Maxin jurottava isoisä August (Christopher Lee) jurottaa ja Julietin ex-miesystävä Jack (Lee Pace) haluaa takaisin vällyjen alle. Samalla joku jonka henkilöllisyyden tajuamme jo kannesta tirkistelee Julietia, joten tuttuakin tutumpaa sairaalloinen ihastus-tarinointia on tarjolla, aina siihen lopun epätoivoinen kamppailu jossa sankari saa Kohtalokas Vuokralainenmaisesti pahiksen hengiltä saakka. Naulapyssy to the rescue.
Siispä sen verran tuttu juttu on kyseessä, että tuon edeltävän juonikuvauksen loppuratkaisua myöten kirjoitin jo siinä vaiheessa kun elokuvaa oli kulunut vasta noin 20 minuuttia ja kyse ei olut ennustamisen lahjasta kun lopputulos osoittautui juuri kerrotunlaiseksi.
Pyrin alunperin vakuuttelemaan itselleni, että The Resident on elokuva jolle kannattaa kasata jonkinlaisia odotuksia. Ensinnäkin ja tärkeimpänä se on uudelleen pystyyn nostetun Hammerin tuotantoa, toiseksi siinä on varsin pätevä näyttelijäkaarti ja kolmanneksi oli tottakai syytä pitää kotimaisuuslippua pystyssä ohjaaja Antti Jokisen ansiosta.
Mutta ei, ei se millään onnistunut kun sitä kuitenkin ajatteli, että uusio-Hammer ei ole mitenkään se sama Hammer jollaisena sen tuntee ja hitot minä ole tähänkään mennessä välittänyt Antti Jokisen tuotoksista, sillä eipä Wyclef Jean kuulu minun sankareihini. Joten lopujen lopuksi The Resident herätti minussa pelkän "meh!"-fiiliksen ja tahtoisin sanoa, että elokuvan katsominen muutti sen, mutta en voi.
Koska The Resident on toteutukseltaan hyvin tavanomainen (tässä on jopa se kuollut nousee vielä kerran säikäyttämään-klisee), niin se tuntuu olevan melkeinpä kuin jokin Taivaansilpojan uusintaversiointi (ja mehän muistamme millainen mestariteos se on), mutta vain sillä muutoksella että Tom Berenger (eli Jeffrey Dean Morgan) esittää William Baldwinin roolia. Mutta jos tekee mieli katsoa kiusantekijä vaanii talossa-elokuvia, jotka eivät jää pelkästään ihan ok:n asteeelle, vaan ovat joko paljon parempia taikka paljon huonompia, mutta ainakin tuntuvat joltakin, niin Gary Buseyn Hider in the House ja Klaus Kinskin Crawlspace ovat suositeltavia. Jotenkin tuntuu, että juuri nuo kaksi elokuvaa ovat olleet Jokisen mielessä, vaikka lopputuloksena onkin se Taivaansilpoja. Tai siis Taivaansilpojan, Boxing Helenan ja Kohtalokkaan Vuokralaisen sekasikiö.
Sinänsä ei tämä The Residentkään mikään hullumpi ole, mutta kyseessä on niin rutiinijännäri, että jos Antti Jokisella on jonkinlainen persoonallinen tunnistettava ote ohjaustöihinsä, niin tästä sellainen ei hengi. Kun kameran kääntäminen ja lampun käyttö ovat keinoja joita muutkin osaavat.
Elokuva näyttää jännäriltä, se kuulostaa jännäriltä ja jos haistelen kansikoteloa, niin se tuoksuu jännäriltä, mutta niin tekevätkin muutkin jännärit.
Jännäri!
Niin ja pitää vielä mainta seikka joka on sekä plussa, että miinus.
Etenkin silloin kun kuvataan Morgania psykoilemassa, eli hinkkaamassa milloin mitäkin vasten, ovat ääniefektit mainion äkkivääriä ja kolkkoja.
Mutta en oikein ymmärrä, että miksi NIIDEN ÄÄNIEFEKTIEN PITÄÄ OLLA NIIN SAATANAN KOVALLA! Kyllä minä pienemmälläkin volyymilla tajuan, että Morgan esittää pöpiä.
Ihmettelen vain, että miksi Hammer films muutti logonsa muistuttamaan Metal Hammerin tunnusta?
Ja ei, tätä katsoessa ei tule samaa Hammer-fiilistä kuin mitä esimerkiksi Dracula: Prince of Darkness, tai The Vampire Lovers saavat tuntemaan.
Tähdet: **
The Resident
2 kommenttia:
Hider in the Housea en olekaan katsellut vuosiin. Ehkä tunkeudun tuonne VHS-kammiooni ja etsin sen sieltä käsiini vielä tänä iltana.
Onkos mitään havaintoa millainen Hammer se Harry Potterin tähdittämä pätkä on? Siihen kun on tulossa jatkoakin... kai.
Toistaiseksi en ole nähnyt Hammerin uudiselokuvista kuin tämän ja Ystävät Hämärän Jälkeen-leffan remaken (joka itse asiassa on ihan hyvä,joskin tarpeeton), mutta Hammer Potter on vielä katsomatta. Se ainakin näyttää kuvien perusteella tutummalta Hammerilta, joskin Radcliffen lienee vaikea päästä yli Pothead-maineestaan.
Lähetä kommentti