Horror Classics (1940 - 1959)

On tullut aika ottaa jälleen kerran esille Treeline Filmsin julkaisemia public domain-leffoja, joita käsittelin jo 50 Sci-fi Classics-boksin ja tämän Horror Classicsin kaiman muodossa. Ja kuten tuon edellä mainitun saman nimisen paketin kohdalla, on tässäkin aivan järjettömän ruma kansi esitteillä.

THE GIANT GILA MONSTER (1959)

Kertoja mainitsee, että on olemassa alue joka on niin karu ja masentava, ettei mikään elämänmuoto pysy siellä hengissä ja jonne yksikään ihminen ei ole koskaan uskaltautunut. Siksipä onkin loogista, että samassa yhteydessä kertoja toteaa tuolla alueella elävän gilahirviön ja näemme pariskunnan autossa kuuntelemassa rokkenrollia. Meille ei vielä paljasteta hirviötä, mutta nuorenparin käy hullusti.
Siirrymme katselemaan kuinka alueen sheriffi Jeff (Fred Graham)... hetkinen... Sheriffi Jeff? Oikeasti? No okei, siis sheriffi Jeff on huolissaan kadonneesta pariskunnasta ja kertoo muille paikkakunnan nuorille, että olkaapas sitten kunnolla. Sitten bussin kokoinen gilalisko kiusaa ihmisiä (no, se lojuu ja laiskottelee) ja se tapetaan.
"Kill it with fire!"

Tutunoloinen fiftiesmonsterihalpis ja hyvä niin, sillä jättilisko lähikuvassa on parempi kuin pussillinen avokadoja. Varsinkin jos taustalla soi theremin ja lauletaan laulua nimeltä "my baby, she rocks" (suom. vauvani kivittää).
Pidän kovasti siitä kuinka näissä elokuvissa se hirviö on usein jokin ihan perus ökkömönkiäinen jota on vain kuvattu läheltä ja sitten tuon eläimen uhkaavuuus ja liikehdintä on jotain sauvasirkan tasoa, mutta ääniefekteillä meille kerrotaan tuon apaattisen olennon suunnilleen tuhoavan galakseja.

Ajassa 44:16 näkyy vasemmassa reunassa mikrofonin varjo.

THE FATAL HOUR (1940)

Poliisi Bill Streetin (Grant Withers) paras ystävä ja samalla kollega löydetään tapettuna, joten apuun pyydetään Kiinalainen etsivä James Lee Wong (Boris Karloff) ja nyt en tiedä kumpi on hauskempaa, kyttä nimeltä Bill Street vaiko brittiaksenttinen Karloff Kiinalaisena etsivänä. Jotain tässä puhutaan salakuljettajista, joku ei tahdo poikansa naivan jotain tyttöä, aina välillä Boris Karloff tekee sellaisen nyt ymmärrän-eleen ja vaikka Bill Street sanoo että kaikki ovat jollakin tavalla sekaantuneet tähän tapaukseen, niin sen lisäksi että haluaisin tietää mistä tapauksesta hän puhuu, niin olisi ihan kiva tietää myös keitä he kaikki ovat.

Ensisilmäyksellä The Fatal Houriin kohdistuivat suurimmat odotukseni Boris Karloffin ansiosta ja vaikka asennoitumista saakin hieman venyttää uskoakseen Karloffin olevan aasialainen, niin kyllä elokuva sähköistyi heti kun hän astui kameran eteen, joten olkoon sitten mistä hyvänsä.

Hieman kuin Sherlock Columbo Poirot kuvitteellisella Fu Manchu-pisaralla maustettuna ja liukuhihnajännäriksi tehtynä.

DEAD MEN WALK (1943)

Kertoja heittää takkaan vampyyreistä kertovan kirjan ja mainitsee sitten, että kannattaa olla varuillaan sillä kukaan ei voi tietää minkälaisia hirvityksiä yön aalloissa liikkuu. No siinä tapauksessa, eikö olisi kannattanut säästää se kirja, sillä siitä olisi voinut olla vastaisuudessa apua noiden hirvityksien tunnistamisessa.
Täältä siirrymme hautajaisiin jossa paha tohtori Elwyn Clayton (George Zucco) pistetään maan poveen ja pian meille ilmenee, että Elwynin hyvä kaksoisveli Lloyd (ymmärrettävästi myöskin George Zucco) oli tappanut tuon pahan veljen estääkseen häntä olemasta paha. Kaikkihan me tiedämme, että kaksosista toinen on aina paha ja toinen ei. Johan sen sanoo takakansikin "one twin is good and the other evil."
Elwyn oli kuitenkin eläessään harrastanut ahkerasti mustaa magiaa ja Renfieldmäisen apulaisensa Zolarrin (jota muuten näyttelee itse Renfield, eli Dwight Frye) avustuksella nousee kuolleista ja on nyt elokuvan alun vihjaama vampyyri. Mutta sen sijaan, että siirtyisimme kuvaamaan tavanomaista vampyyrinmetsästystä, nin parista tutusta kumartumisesta kaulan ääreen ja ristikaulakorusta huolimatta elokuva keskittyy Hitchcockmaiseen jännäriin jossa Elwyn kostaa Lloydille kuolemansa aiheuttamalla pahaa ympäristössä, jonka luullaan olevan Lloydin tekosia sillä Elwynhan on muiden tietääkseen kuollut.
Missä Roddy McDowall on kun häntä eniten tarvitaan?
"Kill it with fire!"

Pidän tästä elokuvasta kuin hullu puurosta ja vaikka mukana on ajoittain hienoista ylinäyttelemistä, hupsua dialogia ja musiikki joka olisi paremmin kotonaan Nakke Nakuttaja-animaatoissa, niin muutoin tämä on erittäin mainio vihjaisu siitä millainen vuoden 1931 Dracula olisi saattanut olla Alfred Hitchcockin ohjaamana. Tai sitten ei.

Pääosan George Zucco ei kuitenkaan Bela Lugosia näyttelemisessään kanavoi, vaan jos joku Universalin klassikkokauhujen näyttelijöistä toimii vertailukohtana niin se on Boris Karloff.

Mutta hetkinen, Dead MEN Walk? Onhan tuo Zucco aika iso mies, mutta ei sentään monikon kokoinen.

THE MAD MONSTER (1942)

Hullu tiedemies (onko niitä muunlaisia?) Lorenzo Cameron (George Zucco) muuttaa Stephen Kingin hillbillyn Creepshowsta rumaksi ihmissudeksi, vain jotta,,, öö,,, voi osoittaa mielikuvitusystävilleen pystyäkseen siihen. No okei on sitä hullumpaakin kuultu, kuten Perussuomalaiset.
Ei tule yllätyksenä, ettei hallitsematonta petoa voida hallita ja se on sääli.
"Kill it with fire!"

Parasta The Mad Monsterissa on Zuccon vakuuttava esiintyminen ja se, että jopa ne Lorenzo Cameronin mielikuvituskaverit kutsuvat häntä hulluksi.
Niin ja onhan tällä elokuvalla paketin vakuuttavin nimi.

Kolme paketin elokuvista ajautuu sujuvasti kauhun lajityyppiin ja The Fatal Hour puolestaam sekavaan jännäriin, joten kauhu se siis saa olla. Sääli ettei The Fatal Hour pääty tulipaloon, koska silloin se olisi loppuratkaisunsa puolesta yhtenäinen kolmen muun seuralaiselokuvan kanssa.

Tähdet: 
The Giant Gila Monster **
The Fatal Hour **
Dead Men Walk ****
The Mad Monster **