elokuvan hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia ja vaikka Mabuse ymmärrettävästi on se eniten huomiota keräävä, niin kyllä muutkin ansaitsevat valokeilansa. Pidin kovasti siitä, miten kaikki elokuvan hahmot vaikuttivat enemmän tai vähemmän sellaisilta joihin ei luottaisi, sillä jopa elokuvan ns. sankari Von Wenk on aika epämiellyttävän oloista seuraa. Joskin se on kuitenkin todettava, että Rudolf Klein-Hogge esittää niin ylitse muiden vakuuttavasti ihmismanipuloijaa, että muut jäävät väkisinkin hieman varjoon. 

Visuaalisesti elokuva on aivan järjettömän hieno ja osoittaa kuinka huolella valitut kuvauspaikat tekevät maailmasta sekä realistisen, että toismaallisen.. Mutta arkkitehtuuristen ihmeiden lisäksi elokuvan lukuisat naamioitumiskeinot eri henkilöillä ja kaikenmaailman nykytekniikalta vaikuttavat kaasuansat sun muut tekevät Mabusesta hyvinkin ajastaan edellä olevan elokuvan ja siksi kuvallisesti vahvasti pausenäppäintä rasittavan.

Nykyaikaakin ajatellen Mabuse on rankan oloinen elokuva ja voin vain kuvitella kuinka se on varmasti aikoinaan saanut joillakin ihmisillä herneet sieraimiin, sillä päähenkilö jolle ihmiselämä ei ole minkään arvoista, kokaiiniriippuvaiset alaiset, nikotiininkatkuinen ilmapiiri, viina, murhat ja ajatusten hallinta ovat Mabusen määrässä yksistään enemmän kuin lauma Blue Velveteja (mitenkään vähättelemättä Blue Velvetia).

Ja olen aika varma, että Neil Burger pitää tästä elokuvasta, sillä SIlmänkääntäjässä oleva Edward Nortonin hahmon lavaesitys on hyvin samantyylinen kuin Mabusen vastaava.

Tähdet: *****
Tri Mabuse - Ihmispeto