Keikka Putkessa (Quick Change, 1990)

Bill Murrayn esikois- ja ainoa ohjaustyö saa toivomaan, että mies seisoisi kameran takana joskus muulloinkin, vaikka tekemällä nykymoodissaan tämän saman Belmondoleffan uudestaan.

Olette kuulleet tätä? Kuinka monta klovnia tarvitaan ryöstämään pankki?
Vain yksi.
Näin käy kun klovniksi ja räjähteisiin pukeutunut Grimm (Bill Murray) astelee tyynesti pankkiin ja suorittaa noston muiden tileiltä. Poliisi saapuu selvittämään pankkivankitilannetta ja päällikkö Rotzinger (Jason Robards) on mielestään selvittänyt kaiken mitä Grimm ajattelee, mutta vitsailu, helikopterivaatimukset ja muut sikseen, sillä Clive Owenin tavoin Grimm on ajatellut muita pidemmälle. Tai aika pitkälle ainakin, sillä vaikka hän suoriutuu pankista ulos kuin koira veräjästä, niin New York osoittautuu sellaiseksi Escherin portaat-helvetiksi, että jopa Shell Beachille pääsee helpommin kuin ulos tästä kaupungista. Grimmin kireitä hermoja eivät ainakaan helpota hänen apulaisikseen paljastuvat Stimpymäinen Loomis (Randy Quaid) ja järkevä tyttöystävä Phyllis (Geena Davis), kun eksymiset, tylyt kaupungin katutyöläiset, latinoturnajaiset, naurettavan tarkka bussikuski ja muut kummallisuudet tekevät kaikkensa ajaessaan päähenkilöitämme hulluiksi. Samaan aikaan toisaalla Rotzinger koettaa pitää kunniansa ehjänä ja järjestää ihmisjahtia, koska rikollisemme ovat pääsemässä hetki hetkeltä kauemmaksi. Niinhän sitä luulisi.

Keikka Putkessa on varsin mainio komedia täynnä hauskoja tilanteita ja nasevia repliikkejä, mutta vaikka ohjaajana toimiva Murray (kera käsikirjoittaja Howard Franklinin) onnistuukin luomaan riemastuttavia hetkiä, niin kokonaisuus on sen verran hajanainen että ajatus eksyy välillä pahastikin. Mieleen pilkahtaa, että Murraylle olisi ollut tärkeää keskittyä vain osaan elokuvasta, minkä vuoksi esimerkiksi hänen omat kohtauksensa ovat hyvinkin teräviä ja keskittyneitä, kuten ovat myöskin Jason Robardsin vastaavat. Parhaimmillaan elokuva onkin Murrayn ja Robardsin yhteisissä kohtauksissa. Mutta sitten kun on tullut aika siirtää keskittyminen laajemmalle alueelle, niin sitten on tullut enemmän sellaista hälläväliä-asennetta. Tai ei ehkä aivan niin leväperäistä, mutta jonkun olisi esimerkiksi pitänyt pitää Randy Quaid kahleissa, sillä hänen jatkuva hallitsematon hirnumisensa saa toivomaan matkaa makkaratehtaalle. Joten esimerkiksi juuri Randy Quaidin kohdalla Murray tuntuu antaneen aivan liian paljon löysää ja luottaneen siihen, että kai jokin Quaidin sekoilusta osuu sitten oikeaan. Quaid sai varmaankin ohjausta vain sen verran, että  "sekoa."
Geena Davis puolestaan on jätetty aika hiirulaiseksi ja vaikka hän kulkeekin koko elokuvan mukanamme, niin esimerkiksi Kurtwood Smithin lyhyt vierailu on yksinään mielenkiintoisempi ja hauskempi kuin koko Davisin elokuvanmittainen rooli.

Koska Keikka Putkessa kuuluu sen ajan Murray-elokuviin jolloin hän esiintyi vielä Peter Venkmanmaisen kyynisen energisesti, niin haluaisin nähdä Murrayn tekevän tämän elokuvan uudestaan nykykuosissaan jolloin hän panostaa enemmän vähäeleisyyteen ja kävelyvauhtiin, sillä tämän elokuvan tarina voisi toimia onnistuneemmin masentuneempana. Etenkin kun pakenevat pankkiryöstäjät jumissa urbaanihelvetissä on tarina joka parilla sivuaskeleella voisi olla tummanharmaan sijaan pikimusta komedia joka naurattaa vasta haudassa. 

Tähdet: ***
Keikka Putkessa