Tarina kulkee tuttua The Man With No Name-tietä ja vaikka seuraavaksi elokuva siirtyy kuvaamaan hieman alkuperäistä Djangoa, niin pääosaan tuntuvat nousevan yksittäiset tyylikkäästi asetellut puolikreisit kohtaukset jotka eivät tunnu edistävän juonta, mutta ainakin ovat hauskoja.
Lopussa sitten välillä murjottu Gunman palaa selvittämän välinsä molempien klaanien kanssa ja kaikki tuntuvat ampuvan toisiaan.
Okei, tämä on Takashi Miiken elokuva ja jos jotain hänen elokuvistaan voi sanoa, niin ne ovat parhaimmillaan, huonoimmillaan ja oudoimmillaan vähintäänkin hauskoja/mielenkiintoisia katselukokemuksia. Eikä Sukiyaki Western Django ole mitenkään poikkeus siinä suhteessa.
Tämä lännen ja idän kulttuurillinen sekoitus saa mukavasti hämmästelemään positiivisesti, mutta myös ihmettelemään että miksi?
Visuaalisesti elokuva on sekä häiritsevän että hienon näköinen. Elokuvan räikeät värit alkavat silti ensikokemuksen jälkeen hieman rasittamaan ja keinotekoisuus vie siltä uskottavuutta, mutta kaikki on samalla hauskan teatraalista. Ihmiset näyttävät olevan enemmän pukujuhlissa, kuin oikeassa aikakaudessa, taikka paikassa. Joten hieman samaan tapaan kuin vaikkapa (käänteisessä) Dogvillessa, myös tästä tulee sellainen teatterimainen tunne ja siitä nauttiminen saattaa vaatia ajatusmaailman uudelleensäätöä pois elokuvasta ja kohti Halloween-juhlia.
Elokuva tekee lukuisia viittauksia muihin elokuviin ja tekee sen tietoisesti. Sillä jos Yojimbo (tai Nimeni on Django) tulee mieleen, niin se myös mainitaan nimeltä ihan vain varmistaakseen, että katsoja tietää miksi se tuli mieleen. Osa elokuvan hauskuudesta tuleekin sen viittausten bongaamisesta, mutta samalla kuten esimerkiksi parodiaelokuvien kohdalla, ne vievät välillä huomiota pois varsinaisesta pääjuonesta.
Näyttelijät vetävät roolejaan selvän tietoisesti yli ja esimerkiksi heikkona näyttelijänä pitämäni Quentin Tarantino saa sen vuoksi hieman anteeksi, mutta kun tietää että hän ei erikseen näyttele yliampuvasti, vaan on sitä luonnostaan, niin vähän anteeksi on todella vähän.
Sukiyaki Western Django on ihan hauskaa tribuuttia pääosin spagettiwesterneille, mutta räikeän alun jälkeen sen kiehtovuus ropisee minuutti minuutilta ja itsetietoinen cooleus toimii enää oikeastaan vain yksittäisissä kohtauksissa, eikä enää kokonaisuutena. On se kieltämättä silti aika hauskaa ja kuten todettua, vähintäänkin mielenkiintoista katseltavaa.
Kielen tosin olisi voinut vaihtaa, sillä enganti ei oikein istu tähän. Tai sen olisi ainakin pitänyt olla epäsynkassa olevaa dubbausta.
Tähdet: ***
Sukiyaki Western Django
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti