Predator (1987)

Ryhmä armeijan tehosotilaita (ja tulevia poliittisia vaikuttajia) johtajanaan majuri Dutch (Arnold Schwarzenegger) lähetetään viidakkoon etsimään sinne kadonnutta ministeriä. Mukaan lähtee myös vanha kaveri, osittain petollinen CIA:n edustaja Dillon (Carl Weathers) ja pian metsässä samoilevat sotilaat saavat huomata tehtävän olevan luultua hankalampi, sillä samalla alueella liikuskelee lähes näkymätön, voimakas ja aseistuksestaan ylivoimainen vihollinen.
Siinä ei supersotilailla ole juuri sananvaltaa, kun avaruuden metsämies saalistaa heitä yhtä tehokkaasti kuin söisi nallekarkkeja.
Eräs joukosta, Sonny Landhamin esittämä BIlly keksii keinon voittaa tuo metsästäjä. Heitetään ampuma-aseet pois, viilletään itseä rintaan ja kuollaan.
Lopuksi neuvokas Dutch jää yksin selviämään rastafarista, mutta ratkaisun avaimet jäävät kuitenkin lopulta saalistajalle.

Predator on sellainen elokuva joka pelkkänä ideana herättää koomisia ajatuksia. Avaruushirviö tappelemassa autoja nostelevien lihaskimppujen kanssa ja lähes kaikki otetaan kuolemanvakavasti. Hitto, tämänhän pitäisi olla tahattoman koomisuuden Lou Ferrigno-keräytymä, mutta niin vain elokuva onnistuu käsittelemään aihettaan sillä tavoin vakavasti, ettei se ole ryppyotsainen, mutta ei myöskään tahattoman hauska, vaan täysin tasapainoinen kokonaisuus.
Toki siellä on pari huvittavaa juttua, kuten Weathersin ja Schwarzeneggerin lihasten vertailu, se mainittu auton nostaminen ja esimerkiksi itsensä aseista riisuminen, itsensä vahingoittaminen ja täten oikeastaan vapaaehtoiseksi uhriksi asettautuminen. Mutta ne ovat pientä ne.

Toiminta, efektit, dialogi, musiikki, kaikki toimivat tasapainoisesti keskenään, joten seikatkin joita muutoin pitäisi hölmöinä ovat kenties edelleenkin sitä, mutta tässä tapauksessa hyvästä syystä. Mielenkiintoista onkin, että jos nyt tehdään jonkinlainen ns. kasarielokuva joka noudattelee tätä lihaskimpputyyliä, niin se tehdään lähes poikkeuksetta jonkinlainen pilke silmäkulmassa. Aivan kuin ei uskallettaisi enää ottaa sitä riskiä, että jos tehdään sama vakavina, niin jotkut saattaisivat nauraa sille vaikka näin ei ollutkaan tarkoitus. Siispä tehdään mielummin itsetietoista komiikkaa ja vilkutetaan katsojalle. The Expendables onkin tästä mainio esimerkki.

Pidän kovasti Predatorin designista, sekä näkymättömyysefektistä, kuten myöskin näkyvästä kypärä päässä ja ilman. Joten ilomielin nostan tämän metsästäjähahmon parhaimpien elokuvahirviöiden joukkoon.
Predatorin liikehdintä on tappavaa balettia parhaimmillaan ja kyllä, jopa se lämpövisio on mielestäni aivan loistava. Loistavaa!
Yhtään Predatorista jälkeen eivät jää ihmistähdetkään ja vaikka Schwarzenegger onkin elokuvan stara, niin joukkuepeli toimii mainiosti, eikä muita lihallisia jätetä seinäruusuiksi.

Elokuvassa on kohtaus jossa Ah-nuld laskettelee mäkeä alas ja se pudotus aiheutti minulle penskana hengitysvaikeuksia.

Täydellistä toimintaelokuvaa, uskokaa pois.

"Bunch of slack-jawed faggots around here. This stuff will make you a god damned sexual Tyrannosaurus, just like me."

Tähdet: *****
Predator