Ammattitappaja Ah Jong (Chow Yun Fat) aiheuttaa vahingossa erään keikan yhteydessä kapakkalaulaja Jennien (Sally Yeh) sokeutumisen ja sittemmin mies on tuntenut suurta syyllisyyttä asiasta. Ah Jong rupeaa viettämään aikaa Jennien kanssa, joka ei siis pysty näkemään miehen olevan syypää sokeutumiseen ja samalla heidän välilleen herää aito rakkaus. Ah Jong haluaa auttaa Jennietä saamaan näkönsä takaisin ja aikoo täten maksaa silmäleikkauksen johon neidillä itsellään ei ole varaa. Ah Jong ottaa siis uuden keikan vastaan ja siitä saatavilla rahoilla korjaisi aiemmin tekemänsä virheen.
Uusin keikka saa poliisi Li Yingin (Danny Lee) jahtaamaan Ah Jongia, mutta suurempi ongelma saattaa olla se, että Ah Jongin työnantaja Wong Hoi (Shing Fui On) päättää uudistaa organisaatiotaan tapattamalla hänetkin.
Li Ying jäljittää Ah Jongin Jennien luokse, mutta koska kumpikaan ei halua paljastaa totuutta Jennielle, esittävät he aseita osoitellen olevansa vanhoja ystäviä. Ah Jongin paettua, Li Ying paljastaa kaiken Jennielle ja koettaa käyttää häntä apunaan saadakseen Ah Jongin kiinni. Miehet päätyvät kuitenkin saman hyökkäyksen keskelle ja ovat pakotettuja toimimaan yhdessä, joten ruumiskasat kasvavat ja kyyhkyset lentävät kun kirkosta muodostuu tuhon alttari.
Kunhan pahikset tapetaan viimeiseen mieheen saakka, voi runollinen oikeus ottaa paikkansa ja viedä Ah Jongin näkökyvyn.
Vaikka Hard Boiledin kohdalla sanoin sen olevan oma henkilökohtainen Woo-suosikkini, niin The Killer ei jää siitä yhtään jälkeen. Näiden kahden välillä tehtävä valinta on samanlainen kuin Terminatorin ja Robocopin, Star Trekin ja Star Trek Next Genin, Kärpäsen ja Kärpäsen, The Thingin ja The Thingin. Pystyn siihen, mutta en halua.
Tarinallisesti pidin kovasti omatunnon omaavan tappajan päätymisestä omiaan vastaan ja erityisesti juuri hänen syyllisyydentunnostaan Jennietä kohtaan. Juonta jossa tappaja päätyy itse listalle on sittemmin käytetty moneen otteeseen (mm. Fatin The Replacement Killersissa) ettei se enää tunnu niin kovinkaan originaalilta, mutta juuri Jennien kautta tuleva Chaplinmainen "sokean tytön ja oman sielun pelastus" on miellyttävän maukas mauste. Ja jos Fat ja Yeh toimivat hyvin yhteen, niin samoin tekevät myös Fat ja Lee.
Chow Yun Fat ja Danny Lee ovat aivan loistava parivaljakko ja itse asiassa he ovat tässä elokuvassa hieman Hard Boiledin vastaavaa mielenkiintoisempi duo, johtuen selvemmin toisistaan erotelluista hahmoista. Vaikka okei, kyllähän Fatin esittämä tappajakin on "kiltti" kuten Leen kyttä "tuhma", että eivät he loppujen lopuksi aivan niin erilaisia olekaan, mutta päällisin puolin katseltuna ainakin.
Lee ja Fat saavat herkullisia yhteiskohtauksia esitettäväkseen, joista etenkin kohtaaminen sokean Jennien luona on aivan loistava. Kuten myös se Ah Jongin ampumahaavan paikkaaminen.
Kuten Hard Boiledin kohdalla, myös The Killer sisältää joitakin tahattoman huvittavia seikkoja (ne tekoviikset) ja visuaalisessa kikkailussa (hidastuksia on kenties hieman liikaa) mennään välillä jo itsetyydytykseen saakka, mutta kokonaisuutena elokuva on loistava yhdistelmä tunnetta ja toimintaa, joista ensimmäinen on valitettavasti loistanut liiaksi poissaolollaan John Woon elokuvista post Hard Boiled.
Tunteista puheen ollen, kohtaus jossa Ah Jong ja Jennie etsivät sokeina toisiaan on sydäntäsärkevä.
Danny Leella oli tosi oudosti oikealla puolella kasvojaan yksi todella pitkä karva.
Tähdet: *****
The Killer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti