Zed (Eric Stoltz) on kassakaappiexpertti joka matkustaa Ranskaan tapaamaan vanhaa ystävänsä Ericia (Jean-Hugues Anglade), joka haluaa Zedin osallistuvan kohta toteutettavaan pankkikeikkaan. Mutta ennen pankkiryöstöä pitää tavata prostituoitu, Zoe (Julie Delpy), jonka Eric ystävällisesti potkii ulos huoneesta. Onhan se tärkeämpää, että ystävykset pääsevät vaihtamaan kuulumisia ja edessä on viinan, huumeiden, hiv:n ja kapakoiden täytteinen ilta.
Aamu koittaa, krapula on hirveä, on aika lähteä ryöstämään pankki.
Kaikki menee perseelleen, mutta holvissa poraava Zed on aivan tietämätön ongelmista, ja siitä että Zoe työskentelee päivätöikseen samaisessa pankissa. Eric kilahtelee minkä ehtii ja viimein Zed herää todellisuuteen, haluten suojella Zoeta, mikä saa Ericin kiukustumaan entisestään.
Lopulta runsaan verenvuodon jälkeen Zed ja Zoe poistuvat paikalta ja Zed toteaa:
"it's mostly his blood."
Ja sillä on merkitystä.
Vaikka kannessa lukeekin "tuotanto Quentin Tarantino", niin muistini väittää että Tarantino ei kuitenkaan varsinaisesti ollut mukana elokuvassa kuin pelkkänä nimenä. Ymmärtääkseni Tarantino ja (ainakin vielä sillloin) yhteistyökumppaninsa ja ystävänsä Roger Avary olivat solmineet sopimuksen, että kumpi pääsisi ensimmäisen pinnalla auttaisi hän toisen myös sinne ja kun Tarantino teki läpimurron ensimmäisenä, lainasi hän nimensä Avaryn elokuvan mainostukseen. Sittemminhän Avaryn ja Tarantinon välit viilentyivät kun jälkimmäinen sai ja saa edelleenkin lähes poikkeuksetta kaiken kunnian yhdessä kirjoitetusta Pulp Fictionista. No, oli Tarantinon osuus Killing Zoessa sitten mikä tahansa ja välit Avaryyn mitkä tahansa, niin Killing Zoe on kuitenkin elokuva joka maittanee Reservoir Dogseille, sillä samassa hengessä kuitenkin ollaan. Ja tämä nimenomainen elokuva on mielestäni edelleenkin Avaryn paras tuotos ohjaajana (tosin pidin Mr. Stitchistakin kovasti), joten Tarantino-huomatukset eivät ainakaan negatiivisia ole.
Avary on ollut jo vuosia aika hiljaista poikaa, mikä ilmeisesti johtuu koetusta vankilatuomiosta (kännipäissään ajoi ihmisen hengiltä) ja jos miehen ura on nyt loppu, slut ja finito, niin ainakin mies jätti jälkeensä yhden erinomainen ohjaustyön.
Killing Zoe on rujon näköinen ja ajoittain kenties hiukan huonovointisuuttakin aiheuttava rikoselokuva, joka on varsin näppärästi kirjoitettu (Gary Kempin ja Stoltzin baarikeskustelu on nerokas) ja jossa näyttelijät tekevät pääosin erinomaista työtä. Etenkin hieman apaattisen oloinen Stoltz ja hyvänä vastapainona oleva raivoisa Anglade ovat erinomaisia vanhoina ystävinä, jotka eivät oikeastaan enää tunne toisiaan. Vähän samaan tapaan siis kuin se ala- tai yläasteen kaveri jonka nyt tapaat ja ette osaa enää puhua muusta muusta kuin niistä ajoista, koska muuta uutta keskusteltavaa ei ole.
Aina jotenkin hauraan oloinen Julie Delpy on ihan mainio pankkineitiprostituoitu, joskin tämä on niin vahvasti Angladen ja Stoltzin elokuva, että Delpy jää kieltämättä hieman paitsioon.
Näyttelijöistä pitää vielä mainita pornon siili, eli Ron Jeremy ja hänen tarpeeton, mutta lopulta hauska sivuroolinsa. Jeremylla on ihan pieni rooli jonkinlaisena pankin vahtimestarina jonka huoneen ovi potkaistaan auki ja mies ammutaan heti ennen kuin hän ehtii tekemään mitään.
Aikoinaan olikohan se nyt Neloselta tuli sellainen kaksiosainen Ron Jeremy-dokumentti, jossa hieman irvailtiin miehen halulle kokeilla ns. oikean näyttelijän uraa ja siinä esitettiin looppina tuota Killing Zoen kohtausta jossa Jeremy ammutaan ja ammutaan ja ammutaan, ja se oli esimerkki siitä mihin hänen kykynsä oikeana näyttelijänä yltävät.
DVD:n takakannessa on tyypilliseen tapaan pari lainausta elokuvan saamista arvosteluista / kehuista, mutta ihan oikeasti, onko tämä Bonniers Film & Video Guidelta otettu lainaus nyt mikään puolesta puhuva seikka:
"Erittäin väkivaltainen."
Samapa tuo. Pirun hyvä elokuva.
Tähdet: ****
Killing Zoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti