Tämä sisältää nyt oikeastaan lähes kaikki klassiset Warner-animaatiot joita kutsutaan esimerkiksi myös nimityksellä Looney Tunes. Eli Väiski Vemmelsääri, Sylvesteri ja Tipi, Repe Sorsa, Pepe Le Pew, Putte Possu, Marvin Marsilainen, Tasmanian Tuholainen, ja niin edelleen ja niin edelleen. Kyllä te tiedätte, kaikki ne nerouden multihuipentumat joissa Väiski kusettaa Repen saamaan haulikon laukauksen päin naamaansa, missä Väiski säikäyttää Elmerin pukeutumalla naiseksi, Kelju K. Kojootti koskettaa pölyn läpi ja huomaa olevansa tyhjän päällä, Pepe ihastuu kissaan jonka päälle on kaatunut harhaanjohtavasti valkoista maalia, Sylvesteri liittyy anonyymeihin linnunsyöjiin ja monet monet muut.
Loistava värimaailma ja piirros (etenkin Maantiekiitäjän ekspressionistiset taustat ovat hienoja), erinomainen äänimaailma puheen ja efektien kautta ja pirun tarttuvat musiikit.
That's all folks.
Hair-raising Hare (1946)
Peter Lorren näköinen pöpi tiedemies houkuttelee Väiski Vemmelsäären omaan synkeään linnaansa mekaanisen naisjäniksen avulla. Linnassa ilkeä tiedemies vapauttaa hirviönsä, aivan sairaan hienon oranssin lenkkareihin pukeutuneen karvakasan ja tyylilleen uskollisesti Väiski sekä juoksee karkuun peloissaan, että myöskin kiusaa karvakasaa minkä ehtii. Antaapa Väiski hirviölle manikyyrinkin.
Säikäytettyään hirviön pakosalle osoittamalla ihmisten seuraavan heitä yleisöstä, voi Väiski lähteä vikittelemään robottijänistä.
Tähdet: *****
Väiski Vemmelsääri
DISNEYN LYHYTANIMAATIOT
Eli yhtä kuin Aku Ankka, Mikki Hiiri, Pluto ja Hessu Hopo. Kuvavalinnaksi pääsi Hessu siksi, että sieltä otetaan tähän kuuluva esimerkkianimaatio.
Mutta kyllä nämä ovat lähes kauttaaltaan aivan loistavia. Muistattehan kuin Aku, Mikki ja Hessu olivat asuntovaunussa ja vaunu pääsi Hessun vuoksi karkuteille, kuinka Aku savusti veljenpoikia ulos ja luuli polttaneensa heidät hengiltä, kuinka Aku ja Hessu päätyivät keskelle merta kolikoilla käyvän veneen avulla ja kuinka Aku kohtasi viidakossa mielipuolisen linnun joka uhkasi itsemurhalla.
Perustelut Disney-lyhytfilmien erinomaisuudelle noudattelevat edeltävän Looney Tunesin linjoja ja se on hyvä niin. Oikeastaan ainoat vanhat Disneyn animaatiot joista en pahemmin ole koskaan välittänyt, olivat ne Silly Symphoniesit joissa jotkut kukat tanssivat musiikin tahtiin ja väriloisto oksensi itsensä kankaalle. Hippipsykedeliaa saa ilman Disneytäkin.
Ai niin ja jos on kovastikin kiinnostunut näistä Disneyn animaatioista, niin tämä Disney Treasures-sarja on aivan erinomainen tapa tutustua Akuun ja kumppaneihin.
No Smoking (1951)
Hessu (eli tässä vaiheessa myös nimellä George tunnettu) Hopo päättää kääntää uuden lehden elämässään ja tehdä jotain oikein, eli lopettaa tupakointi. Addiktio olikin ehtinyt kasvaa jo suureksi, kun nukkumaan piti mennä savuke suussa, ottaa aamiaiseksi leivänpaahtimessa valmistuva tupakka ja polttaa kuin Nero ikään. Lopettaminen ei kuitenkaan ole helppoa kun kollegat ympärillä harrastavat Mad Menia ja pian Hessu onkin valmis luovuttamaan. Seuraavaksi tuleekin ongelma saada jotain poltettavaa, kun katuojatkaan eivät ole valmiita auttamaan. Lopulta räjähtävä sikari tuo helpotuksen.
Tässä sitä todellista Trainspottingia.
Tähdet: *****
Hessu Hopo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti