Jotain outoa lentää Midwichin pikkukaupungin yllä ja pian kesken kauniin kevätkarkelopäivän koko kaupunki nukahtaa. Paikalle kutsutaan nimettömiksi jääviä viranomaisia ja X-Files-agentilta vaikuttava liittovaltion ihmetutkija Susan Verner (Kirstie Alley). Karanteeniin pistetyn kaupungin yllä tuntuu olevan jonkinlainen näkymätön kenttä jonka sisälle astuminen tainnuttaa ihmiset, mutta kauaa tätä ei ehditä miettimään kun yllättäen kaupunkilaiset heräävät. Paitsi tietenkin se raukkaparka joka nukahti grillin päälle.
Kohta huomataan, että kaupungin sopivan ikäiset naiset ovat kukin raskaana, mutta kenen tai minkä toimesta? Oletko se sinä Bertolt Wiesner? No, lopputuloksena syntyy lauma tunteettoman oloisia harmaahiuksisia lapsia jotka liikkuvat kaikkialla yhtenä rykelmänä ja jotka tuntuvat tietävät kaikkien ihmisten salaisuudet ja pystyvät vaikuttamaan telepaattisesti heidän käytökseensä. Ränsistyvässä kaupungissa alkaakin tapahtumaan outoja onnettomuuksia ja itsemurhia (niiden ei-outojen itsemurhien sijaan), mikä saa tietenkin osan ihmisistä syystäkin syyttämään harmaahapsilapsia ja vihamielisyys kasvaa muun muassa hullusilmäpapin Georgen (Mark Hamill) ansiosta. Onneksi jotkut ihmiset, kuten suoraselkäinen lääkäri Alan Chaffee (Christopher Reeve) tahtovat käsitellä asiat ilman agressioita, mutta kannattaako se, sillä joskus kunnon selkäsauna on tarpeellinen.
John Carpenterin remake vuoden 1960-elokuvasta ei kuulu suosikkeihini ja ensimmäisellä kerralla se aiheutti jopa erittäin suuren pettymyksen. Joten vasta useampi katselukerta on saanut minut arvostamaan sitä edes keskinkertaisuuden tasolle asti.
Kyseeessä on hyvin yllätyksetön, lähes vain hiilipaperikopio alkuperäisestä jossa Carpenterille on tuntunut riittäneen efektien ja vaatetuksen päivitys. Tottakai kun miettii Carpenterin The Thing-remaken innovaatioita on hyvin ymmärrettävää, että jos sama mies tekee toisen uusintaversion, niin siltä ehtii odottamaan samanlaista uudistusmielisyyttä ja kun näin ei tapahdu, tulee annettua vahvasti puolueellisia pettymyspisteitä. Kun ei Kirottu Kaupunki kuitenkaan mikään ihan surkea elokuva ole, se on vain turhan mainstream ollakseen Carpenterin elokuva. Tosin näihin aikoihin Carpenterin ote alkoi olla omien sanojensakin mukaisesti hieman kadoksissa, mihin vaikutti muun muassa miehen kokema kolaus juuri massamarkkinoita tavoitellessa Näkymättömän Miehen Muistelmilla. Ja siinä se Kirotun Kaupunginkin suurin ongelma on, se on suuren yleisön tavoittelunsa vuoksi aivan liian kiltti ja riskitön. Esimerkiksi elokuvat oudot lapset eivät yksinkertaisesti tunnu miltään uhalta, vaan pelkästään hiusvärin tarpeessa olevilta lapsilta, joten koeta siinä nyt luoda pelkotiloja tuollaisia kohtaan.. Toki elokuva koettaa osoittaa, etteivät nämä ilmeettömät lapset olekaan se oikea paha, vaan heitä syrjivät ihmiset, kuten kaupungin pappi, jota Mark Hamill vetää vähäisistä repliikeistään huolimatta silmien pyörittelyllään niin yli että Brad Dourifkin hämmentyy. Mutta pelkää siinä nyt sitten perusihmisiä, kun he eivät ehdi mitään tekemään. Ja niin kiva kuin Hamilliakin on aina katsoa, niin joka kerta kun hän vetää sen hullun ilmeen päälleen tule mieleen hänen Trickster-hahmonsa The Flashista ja tällöin kauhistuttavuus vaihtuu "hitsi se on suloinen"-fiilikseen.
Joten jos hullusilmäinen Hamill on suloinen kissimirri, pelottavat lapset ovat vain kampaajan tarpeessa, niin ehkäpä kauhua voidaan luoda ilkeillä valtion agenteilla, kuten Kirstie Alleylla? Tuskin, sillä mikä on minusta jotenkin hölmön oloista on se, että kun Kirstie Alleyn hahmosta on tehty sellainen muka arvoituksellisen synkähkö femme fatalemainen, niin tottakai hän polttaa koko ajan tupakkaa. Mutta siitä tulee melkeinpä vitsi kun hän sytyttää syöpäkääryleen sairaalassa, ettei yksikään paikalla oleva henkilö edes noteeraa sitä. Sama se kuinka Bacall Alley oli olevinaan, kyllä joku olisi huomauttanut kun toinen vetää savuja sairaalassa. Joten tässä tuli mieleen, että nyt Carpenter pisti tyylin muun edelle, joten tottakai hän vetää savut sairaalassa eikä kukaan ei välitä.
Yksi asia joka ei toimi laisinkaan tässä 90-luvun versiossa on niiden muksujen ulkonäkö. Ne harmaat hiukset näyttävät aiempaa enemmän peruukeilta ja tekevät hahmoista pikemminkin hassun näköisiä kuin mitään muuta, joten mustavalkoisessa vara parempi.
Mutta minä pidän Kirstie Alleysta ja minä pidän Mark Hamillista, kuten myös Christopher Reevesta, joten vaikka heidän hahmonsa ovat hyvinkin liukuhihnamaisia ja myöskin aika rutiinilla esitettyjä, niin ainakin mukana on näyttelijöitä jotka miellyttävät minua.
Ja näyttelijöistä puheen ollen, elokuvan krediiteissä ja alussa esiintyy aika näkyvästi Michael Paré, mutta hänellä on käytännössä vain pelkkä cameorooli ja silti mies tuntuu esiintyvän paremmin kuin koskaan. Joten ehkä hänen kannattaisi kokonaisten elokuvien sijaan keskittyä vain ohikulkuun.
Kirottu Kaupunki on tarinana ihan hyvä ja sitä se oli jo alkuperäisessä versiossa, mutta uusintaversiona tämä nyt käsittelyssä oleva elokuva on aika särmätön ja kauhuelokuvaksi se on vain lievästi jännittävä. Unohtamalla Carpenterin kyvyt uudistaa tarinoita ja hänen selvästi korkea mielikuvituksensa, voi Kirotusta Kaupungista kuitenkin nauttia, sillä se on kuitenkin kaikesta tavanomaisuudestaan huolimatta sujuvasti tehty jännitystarina jossa on nätti musiikki. Mutta myönnän suoraan, että ilman Carpenterfaniuttani pudottaisin lopputuloksesta yhden tähden ilman syyllisyyttä.
Mielenkiintoisena, mutta hieman masentavana huomiona voitaisiin mainita se, että vaikka Christopher Reeve teki vielä samana vuonna (1995) kolme tv-länkkäriä, niin tämä on viimeinen (teatterilevitykseen päässyt) elokuva jossa hän näytteli kävelevää ihmistä.
Reeve teki vielä vuonna 1995 elokuvan Kaikkien Epäilysten Yläpuolella, jossa hän esitti halvaantumista teeskentelevää henkilöä ja täten se oli myös hieman ikävästi enteilevä, koska samaisena vuonna mies putosi hevosen selästä halvaantuen oikeasti.
Tähdet: ***
Kirottu Kaupunki
6 kommenttia:
Muistaakseni tästä tykkäsin... vai oliko se sittenkin se originaali josta pidin? Hemmetin varhaisiän dementia, heh.
Oli se tämä
No hyvä, että sekin selvisi. Nyt voin nukkua yöni rauhassa... ellei ukkonen päätä toisin...
Eikös tätä ole parodisoitu jossain Simpsonien jaksossa? Nimenä taisi silloin olla The Blodening. Ainoana erona taitaa olla, että tätä ei taidettu missään vaiheessa kielletää missään päin maailmaa.
Kyllä, tai ehkä pikemminkin sitä alkuperäistä versiota, sillä se Simpsoneissa ollut leffakin oli mustavalkoinen.
On jotenkin huvittavaa, että siinä Simpsoneiden jaksossa sitä leffaa pidettiin lapsien keskuudessa suurinpiirtein kaikkien aikojen kovimpana juttuna.
Kuinka moni noin 10 vuotias penska yleensä innostuu vanhasta mustavalkoleffasta?
Minä, mutta olinkin hieman outolintu. Siinä taisi olla enemmänkin se, että se oli kielletty niin monessa paikkaa, että se on vain kiksien takia pakko nähdä.
Lähetä kommentti