Tenavat, tottakai.
Tenavien animaatioversio on niin onnistunut, että jos puhutaan parhaimmista sarjakuvafilmatisoinneista, niin tämän tulisi olla mukana. Rujo piirrosjälki noudattelee Charles Shulzin käsialaa, tunnelma on yhtä pikkuvanhaa kyynisyyttä ja jopa ääninäyttely (myös suomidub) sekä musiikki ovat niin sopivaa, että vaikka noita jälkimmäisiä ei voikaan kokea sarjakuvan kautta niin voisi vaikka vannoa kuulleensa hahmojen puhuneen juuri animaatiosta tutulla tavalla ja Linus & Lucy-musiikin soineen.
Ja kuka muka ei rakasta sitä näkymätöntä opettajan wah wah-puhetta?
Tenavat on aina ollut siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että jos sitä oikein rupeaa miettimään, niin se on pirun masentava. Päähenkilö on nuori alistettu B. Virtanen, päähenkilön koira kärsii pahoista harhakuvitelmista, päähenkilöt ystävät ovat uskonnollisia fanaatikkoja, väkivaltaisia, taikka vähintäänkin aliarvostavat sankariamme ja minä rakastan sitä juuri niiden vuoksi. Jos Aku Ankkaan on helppo samaistua hänen kokemansa epäonnisuuden vuoksi, niin samoin on helppo samaistua Jaska Jokusen kyvyttömyyteen saada onnellista täyttymystä elämäänsä.
Tenavat on usein huomattavasti enemmän aikuisille suunnattu "lastensarja" kuin South Park. Tenavat vain käsittelee aikuisuutensa terapiassa, kun South Park tekee saman kakkaoksennuspommivitseillä. Siispä en usko lapsien ymmärtävän Tenavia siten kuin aikuiset sen kokevat, mutta molemmille sillä on jotain annettavanaan.
Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että Schulz ihan turhaan elossa ollessaan murehti sarjakuvansa nimivalintaa, sillä Peanuts on paljon miellyttävämpi kuin Lil' Folks.
Olet Hyvä Jaska Jokunen (You're the Greatest Charlie Brown, 1979)
Jaska Jokunen päättää kantaa kortensa kekoon koulunsa puolesta osallistuessaan lasten olympiaisiin kymmenottelijana ja Piparminttu-Pipsa pistää Jasun sellaiseen rääkkiin, että ei ihmekään että Rocky juoksi vuoren huipulle. Juoksu ei suju, kuulantyöntö ei suju, etc. Jokusen itsetuntoa ei ainakaan kasvata huomio, että koira osaa kaiken kuin Remo Williams ikään. Sopivasti Ressu osallistuu varsinaisiin kilpailuhin naamioituneena Mustaksi Kostajaksi. DANGER DIABOLIK!
Maisa voittaa.
Tähdet: *****
Tenavat (koska nämä nyt vuorossa olevat ja pari tulevaa eivät ole sarjoja samalla tavalla kuin edelliset, niin IMDb-linkitykset johtavat esiteltyyn jaksoon.)
TOM & JERRY
Kaikkihan tietävät että Tom ja Jerry ovat esikuvia Simpsoneiden Tikulle ja Takulle, mutta kuinka moni tiesi että yksi Porvoon kirjastoista otti Tom & Jerry-sarjakuvan pois valikoimistaan koska erään (ymmärtääkseni tuolloin 10 vuotiaan) pikkupojan äiti oli valittanut ihan kaupungin johdolle saakka, siitä kuinka hänen poikansa sortui väkivaltaiseen käyttäytymiseen kyseisen lehden sisällön vuoksi. Lehden siirto aikuisten lehtien joukkoon ei onnistunut, koska se olisi vain houkutellut nuorempaa väestöä näkemään sellaisia kauheuksia kuin Apu, Me Naiset ja BODAUS!
Siis voi Luoja sentään. Toki myönnän, että Tom & Jerryssa on väkivaltaisia aineiksia, sillä käsitteleehän se pääosin luonnollisten vihollisten kohtaamisia, mutta ihan oikeasti. Miksei sama ihminen valittanut tuolloin vielä julkaistusta Mustanaamiosta, Aku Ankasta, Karvisesta, tai Hevoshullusta joka selvästi tahtoo kertoa hevosista pitävien olevan mielenterveydellisesti sairaita. Hevosmielipuoli!
Mutta ainakin Tom & Jerry-animaatiot ovat parhaimmillaan hienoa piirrettyä versiota Chaplinin, Buster Keatonin, Harold Lloydin ja kumppaneiden mykästä slapstickista ja huonoimmillaankin se on vain elokuvaversion valinnassa antaa hahmoilla puheääni ja se ei ole lopulta kovinkaan suuri miinus.
Dr. Jekyll and Mr. Mouse (1947) Tom kyllästyy siihen, että Jerry toistuvasti koettaa juoda hänen varastamansa maidon ja siispä hän myrkyttää sen. Kuoleman sijaan Jerry kokee muodonmuutoksen joka tekee hänen raivohullun lihaskimpun ja täten Tom saa kokea kovaa rakkautta. Kun Tom juo vastaavaa Jerryn sekoittamaa lientä, ei hän itse kuitenkaan muutu kaapiksi, vaan kutistuu Jerrya pienemmäksi ja se ei ole hyvä asia se.
Tähdet: *****
Tom & Jerry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti