Predators (2010)

Joukko satunnaisia soturihahmoja, murhaajia, palkkasotilaita, etc. pudotetaan salaperäiselle viidakkopainotteiselle planeetalle ja pian toisilleen vieraat henkilöt saavat todeta olevansa tuotu paikalle jotta avaruussaalistajat, Predatorit voisivat huvitella metsästämällä heitä. Vaikka joukon johtajaksi päätyvä Royce (Adrien Brody) koettaakin tarmokkaasti keksiä keinoa palata kotiin, niin linja-autoa tärkeämmäksi seikaksi jää pyrkimys elää vielä edes hetki.
Matkalla tavataan aiemmin planeetalle pudotettu Morpheus ja ymmärretään että Predatorit ovat harrastaneet leikkejään jo kauan ja aikovat tehdä sitä vastaisuudessakin.
Porukkaa putoaa kuin erektio iän myötä ja lisää uhreja saapuu.
Vain to be continued puuttuu.

Odotukseni tätä elokuvaa kohtaan olivat hyvin matalalla, sillä kahden heikon Alien Vs Predator-elokuvan perusteella en uskonut, että kumpikaan saisi enää kunnon kohtelua osakseen (etenkin kun Alien koki soolona myös puuduttavan Resurrectioninsa).
Robert Rodriguezin, Laurence Fishburnen ja Adrien Brodyn mukanaolo kieli tietenkin suuremmasta panostuksesta Predatoriin kuin mitä nähtiin AVP-elokuvissa, mutta se puolestaan sai ajattelemaan, että tehdäänkö tässä nyt jotain roskaelokuvatribuuttia, eräänlaista Planet Terroria ja se ei minua innostanut, kun ensimmäinen Predator nimenomaan onnistui välttämään sellaiseen liitettävän koomisuuden.
Ja hitto, tämä elokuva osoitti pelkoni turhiksi, sillä kyseessä on aivan loistava esimerkki siitä kuinka vieläkin pystytään tekemään juuri ensimmäisen Predatorin kaltaisia elokuvia jotka ovat kauttaaltaan vakavia, mutta ajoittaisista hölmöistä ideoistaankin huolimatta pystyvät pysymään asiallisena ja ohittamaan tahattoman huumorin. (Kenties Alien saa saman pelastuksen Prometheusin avulla.)

En mäkätä laisinkaan näyttelijävalinnoista, sillä Brody ja kumppanit sopivat varsin mainiosti rooleihinsa. Vaikka myönnän että Topher Gracen hahmo oli mielestäni hieman tarpeeton ja se hänen kohdallaan tehty paljastus ei kyllä edistänyt, mutta ei myöskään haitannut elokuvan tarinaa. Sama pätee oikeastaan Laurence Fishburnen hahmoon, sillä vaikka pidinkin ihan loogisena sitä että siellä planeetalla saattaisi olla aiemmin saaliiksi pistetyistä joku elossa, niin Fishburne oli ehkä turhan iso nimi ja tuttu naama niin pieneen, lähes cameorooliin.
Suosikikseni nousi elokuvan vähäsanaisin hahmo, eli Yakuzamies Hanzo jota Louis Ozawa Changchien esitti vähäeleisen vakuuttavasti. Joskin hänen kohdallaan esitetty Shadow Warriors-miekkataistelu oli pienoinen muistutus juuri niistä Rodriguezin tribuuteista joita pelkäsin elokuvan kohdalla.
Hieman kireän oloista Alice Bragaa pitää stalkata, sillä vaikka olenkin neidin nähnyt parissa muussakin elokuvassa, niin vasta nyt hän jätti merkin mieleeni. Varsin pätevä toimintatähti.

Kunnianosoituksista puheen ollen, oli hienoa kuinka dialogissa ja musiikissa tehtiin viittauksia niin sekä Predatoreihin että Alieneihin, ilman että niitä olisi mitenkään alleviivattu ja näytetty katsojalla että tässä soi nyt pari sekuntia Jerry Goldsmithin Alien-musiikkia. Joten ne viittaukset eivät vaikuttaneet laisinkaan sisäpiirivitseiltä.
Ja hei, kuinka moni odotti näkevänsä Dutchin kun ne käsityöansat laukesivat?

Pidin suuresti siitä, että kun kerran palattiin viidakkoon niin tässä ei menty mihinkään Maapallon metsikköön, vaan otettiin esille se vieras planeetta. Idea siitä, että Predatorit olisivat luoneet eräänlaisen safarihuvipuistoplaneetan metsästystä varten, on juuri sellainen jollaiseen uskon ilman epäilystäkään heidän ryhtyvän. Tehdäänhän täällä samaa ja jos se olisi mahdollista, niin varmasti joku Donald Trump perustaisi Kuuhun paikan jossa Zaroff voisi saalistaa.

Predators on lähes täydellinen nykyajan kasaritoimintaleffa ja en oikein osaa sanoa miksi se ei ole täydellinen, mutta jokin aivojeni sopukoissa sanoo jotain vielä puuttuvan. Mitä se onkaan, niin se ei ole paljoakaan.

Mutta hei, eikö se ollutkin Danny Trejo joka esitti Macheten lisäksi myös sitä houkutuslintua? Miksi?

Tähdet: ****
Predators